Reipas ulkoiluviikonloppu


Onnistuin pitäytymään levossa koko viikon ja nujersin matkoilta tuliaisiksi saadun flunssan lopullisesti. Viikonloppuna teki sitten mieli vähän irrotella, ja perjantaisen grillaussession energisoimana lähdimme lauantaina melomaan.

Kajakkien vuokraus onnistui kätevästi Kokkolan Ladun kautta, joilta löytyy sekä yksiköitä että kaksikoita ja vuokrahinta on vain 7 €/pv! Kajakkien kuljetuskärry sattui olemaan menossa, mutta onneksi saimme tutulta kattotelineet lainaan ja kuljetus onnistui Volvon katolla.


Lähdimme melomaan Öjasta, sillä vuokraaja itse asui siellä ja homma sujui näin logistisesti näppärämmin. Kuljetimme kajakit Öjan uimarannalle kyläkoulun viereen ja siirsin auton tien toisella puolella olevalle parkkialueelle. Hirveä määrä evästä kajakin kyytiin ja menox! Rannalta oli tosi hyvä lähteä, vaikka uimapuomin ylitys vaatikin pientä vauhdinottoa ja taiteilua.

Ilma oli tosi lämmin ja tarkeni hyvin t-paidalla ja pelastusliiveillä. Merellä kävi pieni tuuli, joten hylkäsimme alkuperäisen suunnitelman meloa Remmargrundetin laavulle ja suuntasimme kajakit Öjan "sisäjärville" Klubbvikenin kautta aina Bjenögloppetin perukoille saakka. Kokkolan melontakartta (myytävissä esim. Kokkolan Matkailussa 10 €:n hintaan) oli todella kiva lisäapu reittisuunnitteluun ja Tyvek-materiaali mahdollisti kartan selailun ja säilyttämisen kajakin päällä.





Rantauduimme pienelle kalliosaarelle nauttimaan lämpimästä kelistä ja syömään eväitä. Meillä oli mukana trangia jolla kokkasimme kesäkeittoa (nam!) uusista perunoista, tuoreista herneistä, kukkakaalista ja naattiporkkanoista. Aivan sairaan hyvää..

Ruokaa oli tuttuun tapaan ihan liikaa ja keitimme päälle vielä kahvit. Hetken joutui lepäilemään että jaksoi taas nousta kajakin kyytiin ja jatkaa melomista. Paluumatkalla tuuli nousi sen verran että hylkäsimme jatkoaikeet ja käännyimme takaisin kohti Öjan uimarantaa. Rannalla olikin sen verran porukkaa että otimme vain nopeasti kajakit kantoon ja lähdimme kotia kohti. Uimareissu jäi nyt tekemättä mutta muuten päivä oli ihan täydellinen!







Sunnuntaina olikin sitten pyöräilypäivä ja lähdettiin heti aamupalan jälkeen kelaamaan Ridantietä Kälviän kautta kohti Miekkojaa, ja Kunkaantietä pitkin Karhukorvenjärvelle jossa pidettiin ensimmäinen tauko. Banaania syödessä vilkaisin Geokätköilysovellusta ja totesin että täällähän on kätkö! Ei muutakuin kypärät ja pyörät sivuun ja ryömimään pitkin poikin maastoa kätköä etsien. Löytyihän se viimein ja tyytyväisinä jatkoimme soratietä pitkin eteenpäin.







Matkalla piti napata vielä toinen kätkö ja hetken pohdittuamme käännyimme vasemmalle Luikuntielle kohti Lohtajaa. Tulee sitten hiukka pidempi lenkki! Lohtajan Suoramyyntihallilla pidimme pullan (tai kahden) mittaisen tauon. Kasassa oli hiukka vajaa 50 kilometriä ja jaloissa riitti vielä virtaa. Poljimme pienen pätkän valtatie 8:n reunaa ja käännyimme sitten soratielle Karjasuota kohti. Karjasuontieltä koukkasimme Viirretielle josta löytyikin hirvittävä vastatuuli. Hiukka alkoi jo hapottaa mutta onneksi pääsimme tuulensuojaan käännyttyämme Kunkaantielle. Sillä pysyimmekin aina Kajaanintiehen saakka ja palasimme samaa reittiä kotiin kuin tulimmekin.




Kilometrejä kertyi yli 100 ja sehän vasta tuntuikin istumalihaksissa ja hartioissa. Viisas aloittaa aina vähemmällä. :D Tälle kesälle ei ole tullut kovin paljoa pyöräilykilometrejä mutta vielähän tässä ehtii.

Olen kyllä ihan koukussa tuohon geokätköilytouhuun ja odotan malttamattomana seuraavaa kätköilyreissua. Moni vastaava laji käy  hetken pinnalla ja häviää taas, mutta kätköily on kyllä ollut kauan suosittua ja moni tuttu harrastaa sitä. Oletko testannut? 

Kesäkuun kuvakollaasi


Kesällä blogin päivittäminen jää väkisinkin vähemmälle sillä ulkoilma voittaa sisällä koneen naputtelun sata nolla. On kuitenkin kiva välillä päivittää kuulumisia, ja bongasin Viikarivartin blogista hauskan kuvakollaasi-idean. Instagramia seuraavat pysyvät ehkä vähän paremmin kärryillä missä mennään, ja suurin osa kuvistakin taitaa olla sieltä tuttuja. Mutta blogipäivitysten varassa eläville saattaa tulla jotain uusia juttuja. :)

Kesäkuussa päähuomion vei meidän viikon mittainen reissu Kreetalla. Blogista löytyy kolmen postauksen sarja josta pääset lukemaan enemmän. Kuun alussa lähinnä toivuttiin NUTS Karhunkierroksen rasituksista ja otettiin rennosti. Viime vuodesta oppineena jätin kesäkuun liikunnat minimiin ja annoin kehon toipua rauhassa. Niinhän siinä sitten kävi että sain matkoilta tuliaisiksi flunssan, joka ei onneksi äitynyt nuhaa pahemmaksi. Se on selvä merkki siitä että keho on vielä toipumassa ja vastustuskyky ei ole parhaimmillaan. Ehdimme tehdä kaverin kanssa pienen päiväpatikan Larsmon retkeilyreiteillä ja siitä olisi vielä keskeneräinen julkaisukin odottamassa viimeistelyä.

Juhannusta vietettiin sekä kaveriporukalla kotosalla että vanhempien kanssa mökillä. Järjestin kavereille kreetalaisen illan, jossa nautiskeltiin paikallisia ruokia ja katseltiin reissukuvia. Lauantaina suunnattiin meidän kesämökille naapurikuntaan syömään suomalaisia herkkuja, saunomaan ja fiilistelemään yötöntä yötä. Oltiin tosin sen verran kalkkiksia että mentiin melko aikaisin nukkumaan.

Kaiken kaikkiaan kesäkuu oli oikein kiva kuukausi. Tuntuu että päivät vain lentää eteenpäin ja kesä melkein karkaa käsistä. Tuntuuko teistä samalta? Olen muuten ihan fiiliksissä tuosta otsikkotekstin yhteydessä olevasta uudesta logosta. Mitäs mieltä olette? 

Kesällä kerran Kreetalla osa 3


Lähdimme katsomaan 3000 vuotta vanhaa oliivipuuta melko lähellä asuinpaikkaamme. En osannut yhtään edes kuvitella millainen puu voisi olla ja tuntui hurjalta ajatella että se oli seissyt siinä tuhat vuotta ennen ajanlaskun alkua. Puun ympäristöä ei ollut mitenkään rajoitettu pois kulkemiselta, ja ryömin katsomaan miltä sen sisustat näyttävät. Puu oli  ikäänsä nähden melko pieni, mutta paksuutta siltä löytyi useita metrejä. Iästään huolimatta se teki edelleen oliiveja! Todella ihmeellinen paikka.







Oliivipuun yhteyteen oli rakennettu museo joka kertoi oliiviöljyn historiaa Kreetalla. Tutustuimme siihen melko pikaisesti sillä kaikilla oli jo nälkä. Söimme mahat täyteen salaattia ja thakoseja viiniköynnösten varjossa, ja jatkettiin sitten matkaa kohti seuraavaa nähtävyyttä.







Kiemurtelimme taas vuorenrinnettä ylös upealle näköalapaikalle. Missään ei näkynyt ketään muita ja saimme aivan rauhassa taivaltaa pienen kävelymatkan satoja vuosia sitten rakennetulle luolakirkolle. Kirkko oli edelleen messukäytössä, ja pääsimme sisälle muutaman euron pääsymaksulla. Rahastaja valvoi myös että olimme pukeutuneet oikein.

