Kesällä kerran Kreetalla osa 2



Matkalle sattui yksi hieman pilvisempi päivä, mikä tarkoitti että oli hieman viileämpää ja mukavampi liikkua. Hyödynsimme tämän lähtemällä kierrokselle Haniaan. Vierailimme vanhasssa satamassa etsimässä geokätköä (ei löydetty, oli melko haastavassa paikassa), söimme satamaravintolassa hortaa, tsatsikia, bourekia, täytettyjä vihanneksia ja jälkiruuaksi hillottuja hedelmiä ja jogurttia.














Iltapäivällä oli ihana palata takaisin huvilalle paikallisen leipomon tuotteita kassissa ja vain löhöillä loppupäivä altaan ympäristössä frappeja juoden. Aurinkokin löytyi pilvien takaa. 

Seuraavana päivänä vietettiin koko päivä huvilalla. Kävimme Tomin kanssa aamulenkillä viihdyttämässä paikallisia (kreikkalaiset eivät kuulemma juokse) ja saimmekin kuulla tästä lenkistä melkoista vitsailua erityisesti tavernanomistajien suunnalta. Juostessa tuli todella lämmin vaikka yritimme lähteä liikkelle ajoissa, ja viiden kilometrin pyrähdys läheiseen kylään tuntui juuri sopivalta. Suihkun kautta altaaseen ja aamupalalle!




Päivä kului taas lueskellen, uiden, syöden, paikallisten kukkojen äänenavauksia kuunnellen ja välillä puutarhassa samoillen. Oli kertakaikkisen rento fiilis. Ostin Haniasta sukellustarvikeliikkeestä snorklaussetin, ja täytyihän sen käyttöä harjoitella uima-altaassa seuraavan päivän rantareissua ajatellen. Jotenkin olen onnistunut tähän saakka välttymään snorklailutouhuilta ja olin aivan innoissani siitä. Räpylät menevät kyllä seuraavaksi hankintalistalle. 

Rennon löhöilypäivän jälkeen suuntasimme taas tien päälle ja kohti Libyanmerta ja Elafonis-nimistä upeaa hiekkarantaa. Matkalla pysähdyimme ihastelemaan vuoristomaisemia ja sain taas käydä keskusteluita itseni kanssa tien kiemurrellessa jyrkillä vuorenrinteillä. Korkeanpaikankammo ei ole hirveän kiva seuralainen mutta siitäkin selviää. 




Perillä Elafoniksessa meinasi loppua sanat kesken. Oikea paratiisiranta! Paikka oli aivan valtavan suuri ja vaikka siellä oli paljon ihmisiä se ei tuntunut täyteen ahdetulta. Käveleskelimme hieman pidemmälle parkkipaikoilta ja valtasimme itsellemme paikan hiekkarannalla. Pienen snorklailun ja kalojen bongaamisen jälkeen kävimme etsimässä pari geokätköä sisempää niemeltä. Oli melko lämmintä touhua. 








Snorklaamisesta tuli heti yksi suosikkijutuistani ja olisin viihtynyt melko kylmässä vedessä pidempäänkin. Harmillisesti ostimme vain yhden setin, joten jouduimme vuorottelemaan Tomin kanssa. Vedessä näkyi paljon erilaisia ja -kokoisia kaloja. Olisi mukava ensi kerralla tunnistaa niitä. Jännitin vähän merisiilejä ja kuvittelin syvemmällä polskutellessani kohtaavani hain...

Lopulta nälkä ajoi meidät takaisin kotimatkalle ja poikkesimme muutaman harharetken jälkeen Milyan pieneen vuoristomajaan joka toimi hyvin askeettisena majoituspaikkana ja ravintolana. Milyasta lähtee myös paljon patikointireittejä. Tavernan ruoka oli aivan käsittämättömän hyvää ja tykkäsin erityisesti kesäkurpitsan kukista ja viininlehdistä tehdyistä kääryleistä. Alueen tunnelma oli tosi herttainen ja siellä olisi viihtynyt pidempäänkin. Alempana oli eläinsuojia joista löytyi ainakin kanoja ja hanhia.













