Upea vuosi 2018


On aika muistella vuoden 2018 tähtihetkiä. Omalla kohdalla ne hienoimmat muistot keskittyvät usein matkoihin ja vaelluksiin sekä polkujuoksukisoihin. Vuoden kestänyt juoksutreeni huipentuu ultramittaiseen kisaan upeissa lapin maisemissa, uurastus töissä palkitaan rentouttavalla lomareissulla ulkomaille tai rinkan kanssa kairaan. 

Tälle vuodelle on mahtunut monta upeaa kokemusta. Olen käynyt työkavereiden kanssa Italiassa Gardajärven maisemissa, liikkunut yksin ja porukalla erämaamaisemissa, retkeillyt bloggaajaystäviäen kanssa Suomen luonnon päivänä, rentoutunut perheen kanssa Levillä, juossut kaksi pidempää polkujuoksukisaa ja vetänyt sekä polkujuoksukursseja, yhteislenkkejä kuin retkikurssinkin. Ja käynyt esittelemässä Luontoloinen -blogia ja some-maailmaa seminaarissa Tampereella. Upea vuosi siis!

Hienoja arjen hetkiä riittää vuoden jokaiselle viikolle, mutta niiden listaaminen on jo melkein mahdotonta. Olen joka päivä kiitollinen; perheestä, lemmikeistä, ystävistä, työkavereista, kodista ja terveydestä. 

Näiden kuvien myötä toivon teille ihanaa vuodenvaihdetta ja upeaa vuotta 2019! Toivottavasti pysytte Luontoloinen -blogin matkassa myös jatkossa. 


Pääsiäisvaellus soolona Salamajärvellä


Levin reissu perheen kanssa sisälsi paljon mäkitreeniä


NUTS Karhunkierros -polkujuoksukisa


Soolovaellus Urho Kekkosen kansallispuistossa


Hetta - Pallas -juoksu - mikä upea kokemus!


Hellevaellus UKK-puistossa rakkaan kanssa koetteli jatkamista mutta antoi paljon


Bloggaajien vaellus Helvetinjärven kansallispuistossa Suomen luonnon päivänä

Brita Marian puiston avajaiset



Saksan reissu kollegoiden kanssa oli huikea kokemus


Vuoden mittaisen retkikurssin vetäminen opetti minulle paljon



Tunturikerho Kolbman seminaari Tampereella oli minulle iso juttu



Kaamosvaellus joulun aikaan alkaa olla jo perinne



Arktinen seikkailu Laajalahdessa


Vain muutaman hassun kilometrin päässä Kokkolan keskustasta löytyy upea retki- ja rantakohde Laajalahti. Muinaisten dyynien keskeltä löytyy matala hiekkapohjainen uimaranta, joka jatkuu kaislikkojen ja kallioiden rytmittäminä poukamina yli kilometrin matkalla. 

Retkipaikan Antti kirjoitti upean artikkelin Kokkolan Laajalahdesta. Antti luonnehti Laajalahtea kesäparatiisikseen, ja allekirjoitan tämän täysin. Itselle Laajalahti on myös talvisaikaan yksi suosikkipaikoista. Laajalahdesta löytyy tekemistä ympäri vuoden. 

Kesällä aloittelevakin meloja uskaltaa hypätä kajakkiin vaikkapa Hickarön kajakkirannasta ja meloo rantoja pitkin Laajalahteen tauolle. Laajalahden perukoilta johtaa jännittävä, mutkitteleva kanaali aina Luodonjärvelle saakka. Kanaalin rannoilla puut kurkottelevat melojan ylle luoden vehreän lehtikaton.




Laajalahteen pääsee suoraan keskustasta polkuverkostoa pitkin sekä maastopyörällä että jalan. Talvella sinne johtaa hiihtoladut. Helpot kangasmaastot sopivat hyvin aloitteleville maastopyöräilijöille.

Vajaa neljä kilometriä pitkä merkitty luontopolku toimii ympäri vuoden ja tarjoaa hienoja meri- ja metsämaisemia. Reitin varrelta löytyy metsäinen taukopaikka. Laajalahden mäntykankaat ovat kuvauksellisen kauniita myös talvella.






