Melontaretki 12.- 13.10.2013


Päätimme lähteä miehen, pikkuveljen ja hänen tyttöystävänsä kanssa syksyn viimeiselle melontaretkelle Öjan saaristoon. Sää oli lauantaina aivan mainio, ja ensikertalainen Tomi pärjäsi yksiköllä tosi hyvin. Lähtö oli tutulta Hickarön parkkipaikalta ja ensimmäinen paussi pidettiin Laajalahden hiekkarannalla. Eväät olivat tietysti runsaat ja herkulliset, sillä nehän ovat vähintäänkin puolet retken nautinnosta! ;)





Jatkoimme Laajalahdesta lahden perukoille josta jatkoimme "kanaaleja" pitkin Jåksholminlahden poikki Skatörenin kotukselle. Nämä kanaalit ovat kyllä kokemattomalle melojalle todella kiva ja rauhallinen paikka ottaa tuntumaa harrastukseen. Tulee sellainen tunne kuin olisi jossain ulkomailla melomassa, kun katselee kapeisiin uomiin kurottautuvia puunjuuria ja synkeää metsää niiden takana. 


 Meloimme Skatörenin rantaan jossa nostimme kajakit maalle ja purimme varusteemme. Ilma näytti hieman epävakaalta, joten hylkäsimme ajatuksen nukkua taivasalla ja kannoimme varusteemme sisään kotukseen. Teimme porukalla polttopuut ja pitkällisen prosessin jälkeen saimme lahot ja vettyneet puut palamaan. Iltaruokana oli makkaraa lihansyöjille, seesaminugetteja, karjalanpiirakoita ja kotona tehtyjä perunanyyttejä. Nam! Vatsat pullottaen ryömimme makuupusseihin. 


 Aamulla nousin ensimmäisenä ja kannoin aamupalavärkit ulos. Ehdin hieman valokuvailla ja uittaa jalkoja hyisessä järvivedessä odotellessani puuron keittymistä ja kahvivesien kiehumista. Kesäretkikeittiö meillä hoidetaan perinteisesti trangialla, jossa on kaasupoltin. Minulta löytyy sooloretkeilyyn passeli pienempi runko sekä kolmen hengen keittiöksi taipuva isompi trangia. Onhan noita kevyempiäkin ratkaisuja tullut kokeiltua, mutta meillä ruuanlaitto on niin isossa roolissa retkellä että panostan mielelläni kunnon keittojärjestelmään painon ja tilanviemisen uhallakin. Trangian rungossa ehkä parasta on sen tukevuus, jolloin keittimen voi jättää aika huoletta pöhisemään kun itse hoitaa muita asioita. Lisäksi sen tarjoama tuulensuoja on mainio ulkona kokkaillessa. Kattilasysteemin sisälle saa pienen kaasupullon, kuppia ja kippoa ja sporkkia, eli kaikki tila tulee hyödynnettyä. Hyvä kapistus!





Aamupalan jälkeen pakattiin tavarat, siivottiin jälkemme ja lähdettiin melomaan takaisin kohti Hickaröä samaa reittiä jota tulimmekin. Sää ei ollut paluumatkalla yhtä suotuisa, sillä tuuli oli noussut aika kovaksi. Minä ja Tomi meloimme taas yksiköillä, ja pikkuveljeni tytsynsä kanssa luotti kaksikon voimaan.

Ei tältäkään reissulta jännitystä uupunut, mutta jätettäköön tämä asianosaisten tiedoksi. ;) Kaikenkaikkiaan aivan mahtava reissu, ja toivottavasti päästään samalla kokoonpanolla uudestaan retkeilemään! 



Ei kommentteja :

Lähetä kommentti