Kuten päivitystiheydestä on voinut päätellä, on arki peitonnut blogihommat syyskuun osalta ihan täysin. Monenlaista on mahtunut tälle syksylle - niin mukavaa kuin ikävääkin - mutta sellaista elämä aina välillä on. Jostain syystä kaikki aina kertautuu ja kasautuu, jolloin sopasta tulee entistäkin sakeampi.
Syyskuun alussa kävin työkaverin kanssa tutustumassa Vuokatin vaellusmaastoihin Halti Outdoor Weekendissä. Mentiin tapahtumaan kotimaisen leikkivälinevalmistaja Lappsetin vieraana, ja vitsi oli hauska reissu! Polkujuoksijoiden menoa katsellessa kävi kieltämättä mielessä että olispa kiva suorittaa lappu rinnassa.
Elokuussa aloitettu keittiöremontti on nyt saatettu kunnialla päätökseen. Olen kyllä supertyytyväinen lopputulokseen ja ennen kaikkea ylpeä siitä että tehtiin kaikki itse ja vielä loppuun saakka. Viimeisenä silauksena ompelin uudet verhot jotka Tomi sitten silitti paikoilleen. Saumatonta yhteistyötä siis.
Samaan syssyyn sattui myös meidän pihan remontti. Kaivinkonekuski soitti päivän varoajalla ja tuli kiire raivata tontille tilaa että kone mahtuu työskentelemään. Kaivinkone jylläsi viikon päivät pihamaalla syventämässä ojia tontin rajalla ja vetämässä uusia linjoja rännikaivoille ja salaojaputkille. Satuin itse vielä olemaan kuumeessa kun tämä kaaos osui kohdalle, ja onneksi taas appiukko riensi apuun ja toimi kaivinkoneen lapiomiehenä. Mihin sitä joutuisi...
Liikunnat on jääneet nyt vähemmälle osalle, ja olen tehnyt sen minkä töiltä ja urakoilta ehtii. Pitkällinen flunssa haittasi harrastamista, ja kun siitä pääsin onnistuin murtamaan kylkiluuni kopinkulmaan liukkaassa koiratarhassa seikkaillessani. Kehon vikatilojen määrä on näemmä vakio. Onneksi kylki kestää pyöräilyä joten sitä on tullut tehtyä paljon.
Lähetä kommentti