Mataluudestaan johtuen Laajalahti jäätyy nopeasti, joten se tarjoaa huikeat mahdollisuudet talvilajeihin kuten retkiluisteluun ja hiihtoon. Jäisellä lakeudella, tuulen piiskatessa kasvoja kokee aitoa arktisen seikkailun fiilistä. Olosuhteet sopivat hyvin tunturivarusteiden testaamiseen ja taitojen opiskeluun turvallisissa olosuhteissa. 

Käymme usein hiihtämässä ja ajamassa valjakolla Laajalahden jäällä, kun lunta ei ole muualla kuin henkäys.Virtaumaa ja merenkäyntiä on vähän. Talven ensimmäiset pilkkijät nököttävät yleensä Laajalahden suojaisilla jäillä.

Rannassa on kiva tulipaikka jossa voi grillailla eväitä ja fiilistellä nuotiota. Dyyneiltä löytyy talvisin myös hienoja pulkkamäkiä. 

Alueelle ollaan tekemässä lähivuosina perusparannustöitä ajatuksena palauttaa sen entinen status Kokkolan hienoimpana kesäretkeilykohteena. Lisämausteensa tuovat arktiset elämykset sekä frisbeegolf. Loppuvuodesta valmistunut, harrastajien talkootyönä kaupungin avustuksella toteutettu 18 korin frisbeegolf-rata on kuulemma yksi Suomen hienoimpia. Käy kokeilemassa itse! 








Laajalahti on päässyt Retkipaikan Vuoden retkikohde -äänestykseen. Koen itse, että monipuolisuudessaan ja eri ikäryhmät huomioiden Laajalahti on aivan omaa luokkaansa. Käys äänestämässä mikäli olet samaa mieltä! 




Laajalahti Kokkolan kaupungin sivuilla



Suomalaista käsityötä Svalalta

Sisältää blogiyhteistyötä

Tein viime viikonloppuna vierailun Svala of Finland -vaatevalmistajan uusiin tuotantotiloihin Kärsämäelle. Yritys on minulle tuttu jo vuosien takaa erinomaisesta powerstrech -kerrastosta, ja tutustuin viime keväänä heidän merinovillatuotteisiinsa. 

Kutsu avajaisiin ja tehdasvierailulle oli kiva yllätys. Tehdas on väärä sana kuvailemaan näppärän kokoista yksikköä joka sijaitsee Kärsämäellä Jyväskylään vievän tien varressa. Täysin uudesta rakennuksesta löytyy pieni myymälä, toimistotilaa ja iso tuotantotila, jossa vaatteet valmistetaan, pakataan ja josta ne lähtevät maailmalle. 




Ompelijoita oli paikalla muutamia ja hallissa kävi iloinen rupattelu ja vaatteita valmistui hyvää tahtia. Svalan toimitusjohtaja Onerva Aakko kertoi, että hallin valoisuus johtui katossa olevista päivänvalolampuista. 

Kiertelin hyvän aikaa katselemassa ompelijoiden ja pakkaajan työtä ja tutkailin käytettyjä materiaaleja. Takaseinältä löytyi kangasrullia, pöydillä oli isoja pakkoja valmiiksi leikattuja osia eri vaatteista ja ompelukoneet naksuttivat niistä tilauksia ja lisää myyntituotteita. Tuotantotiloista henki enemmän perheyrityksen kuin tehotuotannon fiilis. 

Svalan uusi ilme on kivan selkeä. Tuotepakkauksissa ei vielä lue että käytetty merinovilla on mulesing -vapaata, mutta sitä se on. Pakkausmerkintöjä tullaan toimitusjohtajan mukaan vielä kehittämään. Suomalainen käsityö lämmittää mieltä.