Illalla vietimme aikaa huvilalla ja nautiskelimme sen rauhasta vilkkaan rantapäivän jälkeen. Mieli ja keho lepää.



Jatkoa seuraa...

Kesällä kerran Kreetalla osa 1


Joku on saattanut Instagramin puolelta bongata että kävimme tekemässä viikon mittaisen kesälomareissun Kreetalla. Reissu tuli säiden puolesta todella sopivaan väliin, sillä alkukesä on ollut Suomessa todella kylmä. Ei sillä että olisin asiasta erityisen paljon kärsinyt, mutta kieltämättä etelän lämpö tuntui lataavan jotain fyysisiä ja henkisiä akkuja pimeän talven jälkeen. 

Lähdimme reissuun Tomin veljen ja tämän perheen kanssa. He ovatkin maailman parasta seuraa Kreetan lomalle jo siinä mielessä, että matka oli heille noin 18:sta kerta samoissa maisemissa. Ja viikon vierailun jälkeen voin sanoa että en edes ihmettele miksi lähtisi kerta toisensa perään samaan paikkaan. Reissuseurueemme johdatti meitä toinen toistaan hienompien kokemusten pariin - tutustutti paikallisiin ihmisiin, ruokaan, upeisiin paikkoihin, kulttuuriin ja maisemiin. Iso kiitos! 



Liki 30 asteen lämpötila toivotti meidät tervetulleiksi kun saavuimme Kreetan maaperälle ja otimme ensimmäiseksi vuokra-auton alle jolla huristimme moottoritietä ja pienempää valtatietä Nerianaan noin 20 kilometrin päähän Plataniaksesta. Siellä meitä odotti muutaman talon pikkukylä josta löytyi vain pieni paikallisten kahvila ja omakotitaloja sekä meidän vuokrahuvilamme, joka oli jo ennestään tuttu matkaseurallemme. 

Saapuminen huvilalle kertoi kaiken kreetalaisten vieraanvaraisuudesta, sillä myös meidät otettiin omistajien puolesta vastaan kuin perhetutut. Oli kättelyä, halailua, pussailua, hymyä ja naurua, tervetulotoivotuksia, kiusottelua ja kuulumisten vaihtamista. Paikalla oli vuokraajapariskunta aikuisen poikansa kanssa ja heidän isoisänsä. Siivous oli vielä vähän kesken, joten kierreltiin huvilan ympäristöä ja juteltiin keskenämme ja vuokraajien kanssa kun he ehtivät. Lopuksi istuuduttiin porukalla aurinkokatokseen vaihtamaan kuulumisia virvokkeiden kera.

Olin jo saapuessa mykistynyt paikan kauneudesta. Kaksikerroksinen kivitalo sijaitsi vuoren rinteessä pienen kadun varressa. Villan terassilta avautui näkymä vuorille ja omaan appelsiinitarhaan. Puutarha oli oikea runsaudensarvi ja sieltä löytyi mulperipuu joka notkui kypsiä marjoja, kymmeniä appelsiinipuita, sitruunapuita, kreippejä, mandariineja, artisokkaa ja vaikka mitä! Kukkaloistosta puhumattakaan. Tuoksut ja äänimaailma olivat aivan huumaavia. Oli aika hieno tunne napata appelsiini suoraan puusta ja tajuta sen olevan paras hedelmä ikinä. Vitsi miten makeita! 









