Pallas - Hetta 22.7. -- 25.7.2012

Sunnuntai 22.7
Viikonloppu Helsingissä vaihtui vartissa vaelluskamppeisiin, kun uusi erätuttavani Raimo kaartoi pihaan melkein heti meidän etelänautomme jälkeen. Pikainen loppupakkaus, vaellusvaatteet niskaan ja koira kainaloon. Ja tietysti suukko kullalle. :) Ajomatka kesti yhteen saakka yöllä, jolloin Raimo jätti minut ja Tsappiksen hotelli Pallaksen pihalle. Yölläkin oli näin valoisaa ja näki hyvin kulkea.






 Lähes neljä tuntia myöhemmin ja kellon näyttäessä vähän vaille neljää kömmin vihdoin telttaan ja makuupussiin. Nukuttiin Tsapan kanssa aika sikeästi.



Maanantai 23.7 

Nousin yhdeksän maissa ja hoidin leirin pikaisesti kasaan heti aamupalan jälkeen. Ampiaisen (tai hevosen) kokoiset paarmat piirittivät meitä alkumatkasta tehden menosta melko ripeää. Tahti oli vähän liiankin rivakka, sillä Tsapan mielestä on tarpeen pitää veto myös alamäessä. 















Havaitsin kolmen maissa lounasajan jo menneen. Pysähdyimme Suaskurun pimeään kotaan haukkaamaan lisäenergiaa, ja jatkettiin vielä Hannukuruun ennen leirin pystyttämistä. Polvi vähän oireilee oikeassa jalassa johtuen vissiin tehokkaasta veturista.






Huomenna mennäänkin vain vähän reilu kymppi, kerta ollaan  jo puolimatkassa tämän päivän reippaan vedon jälkeen. Illalliseksi pinaatti-feta -quesadilloja. Tsappaa ramasee. Ei jaksanut saunaan, nukuttaa.





Tiistai 24.7

Aamupalaksi munia ja jälkkäriksi raavaan miehen annos omenahyvettä kauravaniljakermalla.






Lieneekö hyvän aamupalan syytä, että tälle päivälle ajattelemani reipas kymppi kaksinkertaistui kuin huomaamatta. Ennen Sioskurun tupaa vilkaisin kello - ei edes vielä kahtatoista.. Enhän minä puolen päivän aikoihin voi laittaa telttaa pystyyn. Jalat kyllä jo antoivat kuulua itsestään, joten päätin pitää hyvän tauon Sioskurulla. Parkkeerasin joen rantaan ja keittelin nuudelisopat ja söin parmesanruisleipää. Oli mukava uitella jalkoja virrassa ja kääriytyä hetkeksi pitkälleen rinkan sadesuojan alle. Ei päivän ainoa pikkuinen sadekuurokaan haitannut.  




Jatkoin reippaan tunnin tauon jälkeen kohti Pyhäkeroa. Aioin ottaa rauhallisesti viimeiset kahdeksan kilometriä, mutta lopulta tulimmekin taas melkoista haipakkaa. Näkymät olivat ylhäältä huikean hienot, ja kova tuuli nauratti. Alas kulkiessa meidät ohitti juoksija. Nostin hattua. Pyhäkeron tuvan viereen teltta pystyyn ja sinne mäkäräisiä pakoon. 






Kieltämättä kulku on sujunut melko reippaasti ja Pallas-Hetasta ollaan suoriuduttu odotettua nopeammin. Onneksi tekstiviesti Raimolle paljasti hänen olevan jo Hetassa, joten pääsisimme huomenna starttaamaan ajoissa kotimatkalle.





Keskiviikko 25.7

Herätys ennen viittä ja kuudeksi metsäautotien päähän odottamaan Raimoa. Loppumatka sujui ilman kommelluksia ja olin jo puolen päivän jälkeen kotona. Ensimmäinen kunnon yksinvaellus oli todella hieno kokemus, eikä varmasti jää viimeiseksi. Muistoksi jäi monta viikkoa kipuilevat polvet, ja mäkäräisenraadoilla kuorrutettu lainateltta (pesin ja puunasin, tietty). Hienot maisemat ja hieno reitti! En ehkä lähtisi enää uudestaan, mutta suosittelen kyllä kaikille tutuille ja tuntemattomille.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti