Kokkola Cityrun 2016
järjestettiin sopivasti kaksi viikkoa ennen NUTS Karhunkierros -tapahtumaa,
joten puolimaraton toimi samalla viimeisenä pitkänä lenkkinä ennen kevään
pääkoitosta. KCR on tuttu tapahtuma monen vuoden takaa, ja olen juossut lyhintä
7 km matkaa erilaisilla kokoonpanoilla useampaan otteeseen. Ensimmäisen
puolimaratonini 2:26:02 juoksin samaisessa tapahtumassa kaksi vuotta sitten.
Talvikauden runsaat pk-treenit ja vähäiset vauhdittelut huomioiden en odottanut
kovin hyvää aikaa, mutta matkana 21 km oli helppo nakki. En ole kovin viehtynyt
lujaa juoksemiseen ja tykkään ennemmin peitota runsaita kilometrejä, mutta
oletin kyllä että parantaisin puolikasaikaani melko paljon. Ajatuksena oli
alittaa se maaginen kahden tunnin raja, ja oletin että kunto riittäisi siihen
kun vähän suunnittelisi ennakkoon.
KCR juostiin
perjantaina kuudelta, joten sitä edeltävinä päivinä lähinnä lepäilin ja tein
muutaman lyhyen harjoituksen. Mitään varsinaisia tankkaamisia en katsonut
tarpeelliseksi noin lyhyellä juoksulla, mutta huolehdin että söin riittävästi
hiilareita ja join vettä normaaliin tapaan melko runsaasti. Perjantaina olin
töissä ja lähdin vähän aikaisemmin kotiin valmistautumaan. Söin aamulla puuroa
ja rahkaa, ja päivällä pastaa työpaikan kahviossa. Kotona join vielä
HIGH5-latausjuomaa ja söin yhden vaalean leivän noin kolmen aikoihin.
Pääpaikalle
suuntasin puoli tuntia ennen tapahtuman alkua ja muutamien meidän NUTSin HiHi
-tiimistä tuttujen jäsenien kanssa asettauduttiin yhdessä lähtöviivalle.
Halusin kuitenkin juosta oman suorituksen, joten löin luurit korville ja
lähtömerkin soitua nappasin kiinni suunnittelemaani tahtiin ja lähdin
etenemään. Alkuun kaikki meni hienosti ja juoksu tuntui rullaavan. Melko pian
alkoi kyljessä tuntua ikävän tutulta, ja sain taistella ensimmäisen 7 km
kierroksen kamalan kylkipistoksen kanssa. Selvästi olisi pitänyt aloittaa vain
rauhallisemmin… Siitä kuitenkin selvisin ja kelloa katsahdettuani huomasin että
olin menettänyt "tavoiteajastani" melko monta kriittistä minuuttia.
Jatkoin kuitenkin toisen kierroksen aikomaani tahtia uusien pistosten pelossa,
ja päätin että lataisin kolmannella sitten kaikki peliin kivuista huolimatta.
Toinen kierros menikin helposti ja olisin näin jälkikäteen ajateltuna voinut
juosta lujempaakin. Sää oli suorastaan ihanteellisen viileä ja pilvinen ja
säästyttiin vesisateelta.
Huomasin että
juomarepun kanssa juostut kilometrit nyt vähän kostautuivat nesteytyksessä,
sillä kroppa tuntui koko ajan kaipaavan vettä. Olin ottanut muutaman HIGH5
-energiageelin taskuun sillä en pysty juomaan järjestäjien käyttämää Dexalia.
Hörpin aina muutaman kulauksen vettä järjestäjien juomapisteillä joita oli n.
3,5 km välein. Se ei kuitenkaan tuntunut riittävän ja juomiseen olisi pitänyt
panostaa pisteillä enemmän. Ehkä ne menetetyt minuutit kaihersivat enkä
halunnut tuhlata aikaani kävelyyn ja juomiseen? Mitään suoranaisia olotiloja en
ehtinyt tuolla matkalla saada, mutta selvästi nestettä olisi voinut nauttia
enemmän.
Kolmas kierros sujui
myös hienosti ja aloin kirimään vauhtia, mikä ei tällä treenimäärällä toki
tarkoita mitään pikajuoksua. Jalat kulkivat eteenpäin ja juokseminen tuntui
mahtavalta. En ollut ottanut huomioon kolmannen kierroksen ihmisryysistä, kun 7
km kisaajat ja kävelijät laskettiin reitille. Se ihmismassan määrä on jotain
ihan käsittämätöntä, ja kun kaikki kulkevat vierekkäin tien reunasta reunaan ei
ole muita mahdollisuuksia kuin ohittaa ojan kautta. Ja toistaa tämä sen
tuhannen kertaa. Onneksi loppupätkällä alkoi olla kävelijät ohitettu, joten
sain keskittyä viimeiseen pinnistykseen Suntinrantaa pitkin kohti toria.
Reittihän kulkee Kokkolan upean Meripuiston läpi ja seurailee kaupunginojaa eli
Suntia tosi kivoissa maisemissa. Pääosin kuljetaan asfaltilla, mutta matkalla
on myös muutama kivituhkapäällysteinen tienpätkä.
Kello pysähtyi
aikaan 2:04:33 ja olen tähän ihan tyytyväinen. Se ei ollut paras aika johon
olisin kyennyt, mutta saavuin maaliin hyväkuntoisena, iloisena ja vailla
vaivoja, ja valmiina valloittamaan Konttaisen, Valtavaaran ja Rukatunturin.
KCR
on tosi kiva ja yhteisöllinen tapahtuma, mutta ihmismassojen ja kävelijöiden
aiheuttamien sumppukohtien vuoksi en suosittele sitä ennätysaikojen hakemiseen.
KCR onkin ehkä parhaimmillaan juuri 7 km matkalla, jossa hassutellaan ja
vietetään mukavaa aikaa kavereiden kanssa. Miinusmerkin antaisin myös
lahjakassista, joka sisälsi vanhentunutta kahvia, granolapussin, vesipullon ja
myslipatukan. Parempaankin olisi pystytty näin kymmenvuotisjuhlan kunniaksi.
Kiitos silti Keplille kun jaksatte järjestää Cityrunia vuodesta toiseen! Aivan varmasti osallistutaan myös vuonna 2017!
Lähetä kommentti