Kävimme autolla muutaman kilomerin päässä sijaitsevassa lähikaupassa ostamassa ruokatarvikkeita. Stratos (vuokraajamme) oli tuonut tervetuliaislahjaksi ison korillisen hedelmiä, vihanneksia ja juureksia, joista ainoastaan banaanit oli ostettu kaupasta ja muut kerätty heidän omasta puutarhastaan. Aika upeaa! Myös viinit ja oliivöljy olivat omaa tuotantoa. Ensimmäinen päivällinen olikin lahjavihanneksista koottu kreikkalainen salaatti paikallisella fetajuustolla ja runsaalla oliiviöljyllä. Voin kertoa että se maistui hyvältä. 






Pihalta löytyi myös ulkokeittiö ja aurinkokatoksella varustettu ruokailutila. Kaikki aamupalat tulikin nautittua katoksen varjossa ja valmistimme paikallisia ruokia ulkotulella. 

Ensimmäinen päivä meni lähinnä ihmetellessä ja altaalla polskiessa. Tuntui vaikealta käsittää ympäristön täydellistä vaihtumista ja Nerianan kylän rauhaa. Naapureita ei juuri ollut tien toisella puolella sijaitsevaa vanhaa pariskuntaa lukuunottamatta (eivät puhuneet sanaakaan englantia). Kaikkialta kuului lintujen ja sirkkojen ääniä, ja paikalliset kukot mittailivat äänialojaan. Pääskyset lentelivät altaan ympärillä ja naukkailivat enemmän tai vähemmän viehkeillä syöksyillä vettä . Pihassa oli myös kaikenlaisia ötököitä pienistä muurahaisista valtaviin lentäviin koppakuoriaisiin. 











Ensimmäisenä iltana kävelimme noin puolen kilometrin päässä sijaitsevaan orgaaniseen ravintolaan Frosinis gardeniin. Ravintolan kaikki lämmin ruoka valmistettiin ulkokeittiössä ilman sähköä, ja ainekset tulivat joko tilan omasta puutarhasta tai lähinaapureilta. Tilalla oli ennen oma vuohi jolta saatiin maito juustoja varten, mutta nyt se jouduttiin ostamaan naapurilta. Paikallisuus ja ylpeys omasta kulttuurista maistui ruuassa ja kaikki maistui käsittämättömän hyvältä. Söimme ihan liikaa ja kreikkalaistan mielestä myös ihan liian nopeasti.

Tilasimme monta pientä annosta josta jaoimme sitten keskenämme. Maistoimme tietenkin talon kreikkalaista salaattia, tuoretta leipää, tsatsikia, moussakaa, bourekia (perunapaistos joka on maustettu piparmintulla), uunissa paistettua fetaa ja sieniä. Lihansyöjät tilasivat myös lammasta. Ruuan kanssa joimme paikallista viiniä ja lotrasimme tietenkin talon oliiviöljyllä. Talo tarjosi jälkiruuaksi portokalopita -piirakkaa ja hunajarakia. Illalla kävelimme taskulampun valossa takaisin huvilalle ihmettelemään lepakoiden lentonäytöksiä uima-altaan yllä.















Jatkoa seuraa... 

Kirjavinkkausta

Tuleeko teillä luettua paljon kirjoja?



Minulla lukuinto kulkee vähän kausissa. Välillä ahmin kirjoja kuin viimeistä päivää, ja välillä sama opus lojuu yöpöydällä luvattoman pitkään.

Kirjastosedän vaimona kirjojen lainaaminen on tosi helppoa. Kunhan vain lähettää tilauksen ja haluttu kirja ilmestyy kotiin. Tosi kätevää! Lainojen uusiminen on myös (luvattoman) helppoa. Että pus vaan sulle rakas mieheni mikäli tätä luet.

Lukeminen on parasta silloin kun ei ole kiire mihinkään ja on rentoutunut ja mukava fiilis. Lauantai aamuna kahden kahvimukin kera, mökillä laiturinnokassa, vaelluksella sateen ropistessa telttakankaaseen, kotona terassilla riippukeinussa. En ole kovin hyvä iltalukija ja sängyssä menee maksimissaan pari aukeamaa ennen kuukahtamista. Itselle parasta lukuaikaa on aamu ja päivä.