Outlet avautui virallisesti yleisölle kello 12 mutta väkeä alkoi valua paikalle jo ennen sitä ja vähitellen pieni myymälätila täyttyi ja kahvitilan tarjoilupöytää täytettiin ahkerasti. Myymälässä oli tarjolla 1. ja 2. laadun vaatteita; merinovillaa, verkkokerrastoja, powerstrechiä, kerrastoa, sukkaa ja erilaista päähinettä. Aivan kaikkia Svalan valmistamia tuotteita sieltä ei saanut mutta verkkokaupasta niitäkin löytyy.

Onerva kertoi että myymälän ulkopuolelle on suunniteltu pakettiautomaattia, josta tilatut tuotteet voisi noutaa vaikka matkalla pohjoiseen. Hyvä palvelu kiireessä vaellusvarusteita pakkaavalle. 







Katso vielä nopsa video jonka kuvasin avajaisten yhteydessä:




Kiitos Svalalle kutsusta ja tsemppiä uusiin haasteisiin! Minä keskityn nyt viikonlopun aikana jouluvalmisteluihin sekä tulevan kaamosvaelluksen suunnitteluun. Pysykääs kuulolla ja mukavaa joulun odotusta!

Merinovilla-arvonta!

Sisältää tuoteyhteistyötä


Mikä on on lämmin kuin ystävän halaus ja alkaa M-kirjaimella? No tietysti merinovilla! Nyt on blogissa joulumieltä jaossa. Sain suomalaiselta merinovillaisia vaatteita ja asusteita valmistavalta Svalalta arvottavaksi erittäin hyvin tulevaan talveen sopivan merinovillaisen kaulurin.


 Merinovillakauluri by Svala
Tuotekuva: Svala of Finland

Kyseinen tuote on minun luottovarusteeni, ja suojaa ihanasti sekä niskaa että kaulaa viimalta ja pakkaselta. Ja merinovillan tapaan se ei kutita ja lämmittää kosteanakin. Kohta päästään nauttimaan ihanista hangista ja kirpeistä pakkasista. Ulkoilu on entistä mukavampaa, kun varusteet ovat kunnossa. 




Osallistumisohjeet


Saat yhden arvan kommentoimalla alle tulisiko kauluri omaan käyttöön vai pukinkonttiin? Jätä myös sähköpostiosoitteesi yhteydenottoa varten. Kommentoi myös kuinka monella arvalla olet mukana (katso lisäohjeet alta). Yhteensä voit siis osallistua viidellä arvalla.


Saat yhden lisäarvan tykkäämällä seuraavista sivuista:

https://www.facebook.com/luontoloinen/
https://www.facebook.com/svalafinland/
https://www.instagram.com/luontoloinen/
https://www.instagram.com/svala_of_finland/


Voit osallistua 1.12 kello 23:55 saakka, jonka jälkeen otan yhteyttä arvonnan voittajaan sähköpostitse. Pieniä lohdutuspalkintojakin on jaossa.

------

ARVONTA PÄÄTTYNYT! Arvontakone julisti voittajaksi nimimerkin Mettis. Voittajalle lähtee pian sähköpostia, ja muutamalle muullekin lohdutuspalkinnon saaneelle. :) Suurkiitos aktiivisesta osalllistumisesta, kehitellään pian taas lisää arvontoja!


Rehellistä tekstiä hätälähettimistä



Oltiin Norjan Jotunheimenillä. Mahtipontinen vuorten hallitsema paikka, jossa pieni kulkija vaelsi pitkin laaksoja huippujen ympäröimänä. Välillä liikuttiin aivan omassa rauhassa, ja välillä taasen tupsahdettiin reitille sadan muun retkeilijän kanssa ihmettelemään Besseggenin harjannetta tai ostamaan tuoreita pannukakkuja vuoristohotellilta.

Tunsin oloni täysin turvalliseksi, sillä tiesin että jos jotain sattuisi apu olisi varmasti nopeasti paikalla. Meillä oli  mukana kännykät jotka kulkivat koko matkan suljettuina rinkassa, ja lähettelimme päivittäin viestejä kotiin läheisille SPOT-laitteella.




Ei se aina toimi



Kun palasimme takaisin autolle laitoimme kännykät päälle, ja siellä meitä odotti iso määrä huolestuneita viestejä. "Onko kaikki kunnossa? Miksi teistä ei kuulu mitään?"

