Lähiretkeilyä kajakeilla 25.- 26.5.2013



Meillä kävi niin hyvä tuuri, että saimme kaksi kajakkia meille säilytettäväksi täydellä käyttöoikeudella. Kajakit ovat virolaisia, tarkempia malleja en nyt muista. Eihän sitä voinut vastustaa kiusausta, kun säätiedotus lupasi lämmintä ja auringonpaistetta koko viikonlopuksi. Venheet vesille siis! Matkaseuraksi valikoitui jo monissa myrskyissä marinoitunut ystäväni Maria, jonka kanssa suuntasimme lauantaiaamuna kauppaan lyhyen työrupeamani jälkeen. Ostoskassit täynnä herkkuja suuntasimme golffin kohti Hickarön veneenlaskupaikkaa Öjassa.


Järjettömältä tuntuneen pakkausoperaation jälkeen saimme kaiken kuin ihmeen kaupalla mahtumaan kajakkien tavaraosastoille. Kun kyllähän sitä yhden yön reissulla tarvitsee vaikka ja mitä! Ruokaakin tuli ostettua vissiin viikon tarpeiksi. Minä meloin tuolla punaisella ihanuudella jossa oli peräsin, ja Maria otti keltaisen evällä varustetun kajakin.


Ja matkaan! Kokemattomina melojina päätimme pelata varman päälle, ja suunnata kurssin kohti mahdollisimman rauhallisia vesiä. Laajalahti tuntui sopivalta välietapilta,  ja työkaverien kehuma Öjan kanaali myös vierailunarvoisena kohteena. Koska emme tienneet matkanopeuttamme emme tehneet mitään lopullisia suunnitelmia vaan teimme ratkaisuja tilanteen mukaan.

 

Pidimme lyhyen tauon Laajalahden kallioilla ja meloimme lahden perukoille kanaaliin. Upea sää, hienot maisemat ja hiljaa tyynen veden päällä lipuva kajakki pistivät hymyilemään. Kannatti lähteä! 
Yhtään venettä ei tullut vastaan. Välillä ohitimme kesämökkejä ja alitimme kaikuvia siltoja. OHOI, täällä on peikkoja!


Voitteko kuvitella hienompia maisemia aivan kävelymatkan päässä keskustan hulinasta? 



  



  



Pystytimme teltan Skatörenin kotuksen rantaan. Hieman tuuleskeli, joten kiinnitimme varmuuden vuoksi kaikki mahdolliset narut. Vauden Odyssee -teltta pääsi nyt ensimmäistä kertaa ulkoilemaan minun omistuksessani. Ostin sen noin vuosi sitten sooloteltaksi itselleni ja karvaisille retkikavereilleni (et sinä Tomi, vaan ne nelijalkaiset). Teltta on noin viitisen vuotta vanha, mutta todella hyvässä kunnossa. Pystyttäminen sujui helposti (tietysti sitä oli jo harjoiteltu kotona sisällä). Sisäteltta nousee ensimmäisenä, mikä on sadekelillä tietysti vähän huono homma. Mutta nopealla työskentelyllä tuskin tulee olemaan ongelma. Ulkoteltta kiinnittyy kätevästi muovisilla lukoilla. 
Teltta painaa 1,6 kg eli varsin sopiva yksinvaeltajalle. Tilaa on kuitenkin sen verran, että kaksi aikuista mahtuu ihan passelisti sisälle. Abisidiakin kehuisin käyttökelpoiseksi. Mahtunee keittelemään sapuskat huonon kelin iskiessä, ja ainakin yksi rinkka mahtuu sadesuojaan.  Mutta se siitä mainoksesta, keskitytään nyt tähän melontareissuun. :)


  

Polttopuuvarastoja ei oltu vielä täydennetty talven jäljiltä, mutta näppärinä tyttöinä keräsimme puut metsästä ja nuotio syttyi ensimmäisellä tulitikulla. Ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon! 
Jälkkäriksi nuotiobanaania ja öh.. mustikkasuklaapalloja? Varsin erikoinen yhdistelmä mutta toimii. :) 






Seuraavana aamuna varustimme ratsumme ja meloimme takaisin eri reittiä. Vastatuuli oli todella voimakas joten aikaa meni vähän enemmän mitä oltiin suunniteltu. Joka metrin eteen sai todella tehdä töitä. :)










1 kommentti :