Kalottireitti 12. - 16.12.2011

12.12. Maanantai

Lähdin töiden jälkeen ajamaan kohti Oulua, josta jatkoimme vaelluskaverini Jarkon kanssa Kolariin tutulle pariskunnalle yöksi. Viikonlopun muuttoapuhommat Turusta Kokkolaan painoivat harteilla, mutta mieli oli virkeä. Taas mennään! Perillä Kolarissa noin 23:00. 


13.12 Tiistai

Herätys oli kello 5:00 isäntäväen vielä nukkuessa. Koitimme hiljaa keitellä vettä ja syödä jotain aamupalaa, ja pukea vaelluskamppeet niskaan. Auto starttasi aikataulun mukaisesti kohti Kilpisjärveä tosi kurjassa kelissä. Hei alkumatkasta meinasin ajaa ketun päälle, joka oli syömässä raatoa keskellä tietä. Keli oli aivan kaamea ja tielle pyrytti jatkuvasti uutta lunta. Ajossa kesti noin 3,5 tuntia. Matkaan tuli kuitenkin yksi mutka, sillä etukäteen varattu taxikyyti Didnulle peruuntui sairaskuljetuksen vuoksi. Päätimme muuttaa reittisuunnitelmaa lähtemällä Norjan sijaan suoraan Kilpisjärven luontotalolta Kalottireittiä kohti Haltia.

Saana vaikutti olemuksellaan, ja hämmästelimme lumen vähyyttä alkumatkasta.Päivän edetessä lumikerros kuitenkin kasvoi, ja yhdistettynä rakkakivikkoon eteneminen hidastui huomattavasti. Lumikenkien virittäminen jalkaan helpotti tilannetta huomattavasti.

Kävelimme 11-15:30 ja etenimme hankalassa maastossa rinkkojen kansas huikeat 6 kilometriä. Leiriydyimme hieman poroaidan jälkeen tunturiin. Illalla pelasimme Story cubeseilla ja luimme Muumipapan muistelmia. Illasta nousi kunnon myrskytuuli, mutta onnistuimme näkemään palan tähtitaivasta.

14.12 keskiviikko
Yöllä heräsimme pariin otteeseen siihen, että teltta nitisi ja paukkui tuulen voimasta. Akka kesti hienosti ja aamulla meitä odotti luminen absidi ja syvälle hautautuneet telttakiilat. Heräsimme seitsemältä mutta lähdimme kävelemään vasta kymmeneltä kaasukeittimen kanssa taisteltuamme. Silti oli vielä melko hämärää, kun pakkailimme viimeiset tavarat pullottaviin rinkkoihin.
Alkumatkasta laskeuduimme Norjan rajalle, josta jatkoimme järjettömässä tuulessa yöls tunturiin. Ilman sauvoja olisi kaatunut moneen otteeseen tuulen tarttuessa rinkkaan, ja lounaskin oli pikainen leipätankkaus rinkkoihin nojaten. Jatkoimme kohti Saarijärven tupaa, johon päätimme jäädä pitämään keliä tuulen yltyessä taas myrskylukemiin ja näkyvyyden ollessa melko nollassa. Päivämatkaksi ei kertynyt kuin vajaa 10 kilometriä, mutta olimme aivan poikki taisteltuamme tuulessa raskaiden rinkkojemme ja lumikenkien kanssa. Paljon enempää ei olisi edes ehtinyt ennen pimeän tuloa. Tällaista tämä kaamosvaellus on...

Söimme juhlavasti viljapihviaterian lämpimässä tuvassa js vietimme leppoisan illan pelaillen ja syöden. Vedenhankitakin onnistui parin kommelluksen jälkeen joesta. Saimme pitää myrskyä tuvassa ihan keskenämme, mikä on melko harvinaista Haltin reitillä.
15.12 torstai
Aavemaisen yön jälkeen heräsimme ennen seitsemää ja söimme kunnon aamiaisen. Oli mukava keitellä kaikki neljä termaria täyteen kuumaa vettä puuhellalla. Ulkona oli melkoinen myräkkä. Maassa olevat merkkitolpat olivat melkein uponneet hankeen, ja näkyvyys oli noin 2 metriä eteenpäin joten suunnistaminen oli haastavaa. Olimme illalla päättäneet kääntyä takaisin johtuen hitaasta etenemisestä, myrskystä ja kaasukeittimen ongelmista.
 Kävelimme kuitenkin hieman nopeammin kuin menomatkalla, ja pääsimme pystyttämään leiriä puoli neljän aikoihin. Myräkkä oli äitynyt niin pahaksi, että Jarkko joutui makaamaan teltan päällä kun minä hakkasin kiiloja jäiseen maahan ja tilkitsin liepeitä vähäisellä lumella sen minkä onnistuin. Teltan kestosta nousi oikea huoli, mutta onneksi Akat ovat jämerää tekoa. Noin tunnin uurastamisen jälkeen tuulessa niiaava komistus oli pystyssä, ja pääsimme sisälle kokkaamaan ja pelaamaan. Ilta kului taas nopeasti hyvässä seurassa, ja menimme nukkumaan jo puoli yhdeksältä.


16.12 perjantai

Viimeisenä päivänä tarvoimme lumikenkinemme alas tunturista. Aurinko pilkisteli heikosti pilviverhon takaa ja Norjan tunturit kutsuivat seuraavaan seikkailuun. Auto oli siellä minne sen olimme jättäneet ja käynnistyi mukisematta pakkasesta huolimatta.

Kunnon herkkutankkausen jälkeen hurautimme pikatahtia Ouluun, jossa vietin yön ennen kotiutumista. Taas ihan paras reissu, paras seura.

Tästä toisesta talvivaelluksesta tuli opittua, että talvikelit voivat yllättää vaeltajan. Käsivarsi ei kieltämättä ole se paras paikka harjoitella näitä taitoja, mutta hitunen hurjaa luontoa ja liiallinen määrä itseluottamusta korvaavat puuttuvat välineet ja osaamisen. Seuraavaa reissua ajatellen aion hankkia paremman keittimen, sillä kaasun kanssa läträäminen talvella on kertakaikkiaan ärsyttävää. Oli sitten mitä sekoitusta hyvänsä. Suunnistustaidot olivat koetuksella, mutta reissusta selvittiin kunnialla. Joulukuu on käsivarressa hankalaa aikaa, kun suksilla ei oikein vielä pääse, ja lumikengät ja rinkka ovat hidas yhdistelmä. Jatkalle kokeiluja!

Luontoloinen kuittaa.




















Ei kommentteja :

Lähetä kommentti