Mitä ihmettä, mehän olimme onnistuneesti lähettäneet joka päivä OK-viestin kotiin? Selvisi, että yksikään näistä viesteistä ei ollut mennyt perille, vaikka lähetys vilkuttu onnistutta ja rutinoituneina laitteen käyttäjinä annoimme sen olla päällä pidemmän aikaa viestin lähettämisen jälkeen. 

Oli enää päivästä kiinni, että läheiset olisivat soittaneet pelastushenkilökuntaa paikalle.

Mietin tilannetta, jossa me kuljemme kymmenien muiden vaeltajien kanssa rinnettä ylös, kun pelastushelikopteri laskeutuu viereemme ja kyselee kohteliaasti että onkohan herrasväellä kaikki hyvin kun kotijoukot kaipailee?



Luottaa voi muttei sokeasti



Hauskoista ajatuksista huolimatta olin toki sekä vihainen että pettynyt. Mitä jos jotain olisi oikeasti sattunut? Kotona ryhdyin selvittämään asiaa valmistajan kanssa, ja juttelin pitkät pätkät tanskalaisen kohteliaan herran kanssa. Mitään vikaa ei löytynyt mistään ja valmistaja tarjosi että voisin lähettää laitteen heille tutkittavaksi.

Tiesin että laitteessa ei ollut mitään vikaa, vaan vika oli sen peittoalueessa. Suomessa se toimi suhteellisen varmasti, Ruotsissakin ihan kiitettävästi, mutta näemmä Jotunheimen korkeine huippuineen oli sille liikaa. 

Luotto meni, ja päätin etsiä parempaa vaihtoehtoa. Markkinoilta löytyy satelliittipuhelimia, plb-lähettimiä ja bongasin myös Garmin InReach -laitteen. Päädyin lopulta jälkimmäiseen vaihtoehtoon, sillä sain korvattua hätävarana rinkassa kulkeneen GPS-laitteen yhdellä monipuolisemmalla tuotteella.

Kyseinen laite on ollut käytössä nyt muutamalla reissulla ja toiminut moitteetta. Kokemuksia on vasta Suomesta. Tiedän että ainakin Grönlannin ylityksellä InReachin kanssa oli ongelmaa.




Uutta ja vanhaa yhdistellen



Hätälähetin tuo turvallisuutta erämaassa liikkumiseen, mutta sen varaan ei kuitenkaan kannata luottaa. Vaikka avun saisi hälytettyä sen saapuminen kestää pitkään. Laite voi olla katvealueella eikä toimi toivottavasti. Se voi myös mennä rikki tai siinä voi tulla toimintahäriö. 

Suosittelen silti erityisesti yksin liikkuville ja talvisaikaan vaativissa olosuhteissa vaeltaville hätälähettimen hankkimista. Kannattaa lukea paljon käyttäjäkokemuksia ja tehdä hankintapäätös sen pohjalta.

Hyviä keinoja turvallisuuden parantamiseksi on kertoa kotiväelle reittisuunnitelmista, lähetellä viestejä kännykällä kun alue sen sallii ja kirjoittaa seuraava etappi tupakirjaan kun sellaisen äärelle sattuu. Niin ja tietysti tärkeitä keinoja ovat myös yleinen varovaisuus ja omien rajojen tunnistaminen.

Nämä kaikki kun yhdistää hätälähettimen kanssa voi erämaassa liikkua jo suhteellisen turvallisin mielin.



Turvallisia retkiä!



Retkeilyseminaarissa Tampereella


Tervesiä Tampereelta! Osallistuin lauantaina Tunturikerho Kolbman järjestämään seminaariin "Miten kertoisin retkeilystä" kahden muun media-alan vaikuttajan kanssa. Kerroin aiheesta tarkemmin jo edellisessä kirjoituksessa jonka löydät täältä

Seminaari oli todella mielenkiintoinen kokonaisuus, ja seurasin tarkkaan Antin ja Jounin esityksiä. Kirjailijamaailma on minulle ennalta hieman vieras, joten sain aiheesta paljon uutta tietoa.  Oli mielenkiintoista tutustua kirjan tuottamiseen liittyvään prosessiin ja esimerkiksi tukirahoitukseen. Olin todella vaikuttunut Jounin ansiokkaasta urasta, vaikka tiesin jo ennakkoon että julkaistuja teoksia mieheltä löytyy lukuisia. 

Oma esitykseni meni aivan suunnitelmien mukaan, joskin huomaan että esiintymiseen voisi tulla lisää luontevuutta. Sitä tosin saa harjoittelemalla, ja lopun paneelikeskustelussa olin selkeästi enemmän oma itseni. Esitys pysyi hyvin annetuissa aikaraameissa, ja sain mielestäni kerrottua pyydetyn asian suhteellisen kattavasti. Seuraavaa kertaa varten saatan tehdä pieniä viilailuja, mutta kokonaisuus pysynee samana. 

Koko esitys jaettiin reaaliajassa nettiin, ja se löytyy Youtubesta. Löydät sen alla olevasta ikkunasta. Olisi tosi kiva kuulla kommentteja esityksestä ja sen aihepiiristä! 





Haluan vielä kiittää Tunturikerhoa kutsusta ja jutussa esiintyvistä kuvista ja tallenteesta. Henkilökohtainen kiitos myös Pete Mäkelälle, jonka arktiset seikkailut ovat saaneet minut talvivaeltamisen pariin. Haaveissa on edelleen se oma Huippuvuorten reissu ja miksei jopa Grönlannin ylitys. :) 

Kiitokset tietenkin myös alan rautaiset ammattilaiset Jouni ja Antti. Toivottavasti tavataan vielä jossain yhteydessä! 








Miten kertoisin retkeilystä?


Olen pohdiskellut otsikon kysymystä jo pidemmän aikaa. Osallistun nimittäin ensi viikon viikonloppuna Tampereella tunturikerho Kolbman seminaariin, jossa toimin yhtenä kolmesta esiintyjistä Antti Haatajan ja Jouni Laaksosen kanssa. Seminaarissa pohditaan retkihetkien jakamista eri medioissa, ja syvennytään aiheeseen kolmen eri median edustajan silmin. Näkemyksiä kuullaan toimittaja-kirjailijan, valokuvaajan ja bloggaajan vinkkelistä.

Se, että minua pyydettiin mukaan asiantuntijaksi näin kovassa seurassa on ihan huikean hieno juttu. Olen pitänyt Luontoloinen -blogia vuodesta 2013, ja kirjoitellut siinä samalla artikkeleita lehtiin ja muihin medioihin. Blogi on ollut minulle kuitenkin se pääjuttu, ja olen nauttinut sekä sen pitämisestä että kehittämisestä kovasti. 

Blogin pitäminen ja retkeilystä kertominen on minulle luontevaa. Haluan jakaa rakasta harrastustani muillekin, ja toivon että innostaisin sillä muitakin lähtemään luontoon. Itsestään selvän asian tarkempi pohtiminen voi olla yllättävän hankalaa, ja seminaariesitys ei ole syntynyt sormia napsauttamalla. Vielä on vähän viilailtavaa, joten jännä nähdä millainen esitys Tampereella on kasassa. 

Seminaari on kaikille avoin, joten tule ehdottomasti mukaan kuuntelemaan ja vaihtamaan ajatuksia! Odotan innolla Jounin ja Antin esityksiä. Kirjoittaminen ja valokuvaaminen ovat tärkeä osa retkiblogin pitämistä, joten seminaarista tulee todella mielenkiintoinen! 




Tarkemmat tiedot:


Lauantaina 10.11.2018 klo 12-16 Lehmus sali (pohjakerros)

Esiintyjät:

JOUNI LAAKSONEN on tuottelias tietokirjailija ja toimittaja, jonka teokset kuuluvat jokaisen retkeilijän kirjastoihin. 

ANTTI HAATAJA on pohjoisen valokuvaamiselle sydämensä antanut valokuvaaja. Antin viimeisin teos "Pohjoinen" ilmestyi elokuussa 2018.

SINI SANGI on palkittu bloggari #luontoloinen. Sinin elämän täyttää aktiivinen elämä luonnossa ja luonnon lähellä, sekä näistä kokemuksista kertominen blogin välityksellä.


 
 

Mikäli sinua kiinnostaa kuulla taustoihini ja työhöni liittyviä jutusteluita, niin YLE Areenasta löytyy radiohaastatteluni tältä viikolta. Käys kurkkaamassa!


Katse tulevaan - juoksukausi 2019



Syksy etenee kovaa vauhtia kohti talvea. Juoksukelit ovat nyt parhaimmillaan ja happirikasta, viileää ilmaa on tarjolla runsain mitoin. Kohta päästään juoksemaan narskuvilla hangilla ja rapistelemaan nastoilla liukkaita teitä pitkin. Pimeä saapuu aina vain aikaisemmin, joten päivän aikana sattuvat vapaahetket kannattaa hyödyntää ulkoiluun. 

Reilu viikko sitten vahvistui tulevan juoksukauden päätavoite. Osallistun taas toukokuun lopulla järjestettävään NUTS Karhunkierros -polkujuoksukisaan, joka on omaan makuun Suomen siistein juoksutapahtuma. 

Näissä karkeloissa olisi tarkoitus viettää reitillä 83 kilometrin verran. 

Vaikka kyseessä ei (vielä) ole Karhunkierroksen kuningasmatka eli sinne ja takaisin (160 km), niin koko reitin juokseminen kerralla tulee olemaan melkoinen haaste. Reitti on edellisiltä vuosilta pääosin tuttu, ja odotan kovasti uutta pätkää välillä Hautajärvi - Oulangan luontokeskus. 




En ole lähdössä koitokseen aivan takki auki, sillä aloitin loppukesästä treenaamaan valmentajan valvovan silmän alla. Harmillisesti melkein seitsemän viikkoa kestänyt flunssa rikkoi hyvin alkaneen treeniputken, mutta nyt ollaan taas matkalla ylöspäin ja fiilis on tosi hyvä. 

Juoksutreenien pohja on tietenkin peruskestävyydessä, mutta tykkään siitä että ohjelmani sisältää paljon erilaisia vauhtikestävyyttä ja nopeutta kehittäviä harjoituksia. Ne luovat treeniin mielenkiintoa ja haastetta, sillä siellä on ehdottomasti minun heikoin osa-alueeni. Olen aiemmin inhonnut kyseisiä treenejä, mutta nyt valmentajan ohjeilla olen jopa kokenut onnistumisen riemua lenkin aikana ja sen jälkeen! 




Treenejä tulee tehtyä melkein joka päivä. Nyt syksyllä kuvaan astuu myös lihaskuntotreeni, ja olen tosissani yrittänyt tsempata kehonhuollon kanssa. Huoltotoimenpiteet tulevat koko ajan tärkeämmäksi treenien koventuessa. Ei olisi kiva joutua treenitauolle oman laiskuuden vuoksi, varsinkin kun juoksu tuntuu nyt flunssan jälkeen niin hyvältä



Odotan innolla tulevaa treenikautta! Miltäs sinun tulevan kauden suunnitelmat näyttää, vai onko niitä vielä mielessä? Kuinka moni lukijoista on lähdössä Karhunkierrokselle juoksemaan? 





Pohjolan eläinten piilevät voimat

Sisältää blogiyhteistyötä



Jokaisessa luontokappaleessa on jotain ihmeellistä ja kaunista - Aristoteles


Kirja alkaa Aristoteleen lainauksella ja jään pohtimaan asiaa. Mieleeni tulee kohtaaminen naalin kanssa Islannin pohjoiskolkassa Hornstrandirin niemellä. Naali istuskeli rauhassa karussa maisemassa, kun könysimme rinkkojen kanssa paikalle. Eläin rapsutteli kaulaansa ja nousi ylös, katsoi meitä pistävästi ja lähti rauhassa jolkottelemaan kauemmas. 

Tapaamisen jälkeen olin pitkän aikaa lumoutunut ja jonkinlaisen taian vallassa. Tilanne jäi vahvasti mieleeni, ja voin vieläkin palauttaa sen tarkkana silmieni eteen. Tuoksui meri, ilma oli kylmä ja tuulinen ja naalin arvokkaaseen käytökseen kiteytyi koko eläinkunnan ainutlaatuisuus. 

Samaa kauneutta näen joka päivä luonnossa liikkuessa. Lause voisi myös kuulua, että "jokaisessa luontokohtaamisessa on jotain ihmeellistä ja kaunista". 





Sain blogiyhteistyön kautta käsiini Pohjolan voimaeläimet kirjan. Kirjan on kirjoittanut Maaretta Tukiainen. Maaretta on kirjoittanut aiemmin hehkuttamani Hyvän mielen vuosi -kirjan. Upeasta kuvituksesta vastaa Markus Frey. Kirjan on julkaissut Tuuma -kustannus.

Pohjolan voimaeläimet kuljettaa lukijan eläinkunnan ominaispiirteiden kautta tutkimaan omaa sisintään. Kukin eläin edustaa tiettyä luonteenpiirrettä tai ominaisuutta. Eläimet on jaoteltu luokkiin; veden, maan, metsän, ilman ja lumen ja jään eläimet. Sisilisko kertoo uusiutumisesta, majava kokonaisuuksien rakentamisesta, lepakko intuitiosta ja aistimisesta. 

Kunkin eläimen kohdalla kerrotaan ensin pieni tarina kyseisen eläimen näkökulmasta. Sen jälkeen pureudutaan eläimen ominaispiirteisiin, elintapoihin, ulkomuotoon ja ravintoon, josta sukelletaan uskomuksiin ja myytteihin jotka liittyvät eläimeen. Kun eläin on tehty tutuksi lähdetään pohtimaan mitä syvällisempiä merkityksiä sillä on ja mitä ihminen voi oppia eläimeltä.  

Kirjaa kuljettaa erilaiset myytit, uskomukset, taiat, eläinoppi ja perimätieto. Se on sujuva sekoitus todellisuutta ja taikaa. 




Voimaa luonnosta


Kirjan kuvitus on uskomaton, suorastaan lumoavan kaunis. Jokainen kuva pysäyttää, ja ensimmäisenä kirjaa selatessa piti käydä kuvat yksitellen läpi. Saisiko näitä kodin seinälle? 

Lähdin itse tutustumaan teokseen eläin päivässä -teemalla. Aloitin minua kiinnostavista eläimistä ja etenin oman fiiliksen mukaan. Kirjaa voi käyttää kuinka vain, eli edetä järjestyksessä, ahmia koko teoksen viikonlopussa tai viivytellä ja säästellä. Hyvän mielen vuosi toi minulle tietynlaisen rauhoittumishetken päivään, jolloin keskityin vain itseeni ja tuntemuksiini. Pohjolan voimaeläimet -kirjalla oli sama vaikutus ja oikein odotin että pääsin illalla lueskelemaan seuraavasta eläimestä. Kirjoitin myös lyhyesti muistiin mitä ajatuksia heräsi. 






Kirjan teemalla on tehty myös Pohjolan voimaeläimet -kortit, jotka esittelevät kirjan aiheita tiivistetyssä muodossa. Pelikortteja voi käyttää myös ammattilaiset, ja ne toimivat sekä yksin että yhdessä kirjan kanssa. Kirja tuo kortteihin ja kuvauksiin syvyyttä, joten suosittelen ehdottomasti yhdistämään ne. 

Testailin kortteja ystäväni kanssa. Valitsimme kumpikin vuorollamme kortin joka kuvasi sen hetkisiä tuntemuksia, ja kerroimme miksi kyseinen kortti sopi tilanteeseen. Kortit toimivat hyvin keskustelunavaajana, ja voisin kuvitella että lapsetkin innostuvat pohtimaan syvällisiä korttien innostamana. 


Kirjan lopussa todetaan, että "Ainut, mitä sinun tarvitsee tehdä, on löytää oma reittisi luontoon. Avata metsän seinän kätketty ovi ja käydä siitä sisään". Luonnossa on voimaa. 



Terveisiä metsästä



Mennään metsään kamppis puhututtaa suomalaisia. Suomen jokamiehenoikeuksia pyritään viemään Unescon aineettoman maailmanperinnön listalle, ja siitä syystä aihe on nostettu vahvasti esille mm. polkujuoksukiertueen ja lukuisten eri ohjelmien avulla. 

En nyt lähde ruotimaan asiaa sen syvällisemmin, mutta jonkin verran maailmalla retkeilleenä osaan todella arvostaa meidän jokamiehenoikeuksiamme. Ne asiat mitä me suomalaiset pidämme itsestään selvinä ovat monessa muussa maassa kiellettyjä.

Jokamiehenoikeudet asettavat myös vastuuta. Nuotiota saa polttaa sille varatulla paikalla metsäpalovaroitusajan ulkopuolella, mutta muualle sitä ei saa kasata ilman maanomistajan lupaa. Luontoreiteillä tulee huomioida muut ja noudattaa roskattoman retkeilyn periaatetta. Autopaikka ennen metsään menoa on syystä valita huolella ja muiden pihamaille ei ole asiaa. Taukopaikoilla tulee noudattaa ohjeita niin kaikki sujuu hienosti. Lukaise vaikka kirjoittamani Tupaetiketti ja kuinka siitä selvitään.

Kun kaikki huomioivat toisensa ja luonnon, niin jokamiehenoikeudet toimivat hyvin. Mitäs mieltä sinä olet aiheesta?




Retkikurssin loppukoe


Olen toiminut työpaikallani vuoden mittaisen retkikurssin vetäjänä. Kurssilla on tutustuttu alueen retkikohteisiin ja käyty läpi retkeilyvarusteita ja niiden käyttöä eri vuodenaikoina. 

Viime perjantaina oli vuorossa kurssin loppukoe eli yöpyminen ulkosalla. Sää suosi retkeilijöitä ja saimme nauttia aurinkoisesta säästä ja tähtitaivaasta. Yöllä oli hieman pakkasta mutta kenenkään ei tarvinut palella. Lämpimänä pysymistä avitti kainalossa viihtyvä kuumavesipullo ja kunnon makuupussit.

Olen kirjoittanut aiemmin syksyllä nuku yö ulkona -vinkkejä. Kannattaa käydä kurkkaamassa! 





Kaikki paitsi retkeily on turhaa

Kurkatkaas Ylen tekemä tunnin nuotiopätkä Kaikki paitsi retkeily on turhaa. Siellä esiintyy Retkipaikan perustaja Antti, 100 yötä ulkona viettänyt Liisa ja minun kanssa Kebnekaisen hiihtovaelluksella teltassa majoittunut Sanni, joka on mm. hiihtänyt viime keväänä Grönlannin halki. Mieletön mimmi! 

Sanni kirjoittaa muutes blogia osoitteessa http://outonthatopenroad.blogspot.com/


Huskyjuna kulkee

Hassisen huskyt ovat myös startanneet treeniurille. Talven suhteen ei ole suurempia tavotteita, mutta aiomme nauttia kauniista syyskeleistä ja toivomme yhtä hyvää lumitalvea kuin viime vuonna.

Valjakkorintamalla poden tällä hetkellä tulevaisuuden tuskaa, kun en oikein tiedä mihin harrastus on menossa. En ole vuosikausiin haaveillut kisaamisesta koska retkimeiningit kiinnostavat enemmän. Nyt kun viidestä koirasta kolme alkaa kolkutella eläkeikää pitäisi tehdä ratkaisuja lauman suhteen.

Onneksi tässä on vielä aikaa miettiä. 




Nautitaan syyskeleistä ja tulevasta talvesta! Oletko muuten huomannut oikeassa laidassa olevan Viiden huipun haaste -logon? Suurkiitos Jarno Hiltuselle sen teosta!





Instagram

Luontoloinen. Theme by BD.