Paras kirja on sellainen joka saa unohtamaan kaiken ympärillä tapahtuvan ja tempaa mukaansa. Lukemista ei malttaisi lopettaa millään ja kirja syyhyttää mielen päällä. Pääsisipä jo jatkamaan!

Kuva: Gummerus


Minulle tärkein kirjailija on Paula Havaste. Rakastan Havasteen maalailevaa kirjoitustyyliä, realistisia henkilöhahmoja ja hienoja oivalluksia. Olen lukenut kaikki Havasteen kirjat (paitsi nyt 2017 ilmestyneen Lumen armo). Kaikissa kirjasarjoissa on se oma juttunsa, mutta ehkä suosikki on kuitenkin se ensimmäinen eli Kymmenen onnen Annasta lähtevä tarina.

Muuten luen kaikenlaista kirjallisuutta. Nyt minulla on kova dekkarikausi päällä. Tykkään sekä tiivistunnelmallisista ja vakavista aiheista kuin kevyemmistäkin ja jopa hieman kieli poskella kirjoitetuista. Tällä hetkellä luen Katherine Pancolin Kilpikonnien hidas valssi -romaania, joka on jatko-osa kirjalle Krokotiilin keltaiset silmät. Suosittelen tutustumaan! Muita mielenkiintoisia kirjasarjoja ovat esimerkiksi:

Tarquin Hallin Vish Puri -dekkarisarja jossa intialainen ruokaa rakastava etsivämies ratkaisee kimurantteja rikoksia. Varoitus: Näitä lukiessa tulee nälkä!

Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe -kirjasarja, joka kertoo botswanalaisen naisen pyörittämästä etsivätoimistosta. Kulttuurin ja tapojen esittely on mielenkiintoista ja päähenkilö aivan käsittämättömän herttainen afrikkalaisnainen.

Sujata Masseyn Rei Shimura -sarja painottuu myös rikosten ja arvoitusten ratkaisuun, mutta sijoittuu Japaniin. Tuorein teos Menetysten rannikolla kertoo Japanin maanjäristyksestä ja sitä seuraanneesta tsunanista. Ei ehkä keveintä kesälukemista, mutta herättää takuulla ajatuksia.


Vinkkaa myös minulle kesälukemista?












Videomateriaalia Karhunkierrokselta

Kuvasin kisan aikana melkoisen paljon materiaalia repun olkahihnaan kiinnitetyllä actionkameralla joista työstin pienen videonpätkän muistoksi ekasta ultrasta. Valitettavasti juoksupätkät aiheuttivat katsojalle sellaista kuvotusta että valitsin lopulliseen leikkaukseen lähinnä kävelyä. Homma vaatii selvästi vielä kehittelyä. 

Editoin videon Movie Makerilla.  




Onko sinulla antaa vinkkejä juoksuvideoiden kuvaukseen? Mihin olet kiinnittänyt kameran ja millaisilla systeemeillä? 

Pohjolan luonnon puolesta


Kuva: Jenni Antinaho

Tällä kertaa pääsette lukemaan todellisesta ihmenaisesta jonka pääsin tapaamaan Kokkolan erämessuilla noin kuukausi sitten. Jenni lupasi vastata pariin kysymykseen joten kertokoot hän lisää projektistaan.

Kuva: Jenni Antinaho

Kertoisitko kuka olet?


Nimeni on Jenni Antinaho. Retkeilyn suurkuluttaja, luonnosta voimaa ammentava, Outdoor Academy:ssä eräoppaan opintoja suorittava naisenalku


Millainen projekti sinulla on suunnitteilla tulevalle kesälle ja mistä sait idean siihen?


Projektini nimi on 2000km:ä, 10vk. Pohjolan luonnon puolesta. Tarkoitukseni on vaeltaa ja meloa yhteensä 2000 kilometriä ja samalla kerätä varoja WWF:n kautta luonnonsuojelun hyväksi. Ideani on, että haastan kansalaiset lahjoittamaan 1 sentin per kulkemani kilometri. Minulla on omat keräyssivut auki WWF:n sivuilla ja kaikensuuruiset lahjoitukset ovat tervetulleita


Olen halunnut jo useamman vuoden ajan viettää pidemmän ajan luonnossa, mutta siihen ei oikein ennen tätä ole ollut mahdollisuutta. Olen myös kauemman aikaa halunnut tehdä jotain konkreettista tämän meidän hienon luontomme eteen, joka kipeästi kaipaa suojelua ja meidän ihmisten panosta siihen. Näiden pohjalta sitten syntyikin tämä idea yhdistää nämä kaksi asiaa. Nyt opiskeluvuosien väliin jäävälle kesälle piti keksitä tekemistä ja ratkaisu oli aika helppo.


Kuva: Jenni Antinaho


Millainen retkeilytausta sinulla on?


Kuten tuossa jo mainitsinkin, olen retkeilyn suurkuluttuja. Vapaa-aikani on jo vuosia mennyt pääasiassa luonnossa liikkumiseen ja siitä nauttimiseen. Näiden vuosien aikana olen tehnyt kymmeniä pidempiä ja lyhyempiä vaelluksia sekä kesällä että talvella. Kuitenkaan en ole koskaan tehnyt vaellusta pohjoisessa näin aikaisin keväällä. Ja tämä keväthän on vielä poikkeuksellinen, koska pohjoisessa on nyt kesäkuun ensimmäinen päivä, jolloin olen reissuun lähdössä, nollasta noin metriin asti lunta.



Millaista etukäteisvalmistautumista reissu on vaatinut?


Karttoja on tullut katseltua aika paljon ja sopivia reittejä mietittyä. Ruokien kuivaaminen on myös ollut aika iso operaatio. Paljon on tullut myös mietittyä minkälaisilla varusteilla matkaan lähden ja turvallisuusasioita on myös tullut pähkäiltyä.



Mitkä ovat viisi tärkeintä mukaan lähtevää tavaraa?


Onpas haastava, onneksi ei tarvitse selvitä vain näillä viidellä varusteella 😊. Äkkiseltään sanoisin, että teltta, makuupussi, makuualusta, hyvät kengät ja kompassi.


Kuva: Jenni Antinaho


Oletko jotenkin treenannut reissua varten?



En kovin paljoa normaalista poiketen. Jonkun verran olen tehnyt lenkkejä raskaan rinkan kanssa.



Mitä koet saavasi projektista?


Luonto ja siellä vietetty aika antaa niin paljon! Hyvää oloa, kiireettömyyden tunnetta. Tunnetta, että elää. Tunnetta, että kykenee. Toivon myös voivani välittää näitä tunteita seuraajilleni kuvien välityksellä vaellukseni edetessä. Ja totta kai toivoisin myös, että projektillani saisin kerättyä varoja luonnonsuojelun hyväksi ja saisin ehkä muutaman muunkin innostumaan siitä, mitä voimme tehdä tämän meidän luontomme hyväksi.





Miten matkaasi voi seurata?



Matkaani voi seurata blogini facebook sivuilla https://www.facebook.com/OutdoorLifeAboveTheArcticCircle/

Sekä instagramissa https://www.instagram.com/jenni_antinaho/



Reaaliaikaista etenemistäni voi seurata täältä satelliittiviestintälaitteeni välityksellä https://share.garmin.com/Jenniantinaho


Kuva: Jenni Antinaho
Jenni on lähdössä liikkeelle ihan lähipäivinä, joten kannattaa laittaa seurantaan! Jennin keräys koskettaa meitä kaikkia ja aion itse ainakin kantaa korteni kekoon. Kuvat on lainattu Jennin projektin Facebook-sivuilta.

Instagram

Luontoloinen. Theme by BD.