Näköalatasanteen lämmöstä oli hienoa pujahtaa sisälle viileään luolaan. Vesi tippui katosta ja oli mukavan hämärää. Kiertelimme eri kammioissa ja nautiskelimme hiljaisuudesta. Ilmeisesti kohde ei ollut turistien suosiossa.





Hartaan hiljaisuuden jälkeen oli päivän viimeisen etapin vuoro, eli Cretan Brewery -vierailu aivan meidän huvilan takana. Pääsimme neljän euron hintaan juomaan neljän oluen maistelumenuun, jonka yhteydessä tarjoilija aina kertoi kuinka mikäkin olut oli valmistettu ja mitä ominaisuuksia siitä löytyi. Meidän oluthifistelijät nauttivat selvästi.

Oli aika palata keitaan ääreen ja lepäämään päivän rasituksista. Lepäilimme kahdeksaan saakka ja tallustimme sitten tavernalle syömään viimeisen kerran tälle reissulle. Pöytä notkui ruuista ja juomista ja kävimme monta hauskaa keskustelua vuokraajamme, kokin ja tavernanpitäjän kanssa. Ilta meni aivan liian nopeasti ja söimme taas aivan liikaa. Paluumatkalla ihastelimme tähtitaivasta ja makoilin taas kauan altaan ääressä katsellen lepakoiden lentoa.









Oli aika sanoa hyvästit erämaalle ja palata takaisin turistihulinan ääreen. Vietimme reissun kaksi viimeistä yötä Sunrise hotellissa all inclusive -pöytien ääressä. Sanoimme hyvästit appelsiinipuille, viileälle vuokratalollemme, pääskysille ja tietenkin myös vuokraajillemme, jotka lupasivat tuoda 3 litraa oliiviöljyä matkamuistoksi ennen lähtöämme. 

Sunrise hotel sijaitsee aivan Plataniaksen keskustassa rinteen puolella pääkadusta katsottuna. Se on varsin pieni hotelli muutamalla kymmenellä huoneistolla ja kivan kokoisella altaalla. Huoneet oli vasta remontoitu ja todella siistit. Onnistuimme vielä saamaan alakerroksen huoneen aivan altaan vierestä, joten pääsimme suoraan aidan yli hakemaan ruokaa ja juomaa, ja tietenkin myös uimaan. Ruoka oli paikallista ja erinomaisen hyvää.

Plataniaksessa lähinnä oleskelimme hotellilla ja teimme muutaman kierroksen kaupungilla ja rannalla. Teki mieli lukea kirjaa ja levätä, ja oli hieman hankalaa tottua ihmishulinaan. 


Seuraavana aamuna lähdimme Tomin kanssa aamulenkille toiveena bongata kilpikonnia. Reissukaverimme olivat nähneet niitä muutaman kilometrin päässä sijaitsevassa pienessä joessa ja suuntasimme sinne kovaa vauhtia lämpenevässä aamussa. Kilppareita ei valitettavasti nähty, mutta kuuden kilometrin hellejuoksun jälkeen oli ihana pulahtaa suihkun kautta altaaseen ja hakea iso jätski. Ei ainakaan laihtumaan pääse!

Lähdimme paikallisten suosimalle rannalle uimaan ja snorklaamaan, ja siitä touhusta oli vaikea saada tarpeekseen. Nähtiin merisiilejä, merivuokkoja, merimakkaroita ja tietenkin erilaisia kaloja ja rapuja. Vesi oli ihanan lämmintä. Pitkällisen polskuttelun jälkeen palasimme hotellille syömään ja istuimme iltaa odotellan luvattua oliiviöljylastia. Edessä oli vielä matkalaukun pakkaaminen ja grammojen viilaus.




Sunnuntaina reissuseurueemme heitti meidät Hanian kentälle odottelemaan lennon lähtemistä. He itse palasivat vielä takaisin Sunrise hotelliin reiluksi viikoksi ja jatkoivat siitä seuraavaan vuoristovillaan. Olisin mieluusti tehnyt samalla lailla. Kreeta jäi kyllä vahvasti mieleeni ystävällisenä, luonnonkauniina, lämpimänä, alkuperäisenä ja maistuvana. Tiedän että tämä ei ollut viimeinen reissu näissä maisemissa! Haluan vielä kiittää meidän reissuseuruetta jotka ottivat meidät (kaiken uhallakin) mukaan matkallensa ja kierrättivät toinen toistaan hienommissa paikoissa. Ja jaksoivat vastailla kysymyksiin, kertoa ja selittää. Kiitos!

Instagram

Luontoloinen. Theme by BD.