KCR eli Kokkola Cityrun 2016

Kokkola Cityrun 2016 järjestettiin sopivasti kaksi viikkoa ennen NUTS Karhunkierros -tapahtumaa, joten puolimaraton toimi samalla viimeisenä pitkänä lenkkinä ennen kevään pääkoitosta. KCR on tuttu tapahtuma monen vuoden takaa, ja olen juossut lyhintä 7 km matkaa erilaisilla kokoonpanoilla useampaan otteeseen. Ensimmäisen puolimaratonini 2:26:02 juoksin samaisessa tapahtumassa kaksi vuotta sitten. Talvikauden runsaat pk-treenit ja vähäiset vauhdittelut huomioiden en odottanut kovin hyvää aikaa, mutta matkana 21 km oli helppo nakki. En ole kovin viehtynyt lujaa juoksemiseen ja tykkään ennemmin peitota runsaita kilometrejä, mutta oletin kyllä että parantaisin puolikasaikaani melko paljon. Ajatuksena oli alittaa se maaginen kahden tunnin raja, ja oletin että kunto riittäisi siihen kun vähän suunnittelisi ennakkoon.

KCR juostiin perjantaina kuudelta, joten sitä edeltävinä päivinä lähinnä lepäilin ja tein muutaman lyhyen harjoituksen. Mitään varsinaisia tankkaamisia en katsonut tarpeelliseksi noin lyhyellä juoksulla, mutta huolehdin että söin riittävästi hiilareita ja join vettä normaaliin tapaan melko runsaasti. Perjantaina olin töissä ja lähdin vähän aikaisemmin kotiin valmistautumaan. Söin aamulla puuroa ja rahkaa, ja päivällä pastaa työpaikan kahviossa. Kotona join vielä HIGH5-latausjuomaa ja söin yhden vaalean leivän noin kolmen aikoihin.

Pääpaikalle suuntasin puoli tuntia ennen tapahtuman alkua ja muutamien meidän NUTSin HiHi -tiimistä tuttujen jäsenien kanssa asettauduttiin yhdessä lähtöviivalle. Halusin kuitenkin juosta oman suorituksen, joten löin luurit korville ja lähtömerkin soitua nappasin kiinni suunnittelemaani tahtiin ja lähdin etenemään. Alkuun kaikki meni hienosti ja juoksu tuntui rullaavan. Melko pian alkoi kyljessä tuntua ikävän tutulta, ja sain taistella ensimmäisen 7 km kierroksen kamalan kylkipistoksen kanssa. Selvästi olisi pitänyt aloittaa vain rauhallisemmin… Siitä kuitenkin selvisin ja kelloa katsahdettuani huomasin että olin menettänyt "tavoiteajastani" melko monta kriittistä minuuttia. Jatkoin kuitenkin toisen kierroksen aikomaani tahtia uusien pistosten pelossa, ja päätin että lataisin kolmannella sitten kaikki peliin kivuista huolimatta. Toinen kierros menikin helposti ja olisin näin jälkikäteen ajateltuna voinut juosta lujempaakin. Sää oli suorastaan ihanteellisen viileä ja pilvinen ja säästyttiin vesisateelta.

Huomasin että juomarepun kanssa juostut kilometrit nyt vähän kostautuivat nesteytyksessä, sillä kroppa tuntui koko ajan kaipaavan vettä. Olin ottanut muutaman HIGH5 -energiageelin taskuun sillä en pysty juomaan järjestäjien käyttämää Dexalia. Hörpin aina muutaman kulauksen vettä järjestäjien juomapisteillä joita oli n. 3,5 km välein. Se ei kuitenkaan tuntunut riittävän ja juomiseen olisi pitänyt panostaa pisteillä enemmän. Ehkä ne menetetyt minuutit kaihersivat enkä halunnut tuhlata aikaani kävelyyn ja juomiseen? Mitään suoranaisia olotiloja en ehtinyt tuolla matkalla saada, mutta selvästi nestettä olisi voinut nauttia enemmän.

Kolmas kierros sujui myös hienosti ja aloin kirimään vauhtia, mikä ei tällä treenimäärällä toki tarkoita mitään pikajuoksua. Jalat kulkivat eteenpäin ja juokseminen tuntui mahtavalta. En ollut ottanut huomioon kolmannen kierroksen ihmisryysistä, kun 7 km kisaajat ja kävelijät laskettiin reitille. Se ihmismassan määrä on jotain ihan käsittämätöntä, ja kun kaikki kulkevat vierekkäin tien reunasta reunaan ei ole muita mahdollisuuksia kuin ohittaa ojan kautta. Ja toistaa tämä sen tuhannen kertaa. Onneksi loppupätkällä alkoi olla kävelijät ohitettu, joten sain keskittyä viimeiseen pinnistykseen Suntinrantaa pitkin kohti toria. Reittihän kulkee Kokkolan upean Meripuiston läpi ja seurailee kaupunginojaa eli Suntia tosi kivoissa maisemissa. Pääosin kuljetaan asfaltilla, mutta matkalla on myös muutama kivituhkapäällysteinen tienpätkä.

Kello pysähtyi aikaan 2:04:33 ja olen tähän ihan tyytyväinen. Se ei ollut paras aika johon olisin kyennyt, mutta saavuin maaliin hyväkuntoisena, iloisena ja vailla vaivoja, ja valmiina valloittamaan Konttaisen, Valtavaaran ja Rukatunturin. 

KCR on tosi kiva ja yhteisöllinen tapahtuma, mutta ihmismassojen ja kävelijöiden aiheuttamien sumppukohtien vuoksi en suosittele sitä ennätysaikojen hakemiseen. KCR onkin ehkä parhaimmillaan juuri 7 km matkalla, jossa hassutellaan ja vietetään mukavaa aikaa kavereiden kanssa. Miinusmerkin antaisin myös lahjakassista, joka sisälsi vanhentunutta kahvia, granolapussin, vesipullon ja myslipatukan. Parempaankin olisi pystytty näin kymmenvuotisjuhlan kunniaksi. Kiitos silti Keplille kun jaksatte järjestää Cityrunia vuodesta toiseen! Aivan varmasti osallistutaan myös vuonna 2017!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti