Kaamosreissu Hammastunturin erämaa 28.12.13 - 2.1.2014




Yleiskuva reitistä (violetilla). Seurailimme pääosin Ivalosta Inariin kulkevaa kelkkareittiä. Kuva Retkikartta.fi.
 

28.12.
Ajelin perjantaina Ouluun, jossa suoritimme viimeisen varustepanikoinnin ennen starttaamista pohjoiseen. Kello soi lauantaina kello viisi, ja lähdimme ajamaan kuuden maissa. Ajomatka sujui hyvin, ja pääsimme kohteeseen eli Ivalon lentokentälle noin 13:00. Olimme päättäneet jättää auton parkkiin lentokentälle, sillä säätiedotteet lupasivat kovia pakkasia ja romanianihmeen kylmäkäynnistyksestä ei ollut vielä kokemuksia. Maksoimme 20 euron parkkimaksun ja pakkasimme tavarat ahkioihin. 

Huojuvat ja kallistelevat tornirakennelmat kaatuivat minkä ehtivät, ja ahkionyyppärit saivat ensikäden harjoitusta oikeaoppisesta pakkaamisesta. Lähdimme aluksi liian aikaisin kohti Ivalojoen rantaa, joten jouduimme korjaamaan reittiä. Jokiranta oli todella jyrkkä, joten laskimme ahkiot alas yhteispelillä ja jatkoimme vielä jonkin aikaa vastavirtaan rannantuntumassa hiihdellen ennen teltan pystyttämistä. Lämpötila oli plussan puolella ja saimme vettä niskaamme, mutta säätiedotus oli luvannut ylihuomiseksi pakastuvaa. 

Teltassa oli todella tunnelmallista, ja sienirisotto valkoviinillä maistui taivaalliselta.



29.12 
Aamulla sateli taas vettä ja odottelimme kuuron laantumista. Pääsimme pakattuamme liikkeelle puoli yhdentoista aikoihin. Ensimmäiseksi oli ylitettävä Ivalojoki, mikäli oli aika jännittävää. Kuljimme aluksi yli jalkaisin heittoköyden kera, ja varmistimme jään kestävyyden. Sen jälkeen haimme ahkiot ja aloitimme hiihdon joen länsilaitaa. 


Hiihdimme jäätä reilun tunnin kunnes tulimme merkityn kelkkareitin kohdalle. Käännyimme siitä kohti Pasasjärveä, jonka saavutimme 3,5 tunnin hiihdon jälkeen. Välillä söimme evästä ruokatermoksesta. Ilma oli lämmin, mutta melko kirkas. Omatekoinen ahkio toimi muuten kuin unelma, mutta vyökiinnikkeiden narut hiertyivät rikki. Terävän reunat leikkasivat poikki myös nippusideviritykset ja samoin rautalangan, joten Pasasjärvelle päästyämme pystytimme teltan järven etelärannalle ja aloitimme ahkion korjaustyöt. Tuntia myöhemmin ja kovan aivotyön tuloksena jouduimme myöntämään tappiomme, ja kehittelimme taas yhden hätäensiavun. Toivoimme sen kestävän. 

Keitinlaatikko lämmitti mukavasti ja juomavedet sulivat kätevästi lumesta. Ilta kului syöden, pelaten ja kirjaa lukien. Ulkona satoi taas vettä. Jo on joulukuu!



30.12
Jatkoimme Pasasjärven ylitystä puoli kymmenen maissa aamuhämärässä. Järven jäällä oli noin 10 cm märkää loskaa ja ilma oli edelleen plussan puolella. Onneksi suksi luisti. 



Nousimme jalan ylemmäs tunturiin ja kohti Rautulammen tupaa. Rautulammella kohtasimme samaa sohjoa, mutta muuten hiihtokelit olivat kohtuullisen hyvät. Saavutimme tuvan kolmen aikoihin, ja päätimme jäädä sinne kuivaamaan sateesta märkää telttaamme. Tupa oli ihanan pieni ja kodikas, ja lämpeni hetkessä + 20 asteiseksi. Sulattelimme lumesta juomavettä, siivoilimme tupaa ja pilkoimme puita iltapuhteena.


Tämä epämääräinen mössö on oikeasti omenahyvettä ja vaniljakastiketta.


31.12 

Kello herätti seitsemältä, ja aamupalan syötyämme siivosimme tuvan ja teimme vielä kiehiset seuraaville tulijoille. Puoli kymmeneltä aamuhämärässä olimme taas valmiita uuteen hiihtopäivään. Ilma oli pilvinen, mutta selvästi jo pakkasen puolella! Ei enää loskahiihtoa, kiitos. 


Suksi luisti, ja kuinka ollakkaan tupsahdimme Hammasjärven rantaan hieman kello 12 lounaan jälkeen. Hammastunturi nousi jyhkeänä taivaanrannassa. Päätimme kuitenkin lumenpuutteen vuoksi jatkaa kelkkareittiä kohti Inaria, ja jätimme Hammastunturin huiputuksen seuraavia reissuja varten. Jatkoimme vielä pari tuntia Hammasjärveä pohjoiseen. Teltta nousi noin puoli kolmelta ja suoritimme perinteiset iltatoimet kokkailuineen, lumien sulatteluineen ja tiskaamisineen.





1.1 

Vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä. Telttapaikka oli hieno, ja aamulla ihastelimme tähtitaivasta. Liekö yöllä näkyneet tilaamamme uuden vuoden revontulet? Sitä ei tarina kerro, sillä nukuimme varsin makoisasti. 

Hiihdimme Hammasjärveä pohjoiseen kunnes saavutimme järven toisen pään. Jarkon kännykässä oli kenttää, joten saimme viestit lähetettyä. Järven jälkeen alkoi nousi, jota jatkui aina kello 12 lounaaseen saakka. Lounaan jläkeen oli pitkä mukava lasku alas järven rannalla olevalle söpölle kodalle. Kodan jlkeen maasto oli hieman tylsää soista laakeaa laaksonpohjaa. Olimme hieman kriittisiä telttapaikan suhteen, joten sopiva läntti löytyi vasta Heinäjärven kohdalta noin puoli neljältä. Pystytimme teltan pimeässä. Oli jo melko hyistä.

2.1
Aamulla sateli reilusti lunta kun lähdettiin hiihtämään puoli kymmenen maissa. Päivä oli nousuvoittoinen ja melko raskas. Lounaan yhteydessä soitin taxin, joka poimi meidät Pokan tieltä kyytiin hieman yhden jälkeen. Loppu hyvin kaikki hyvin! 



Varusteet, kun teltta ja keittimet toimivat kuin unelma. Muutama varusterikko koettiin, mutta onneksi oli korjauspakki mukana.








Ei kommentteja :

Lähetä kommentti