Koiravaljakkovaellus Käsivarressa 24.-30.3.2016

Jaksaakohan ne? Kestääkö varusteet? Onko liikaa kamaa, mahtuuko rekeen? Riittääkö koiranruoka? Entä jos koirat karkaa? Tai loukkaantuu? Jos keli muuttuu tosi huonoksi? Jaksetaanko ME? 

Ei ollut sellaista kysymystä jota en olisi pyörittänyt päässäni ennen reissua. Kaikki normiskenaariot tuli käytyä läpi monta kertaa ja lisäksi sai hämmästellä koiravaljakkoretkeilyn näkövinkkelistä aivan uusia asioita. Piti ommella monta kymmentä koirantossua "jos osa menee rikki", tehdä uusi rekipussi "että on varmasti riittävästi tilaa", rakentaa peräkärryyn koirien kuljetusboxisto "koska kyllähän tätä tarvii myöhemminkin", ostaa uusia valjaita ja korjauttaa vanhoja "kun eihän niitä nyt susikaan korjaa siellä tunturissa". Kaikki tämä "vain" viiden koiran valjakon vuoksi. Melkoista ylivarautumista näin jälkikäteen ajateltuna. Mutta kokemus on opettanut että viisas ylivarautuu ja tyhmä jää ilman. :P 

Lähdettiin reissukaverin kanssa torstai-iltana ajelemaan Kokkolasta alkuun kohti Kolaria, ja siitä Muonioon yöksi. Kolarista lainaan saatu Dippi-koira istui heti hyvin porukkaan ja koirat nukkuivat makoisasti uudessa kuljetusperäkärryssään. Matkan aikana pysähdyttiin säännöllisesti päästämään koirat asioilleen ja tytöt samoten. :)

Suhteellisen lyhyiden yöunien jälkeen aamu alkoi termarivesien kuumentamisella viimeisessä sivistyksen keitaassa. Rupeaman jälkeen starttasimme auton muutaman tunnin röykkyiselle tieosuudelle kohti Kilpisjärveä.


Saimme auton hyvälle paikalle luontotalon parkkipaikalla ja ryhdyimme heti purkuhommiin. Vaikka reen pakkaamista oli harjoiteltu kotona tuotti se silti päänvaivaa, ja tuntui että kuorma vaan kasvaa ja kasvaa eikä voi mitenkään mahtua rekipussin sisälle. Mutta sinne ne vaan solahti kaikki ja päästiin vihdoin liikkeelle.



Alkuun koirilla oli aivan hurjasti virtaa ja lämpimästä kelistä huolimatta oltiin hujauksessa laskeutumassa Saarijärvelle. Pysähdysnappi oli hieman kadoksissa ja saatiin olla tarkkoina ettei juna jätä naisia tunturiin. Pidettiin vain lyhyitä kuvaustaukoja ja jätettiin Saarijärven tupa väliin kun pihalla näkyi niin paljon väkeä ja tavaraa. Jatkettiin kohti Kuonjarjokea ja leiriydyttiin tunturiin jonkin matkaa poroaidan jälkeen.


Ensimmäinen koirien kytkeminen yöksi jännitti. Ihana työkaveri teki meille ihan tätä reissua varten 1,2 metriset tolpat jalkapallomaaleista ylimääräisiksi jääneestä alumiiniputkesta. Halkaisijaa ei ole nyt muistissa, mutta järeästä koostaan huolimatta tolpista tuli tosi kevyet ja ne kulkivat mukavasti suksipussissa. Tolpat työnnettiin hieman viistottain lumeen ja stakeout-kettinki viritettiin niiden väliin. Tein vielä extravarmistukset hautaamalla pari puukapulaa lumeen ja kiinnitin ne ketjuun. Ei vara venettä kaada. :) Kaikki paitsi Egil-kakara asettuivat heti lepäilemään uudet GMN-reissutakit päällä. Egil taisi nukahdella alkuillasta istualteen kun piti niin hämmästellä uutta touhua. 


Koirien huollon jälkeen saatiin omakin majoite pystyyn ja emännät pääsivät ruuanlaittoon. Keitinlaatikko söi sisäänsä trangian 4,5 litran kattilan jossa sulatettiin sekä omat että koirien juomavedet. Toisella keittimellä kokkailtiin itse kuivattuja ja kasattuja herkkumuonia. Ensimmäisen illan menyy sisälsi mm. kasvishernekeittoa. Teltassa oli noin sata astetta lämmintä ja kohtuullisen kova pöhinä. Iltavieraina meillä kävi muutama poliisi ja tullimiehiä, jotka kyselivät reissusta ja valokuvasivat koiria ja uutta Haltin telttaa. Meinasi vähän jännittää että mitä pahaa me ollaan tehty, :D 


Aamu valkeni aurinkoisena ja koirat jatkoivat vielä makoilua aamuruuan jälkeen sillä aikaa kun me sulateltiin viimeiset vedet ja vedettiin aamupalat nassuun. Päivän ohjelmassa oli ohittaa Kuonjarjoen tupa ja päästä karavaanimme kanssa Meekolle perusleiriin.





