Kuinka hyvin retkeilijää pitää palvella?


Millaisia palveluita retkeilijälle pitää tarjota? Pitääkö olla valmista klapia, vai riittääkö rankatavara?  Pitääkö retkeilijän osata käsitellä polttopuita, mikäli mielii istua notskilla? Onko väärin vaatia, että päiväretkeilijä kantaa makkaranpaistoon puut mukanaan? 

Aihe koskettaa minua retkeilijänä, mutta myös työni puolesta. Tiedän nimittäin kokemuspohjalta, että ne puut eivät vain ilmesty sinne notskipaikalle. Tiedän myös sen, että valmiin polttopuun kulutus on ihan huikeaa luokkaa vuodessa. Ja toisaalta olen myös sitä mieltä, että sehän on hienoa - ihmiset retkeilevät! 





Yllä oleva otsikko julkaistiin 21.2.2018 paikallisessa Kokkola-lehdessä. Asian taustalla on jatkuvasti kasvava puunkulutus, johon kaupunki ei enää ehdi vastata. Tulipaikkoja on yli 40, ja lehtijutussakin todetaan puunkulutuksen olevan normaalivuotenakin noin 120 kuution luokkaa - pahimmillaan jopa 200 kuutiota.

Puuta saadaan käsiteltyä ja täydennettyä ns. "omasta takaa", mutta kun nämä varastot loppuvat joudutaan harkitsemaan ostopuuta - varsinkin kun paikkakunnalla ollaan totuttu siihen että lähes joka tulipaikalta löytyy valmiiksi pilkottua klapia. Tai sitten ei, kun edellinen porukka on istunut notskilla koko illan ja polttanut kunnon roviota. Seuraavia retkeilijöitä tervehtii tyhjä puuliiteri.

Polttopuuhuollon uudistuksen jälkeen ei enää yritetä huoltaa jokaista tulipaikkaa - mitä ei ole tehty tähänkään asti mutta käytännöt eivät ole olleet yleisesti ihmisten tiedossa - vaan keskitytään 12:sta eniten käytettyyn tulipaikkaan. Polttopuuhuollon keskittäminen tietyille suosituimimlle tulipaikoille ja siitä tiedottaminen lisää toivon mukaan ihmisten tietoisuutta puunkulutuksesta, ja ohjaa käyttöä järkevämpään suuntaan. Tällä hetkellä ei ole yleisesti tiedossa mistä löytyy puita ja mistä ei, ja täydennyksiä tehdään vähän miten on mahdollista. Tulevaisuudessa keskitytään vain näihin 12 tulipaikkaan, ja pyritään pitämään niiden polttopuuhuolto hyvässä jamassa. Minusta tämä kuulostaa hyvältä.


Mitä jos polttopuiden puuttuessa hajotetaan ja poltetaan laavu? 



Rankaa poltetaan paljon vähemmän kuin valmista klapia. Kun polttopuut joutuu tekemään itse vähenee houkutus isolle kokolle ja tulet pysyvät maltillisempana. Hommaan täytyy toki tarjota kunnon työkalut, jotka on jälleen näiden väärinkäyttäjien vuoksi kiinnitettävä vaijerilla rakenteisiin. Jotkut retkeilijät valittelevat, että tulistelun kynnys nousee kun he eivät osaa käyttää sahaa ja kirvestä. Suosittelen itse niiden käytön opettelua, mutta ainahan on mahdollista kantaa ne omat polttopuut repussa.

Rakenteiden rikkominen, polttopuiden varastaminen ja työkalujen häviäminen ovat iso ongelma kaikkialla. Erityisesti ne paikat jonne pääsee autolla ovat suurimmassa vaarassa joutua ilkivallan kohteeksi. Roskaaminen on myös iso ongelma, ja ihmisilltä ilmenee sekä välinpitämättömyyttä että tiedon puutetta liittyen nuotioon laitettaviin roskiin. Joillakin paikoilla on roskikset, mutta niiden huolto vie turhaan resursseja, kun tyhjät kääreet voisi aivan hyvin kuljettaa itse takaisin kotiin. Roskikset myös houkuttelevat eläimiä ja liian täyteen ahdettuna leviävät pitkin luontoa.

Polttopuiden puuttuessa on ilmennyt myös rakenteiden rikkomista, ja jotkut ovat myös yrittäneet kaataa tulipaikan lähellä kasvavia puita nuotiotarpeiksi. Jokainen varmasti ymmärtää että tämä on kiellettyä, mutta sitä tehdään silti. Valitettavasti polttopuuhuollon keskittäminen vain tiettyihin tulipaikkoihin saattaa lisätä tätä ilmiötä. 



Toisten huomioiminen tuottaa hyvää mieltä


Olen itse aktiivinen retkeilijä ja käytän paljon kaupunkien, Metsähallituksen ja muiden tahojen tarjoamia palveluita. Olen myös liikkunut paljon muualla retkeilyreiteillä ja taukopaikoilla, ja todennut että monenlaista käytäntöä löytyy. Suosituimmat paikat on yleensä polttopuuhuollon piirissä, ja yleisin tapa on tuoda paikalle joko halkoa tai rankaa. Valmiita klapeja näkee enää harvoin, sillä niiden tuottaminen on niin kallista.

Paras fiilis syntyy siitä, kun tulipaikalla odottaa pari valmiiksi pilkottua halkoa ja sytykkeet. Siitä tietää, että edellinen retkeilijä on halunnut huomioida seuraavaa tekemällä nuotion aloitukseen tarvittavat työt valmiiksi. Näin tuli syttyy mukavasti kurjallakin kelillä, ja nuotion sammumista odotellessa voi tehdä seuraavalle retkeilijälle saman palveluksen. Siitä tulee tosi hyvä mieli! :)





Kokenut retkeilijä osaa varautua


Paljon luonnossa liikkunut retkeilijä tietää, että polttopuut voivat olla joskus loppu ja täydennyksiä ei ole saatavilla puhelinsoiton päässä. Tähän tilanteeseen voi joko varautua omilla puilla, tai ottaa varuiksi mukaan vaikka pienen retkikeittimen jolla saa retkikahvit keiteltyä ja makkarakin paistuu pienessä paistinpannussa.

En ole koskaan ollut siinä tilanteessa että polttopuiden loppuminen olisi jotenkin kriittisen vakavaa, sillä siihen on aina varauduttu etukäteen. Talviretkellä puut kulkevat hyvin repussa tai pulkassa ja kesällä matkaan lähtee Savotan risukeitin. Sillä hyödyntää kivasti maasta löytyvät risut, kävyt ja puuliiterin pohjalle jääneet oksanpätkät.



Lisää aiheesta: 






Millaisia ajatuksia aihe herättää? Mitkä ovat sinun kokemuksesi polttopuuhuollosta ja tulipaikkojen käytöstä ylipäänsä? 


Lähetä kommentti

Instagram

Luontoloinen. Theme by BD.