Lähdettiin liikkeelle kymmeneltä ja noustiin Kuonjarjoen tuvalle melko hikisissä tunnelmissa. Viisi koiraa, kaksi naista ja tavarat auringonpaahteessa ylämäessä riittänee hatunnostoon? Maisemat oli upeat ja koirat kulki innokkaina kuormasta huolimatta. Pidettiin vain muutama lyhyt kuvaustauko ja päästiin vajaassa kahdessa tunnissa Meekolle. Hiukka nopeampaa touhua mitä jalkapatikassa.




Etsittiin tuvan jälkeen kiva paikka vaivaiskoivikosa ja pystytettiin meidän parin päivän basecamp kaikilla mukavuuksilla lumivalleja ja toiletteja myöten.




Aurinko paistoi edelleen täydellä terällä ja otettiin teltta-alusta pihalle auringonottoa varten. Näkyi hienoja haloilmiöitä. Neljän maissa maltettiin mennä telttaan kokkailemaan kun tuuli alkoi nousta.




Yöllä tuuleskeli melko kovaa ja tuiskusi reippaasti lunta. Herättiin kuuden jälkeen edelleen melko tuuliseen säähän joka alkoi onneksi vähän laantua. Pakattiin reki mahdollisimman kevyesti ja lähdettiin Meekon perusleiristä kohti Haltia. Koirilla oli kovat menohalut ja päästiin nopeasti Pitsuksen tuvalle. Aurinko paistoi taas lähes pilvettömällä taivaalla.




Jatkettiin kovaa kyytiä kohti Haltia mutta ylämäessä auringonpaisteessa ja pehmenneessä kelissä alkoi vauhti hiipua. Haluttiin säästää koiria ja päätettiin kääntyä Haltin juurelta takaisin kohti Meekoa. Syötiin Pitsuksella lounas ja oltiin melko uupuneina lämpöisestä kelistä takaisin Meekolla joskus kolmen aikoihin. Loppupäivä makoiltiin ja nautiskeltiin auringon lämmöstä. Illalla nousi taas tosi kova tuuli.

Aamu alkoi taas kovassa tuulessa. Leirin purkamiseen ja reen pakkailuun meni oma aikansa, ja päästiin liikkeelle vasta kymmenen jälkeen. Lähdettiin kiipeämään takaisinpäin kohti Kuonjarjokea Maria alkuun suksilla ja minä jalaksilla. Tuuli oli infernaalisen kova ja pöllyytti lunta meidän ja koirien silmille. Myrskylasit jäätyivät umpeen. Ylempänä Maria pakkasi sukset rekeen ja tuli minun kanssani puskemaan rekeä. Juuri nousun huipulla tuli täysstoppi kelin suhteen ja päätettiin kääntyä takaisin Meekon laaksoon. Ei mitään järkeä liikkua tällaisessa kelissä. Eteneminen oli aivan liian hidasta.
 

Ei jaksettu ryhtyä teltanpystytystouhuihin kun aamulla oli tarkoitus lähteä aikaisin liikkeelle. Meekon tuvalla oli leppoisaa porukkaa ja päädyttiin kytkemään koirat tuvan seinustalle suojaan myrskyltä. Nekin vaikuttivat varsin tyytyväisiltä ratkaisuun ja lepopäivään. Vietettiin hauska ilta pelaillen ja lättyjä syöden.

 

Aamulla oli aivan tyventä mutta tuttu tuuli intoutui taas puhaltelemaan saaden meidät miettimään seuraavaa siirtoa. Lunta ei kuitenkaan tullut joten päätettiin lähteä uusintanousulle takaisin auton suuntaan. Vaivalloisesti luovittiin minä suksin ja Maria jalaksilla ylös laaksosta ja kohdattiin tunturituulen mahti ylängöllä. Hiihdin alkuun  koirien edellä mutta mäestä päästyämme ne saivat tuulesta huolimatta vauhtia kirittyä ja pääsin taas hiihtovetoon.

Kuonjarjoella tuuli niin kovasti että pyyhällettiin suorilta Saarijärven tuvalle lounaalle ja otettiin koirat eteiseen tuulensuojaan. Erityisesti Egil arvosti tätä ratkaisua. :)


Saavutettiin auto yhden maissa reippaan 30 kilometrin pikamarssin jälkeen. Haettiin kaupasta vähän purtavaa ajomatkalle ja suunnattiin Ouluun yöksi. 





Reissu oli aivan upea ja koirat tekivät hienosti töitä. Myös uudessa kuljetuskärryssä matkustaminen sujui mainiosti ja lainakoira Dippi sopeutui hyvin porukkaan. Ensi vuonna lähdetään ehdottomasti uudestaan. Saa nähdä millaisella kokoonpanolla sitten mennään! :)

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti