Nuts Karhunkierros 55 km kisakertomus

"Me ollaan retkellä!"

Meinasin tippua pitkoksilta suonsilmäkkeeseen kun kuulin meidän juoksutiimiläisen huudahduksen jonon etualalta. Retkellä tosiaankin! 

Ensimmäistä polku-ultraa oli jännitetty jo pitkään ja tuntui helpottavalta päästä vihdoin juoksemaan. Alkuvalmistelut sujuivat hyvin ja kotona tuli tankattua mm. suklaakakkua. Lähdettiin ajelemaan Rukalle perjantaina aamulla kahdeksan jälkeen ja poimittiin matkalla kyytiin yksi HiHi (hiton hitaat?) tiimiläinen. Matkalla tankattiin vähän lohipastaa ja oltiin perillä Rukalla jo kolmen jälkeen.

Autopaikka löytyi onneksi helposti ja käytiin Rukahoviin kirjautumisen jälkeen koko tiimillä ilmoittautumassa. Ensin tarkastettiin pakolliset varusteet jonka jälkeen siirryttiin toiseen pöytään hakemaan numerolappua, kisabuffia ja karttaa. Jouhevaa toimintaa ja yhtään ei tarvinut jonottaa. Iso plussa kisajärjestäjille. Tapasin myös Takomorunnersin kautta tutuksi tulleen Susannan. Oli tosi kiva nähdä vihdoin livenä vaikkakin pikaisesti.

HiHi:n timiiläiset arvioimassa nousuja.
Rukalla lunta.
Mitäs me ultraajat? Nimimerkillä yhtään ei jännittänyt.
Pakollisen säädön jälkeen oli aika rentoutua, ja kävimme pikaisesti pyörähtämässä varustekaupoilla. Mukaan tarttui hetkellisen miettimisen jälkeen vain uudet kompressiosäärystimet ja matkaa jatkettiin meidän aivan ihanan tiimiläisen sukulaisten mökille jossa odotti runsas hiilaripitoinen ateria jälkiruokineen ja ulkoporeallas. Siis voi että mitä luksusta! Huomisen olosuhteet vähän jännittivät ja seurasimme tarkkoina somea josko saisimme tilannepäivitystä reitiltä. Lähdimme takaisin hotellille kahdeksan jälkeen ja olimme nukkumassa varmasti ennen kymmentä. 

Kisaa edeltävänä iltana lasissa vettä mutta ammeessa kuplivaa. :D

Lauantaina herättiin puoli seitsemän aikoihin ja hypättiin valmiiksi esille asetettuihin kisavaatteisiin. Yö sujui hyvin eikä kisajännitys vaivannut liiaksi. Täytyy myös tässä vaiheessa kehaista hotelli Rukahovin erinomaista sijaintia NUTS KK:sta ajatellen. Muutenkaan hotellista ei ole moitteen sijaa.

Puin päälle ohuet juoksuhousut, ohuen pitkähiaisen paidan, ohuen juoksutakin, merinovillahanskat, lippiksen, juoksusukat, maastolenkkarit (Salomon Speedcross Pro) ja buffin. Aamupalalla söin lautasellisen puuroa, vähän hedelmäsalaattia, appelsiinimehua, vaaleaa paahtoleipää ja kahvia. Uskalsin syödä ihan kunnolla sillä lähtö oli vasta kymmeneltä ja odotettavissa oli pitkällinen suoritus.

Oulangan luontokeskuksella kisajännitys tiivistyi.

Bussi lähtöpaikalle lähti 8:30 ja törmättiin samalla muihin kokkolalaisiin. Oli tosi piristävää! Bussimatka kesti reilut puoli tuntia ja perillä Oulangan luontokeskuksessa pääsi sisälle lämmittelemään. Kävin vessassa, juttelin Kantapääopistossa Johannan kanssa (vitsi miten oli kiva tavata livenä!) ja moikkailin tuttuja juoksijoita. Pian olikin aika siirtyä lähtöviivoille. Jäimme Mr. Luontoloisen kanssa suosiolla taka-alalle sillä ajatuksena oli vetää rauhallisesti ja päästä maaliin hyväkuntoisina. Alkumatkan hyvä baana kuitenkin houkutteli juoksemaan ja paineltiin ensimmäinen kymppi aikaan 1 h 30 min.

Kymmenen kilometrin jälkeen meno hidastui huomattavasti juurakkoisten mutapolkujen alettua. Tässä vaiheessa alkoi myös oikea polvensivu kiristää niin vimmatusti ja pelkäsin että pian paukahtaa. Jännä juttu sillä juurakkojuoksusta jos jostakin on tullut kokemusta Kokkolan polkujuoksumaastoissa. Sinnittelin jalalla sen minkä pystyin ja välillä jouduttiin kävelemäänkin. Ylämäet meni tosi kivasti mutta alamäessä polvi vaivasi ja jouduin oikein keskittymään etten alkaisi ontua ja rasittaisi vasenta jalkaa. Pidimme kuitenkin reipasta tahtia yllä ja toistelin mielessäni että pian päästään pikkukarhulle ja helpompiin maastoihin.

Onneksi kipu ei enää pahentunut ja vähitellen uskalsin rentoutua. Ehkä tämä tästä! Matkalla juteltiin monen juoksijan kanssa ja nautin älyttömästi kivasta säästä ja mukavista ihmisistä. Saavutimme pikkukarhun ja 31 km:n juoksijamassat. Sorapoluilla pääsi jo hölkkäilemään ja jalkakipu alkoi hälvetä. Vitsi miten hienoa! Välillä syntyi jonoja kun ylitettiin tulvivia ojia tukkeja pitkin ja riippusillan kohdilla sai odotella melko pitkäänkin ennen omaa ylitysvuoroa. Kiire ei ollut mihinkään ja sai fiilistellä juoksua muiden jonottajien kanssa. Riippusillan jälkeen noustiin ylös harjanteelle ja hölkkäiltiin helppoa baanaa kohti Basecampin huoltoa.

Basecampin huolto saavutettiin ajassa 5 h 18 min (30 km) ja huollossa käytettiin aikaa melkein 20 minuuttia. Hupsista. :D Huollossa odotti nimittäin iloinen yllätys, sillä saavutimme meidän juoksutiimin HiHin 31 km:n juoksijat ja pääsimme jatkamaan matkaa yhdessä! Polvikivuista nuutunut olemukseni piristyi välittömästi kun pääsin mukaan iloiseen puheensorinaan.

Jatkoimme porukassa noin vajaat pari tuntia, mutta sitten alkoi menomono kutitella ja päätimme lähteä omille teille. Moikkasimme jengin ja lähdimme hölkkää kohti Konttaisen huoltopistettä. Valitettavasti törmäsimme melkoiseen ruuhkaan ennen Konttaista, ja saimme taapertaa ankkajonossa aina huoltopisteelle saakka. Siinä vaiheessa meinasi tulla vähän kylmä.

Konttaisen huoltoon (46 km) tulimme ajassa 9 h 8 min eli käytimme tällä välillä 3 h 30 minuuttia. Melko hidasta siis. :) Huollossa ei pidetty taaskaan kiirettä ja täytettiin vesivarannot ihan rauhassa ja syötiin taateleita, lakritsia ja ruisnappeja. Matkan suosikkiosuus oli edessä ja lähdettiin etenemään 12 minuutin huollon jälkeen. Edessä olevat lumiolosuhteet ja liukkaus vähän jännittivät, mutta odotimme kovasti mäkien tunkkausta. Tien ylityksen jälkeen päästiinkin heti hommiin ja vetäisimme Valtavaaran ensimmäisen nousun vauhdilla ylös. Oho! Jaloissa olikin vielä potkua vaikka kuinka. No ei ehkä ihme kun oltiin madeltu suurin osa matkasta.



Oli kiva kun energiaa riitti ja ohittelimme monta juoksijaa ylöspäin mennessä. Tasaiset osuudet juoksimme aina kun lumitilanne sen salli (vitsi miten hankalaa on juosta kapeilla lumiurilla) Alamäet taasen olivat minulle hankalia kun jännitin liukasta lumipintaa ja polulla olevia kiviä ja juuria. Tekniikka oli kutakuinkin täysiä ylös ja matelemalla alas. Olisin laskenut pyllymäkeä jos olisin kehdannut. :D





Valtavaaran viimeistän rykäystä lähestyessä meidät ohitti juoksija joka stoppasi kuin seinään ja huudahti huolestuttavasti. Pohkeessa oli paukahtanut jotain ja alettiin kiireesti antaa ensiapua. Itseliimaantuvaa sidettä jalkaan, lumipussi siteen ja housulahkeen väliin ja buranaa naamaan. Mietittiin jo joutuuko soittamaan apua, mutta tiukka sidos ja nopea toiminta näytti auttavan ja saatiin mies pystyyn. Käveltiin juoksijan takana Valtavaaralle saakka ja katsottiin että hän pääsee etenemään. Takaa juosseet turvajuoksijat varmistivat että mies oli ok ja päästiin itse jatkamaan kohti maalia. Harmittaa kun en tajunnut katsoa numerolappua. Kuulisin mieluusti miten miehen kävi.

Loppumatka sujui ilman yllätyksiä ja kaiken kaikkiaan loppuosuuteen käytimme 1 h ja 50 minuuttia. Rukan nousu sujui helposti ja hölkkälimme maaliin hyvissä voimin. Maaliintulo oli jotenkin niin iso kokemus että nauroin ja meinasi vähän itkettääkin. Tehtiin se! Juostiin yhdessä meidän eka ultramatka!



Loppuaika oli 11:10:59. Suorituksen keskisyke oli 149 mikä kertoo että melko hitaasti sieltä tultiin. Varovainen ajatus oli että juostaisiin kisa alle 10 tunnin mutta mitään tarkkoja suunnitelmia ei haluttu tehdä ensimmäiselle pitkälle kisamatkalle.

Kisakertomusta kirjoittaessa mieleen tulee monta paikkaa jossa olisi voinut parantaa ja ajasta olisi saanut varmasti paljon pois. Ylämäet sujuivat tuttuun tapaan hyvin ja ne eivät edes hapottaneet erityisemmin. Alamäkitekniikka on aivan surkean huono ja olen aivan liian varovainen ja kulutan turhaan energiaa alastulossa. Juurakossa ja epätasaisella juoksemista pitää selvästi harjoitella lisää erityisesti väsyneillä jaloilla. Energiatankkaus onnistui erinomaisen hyvin ja vatsan kanssa ei ollut mitään ongelmia. Jopa geelit upposivat loppuun saakka. Myös vaatepuoli onnistui erinomaisesti.

Retkijuoksulla kului:

1 pehmopalaleipä juustolla
1/4 pussia taateleita
1/4 pussia täytelakuja
2 dl mustikkakeittoa
2 suklaapatukkaa
ruissipsejä
2 suolatablettia
12 geeliä (IsoGel High5)

Kaikenkaikkiaan olen valtavan ylpeä meidän suorituskesta. Juoksua on tullut harrastettua nyt pari vuotta ja koen että kehitys on ollut olosuhteisiin nähden hyvää. Sydän kesti hyvin rasitusta enkä saanut yhtään rytmihäiriöitä. Keväällä kipuillut ja juoksua estänyt vasen jalkani toimi moitteettomasti. Ainoat ongelmat olivat alkumatkan polven kiristelyt eli juurikin tätä perinteistä juoksijan polvea. En tiedä kuinka tähän olisi voinut reagoida ennakkoon paremmin?

Plussat:

Ylämäet
Energiatankkaus
Vaatetus
Kisajärjestelyt

Heikkoudet:

Alamäet
Juurakot
Liian pitkät huoltoajat
Jonot
Ruokatarjoilu maalissa



Haluan vielä sanoa että mene ja tee, uskalla yrittää. Ei se välttämättä ole helppoa, mutta on ehdottomasti sen arvoista! 

























NUTS Karhunkierros 53 km TÄNÄÄN!

Se on menoa nyt! Virallinen kisabiisi on tuttu jo viime vuodelta (nyt ehkä pienellä ironialla hankien ja nietosten keskellä): 



Fiilistä haetaan myös tällä:



Juoksen numerolla 650 ja koitan päivittää Instagramiin (Luontoloinen) tuoreimpia kuulumisia. Pysykääs linjoilla. :) 


Varusteet NUTS Karhunkierrokselle

Karhunkierroksen 53 km:n polkujuoksumatka lähestyy huimaa kyytiä ja varustevälppäys on ollut käynnissä jo jonkin aikaa. On tilattu geelejä, mietitty tankkausta ja nesteytystä (viime kisassa minulla loppui vesi kesken ja jouduin käymään Tomin varastolla), viilattu vaatetusta ja toivottu kädet kyynärpäitä myöten ristissä hyviä kelejä ja pahimpien lumien sulamista.


Viime vuonna saatiin juosta aurinkoisessa ja melko lämpimässä säässä. Kevään ollessa näin myöhässä minulla on vähän sellainen haisu että en tule juoksemaan t-paidassa. Yllä kuvassa näkyvä  valkoinen Shimanon pyöräilypaita on ollut luottovaate myös juoksussa pidemmän aikaa. Korkea kaulus, hengittävä materiaali ja takana sijaitsevat taskut tekevät siitä todella monipuolisen vaatekappaleen. Mutta optiona sekin lähtee mukaan, ja lisäksi pakkaan ohuen Haglöfsin pitkähiaisen paidan yläkropan suojaksi.

Urheilurintsikoissa olen täysin myyty Color4Caren bamburintsikoista jotka sopivat juoksuun tällaiselle pienirintaiselle oikein mainiosti. Tärkeintä että niissä ei ole mitään puristavaa alanauhaa joka yhdessä sykevyön kanssa aiheuttaa ahdistavan fiiliksen.

Ostin pari viikkoa sitten uudet juoksutrikoot (Salomon Intensity) ja ne lähtevät mukaan myös kisaan. Trikoissa on korkea vyötärö, hieman kompressiota, riittävä pituus ja hyvä istuvuus. Tilasin housut koossa M ja näin jälkikäteen mietittynä S-koko olisi voinut olla vielä parempi. Trikoissa on selässä pieni vetoketjullinen tasku johon mahtuu esim. Honor 8 puhelin ihan vaivattomasti. Takaa löytyy myös kaksi verkkotaskua geeleille. Reisien kohdalta löytyvän kuvioinnin pitäisi auttaa mäkien tunkkaamisessa sillä siitä saa käsille pitävän ponnistusalustan.



Kenkävalinta osuu noin 80 prosentin varmuudella yläkuvassa näkyviin Salomon Speedcross Pro -maastokenkiin. Jätän vielä pienen option Icebugin nastakengille, sillä reitti saattaa olla myös liukas. Icebugin säärystimet lähtevät suojaamaan kenkiä roskilta ja lumelta. 



Takkivalinta on vielä hieman auki, sillä sääennuste muuttuu jatkuvasti. Vaihtoehtoina on Adidaksen joustava ja hengittävä ohut takki ja yläkuvassa näkyvä Adidaksen ohuttakin ohuempi tuulitakki joka on varustettu hupulla. Uskoisin että mikäli laitan pitkähiaisen paidan päälle taidan päätyä tuohon ylläolevaan takkiin. Se kulkee kivasti repussakin mikäli tulee lämmin. Optioksi pakkaan reissulaukkuun myös ultrakevyen kuoripuvun. Sen voi heittää päälle mikäli sääennuste lupaa luvattoman pahaa keliä.

Lisäksi otan polulle mukaan tuubihuivin, lippiksen, ohuet merinovillasormikkaat ja sukat (ihan tavalliset juoksusukat, eli saa nähdä tippuuko varpaat).



Energiapuolella pääosaa näyttelee High5:n IsoGel. Se on monessa tilanteessa hyväksi havaittu ja helppo nauttia vetisen koostumuksensa ansiosta. Tavoitteena on ottaa kaksi geeliä tuntiin, eli meidän "aika-arviolla" geelejä pitäisi raahata tunturiin se parikymmentä per naama.. Minulla tulee yleensä kuuden tunnin aikoihin stoppi geelien suhteen, joten otan geelejä reilu kymmenen kappaletta ja jatkan siitä taateleiden, ruisnappien, mustikkakeiton ja suklaan voimin.

Kyllähän te tiiätte. Miksi tätä tehdään...

Teen mukaan myös yhden voileivän, sillä Öjan testilenkin perusteella tiedän kaipaavani jotain tukevampaa syömistä. Otan mukaan myös suolatabletteja joita napsin pari-kolme kappaletta vähän fiiliksen mukaan. Mikäli sää on todella lämmin laitan juomarakkoon vähän merisuolaa.

Juoksureppuun (Salomon Advanced Skin S-Lab) tulee 1,5 litran nestesäiliö vettä ja etutaskuihin 0,5 litran pullot urheilujuomaa (High5). Toivottavasti tämä riittää tällaiselle litrahuulelle, nimittäin eka huoltopiste on vasta about 30 km:n kohdalla ja lämpimällä säällä juon helposti tuon määrän nestettä. Maastostakin saa toki vettä tarpeen tullen ja sehän on ihan tuttua touhua vaelluksilla.

Lisäksi reppuun tulee tietenkin pakolliset varusteet ja muu tarpeellinen, eli avaruuspeite, pilli, itseliimaantuva side, pari rakkolaastaria, särkylääkettä, kännykkä (minigrip-pussissa) ja vessapaperia.

Sykettä mittaa Polarin M400 kello, jota tituleeraan maantiepositiiviseksi ja polkunegatiiviseksi. Yleensä se näyttää maantiellä vähän extraa ja poluilla nipistää kuljettua matkaa. Saa nähdä riittääkö akku koko reissun ajan. Onneksi miehen ranteessa kulkee Polar V800 jossa pitäisi riittää hönkä koko suorituksen ajaksi.

Numerolapun kiinnitän sitä varten hankittuun vyöhön.



Henkinen puoli tuntuu olevan aika kasassa. Koko talvi on treenattu enemmän tai vähemmän paskoissa keleissä (check), joten lumisohjo, vesi tai jäätikkö ei tule yllättämään millään lailla. Kilsoja on kertynyt aikalailla tasan 400 eli vähemmän mitä olisi toivonut. Mutta on se silti jotain ja tämän kisan jälkeen niitä on jo lähemmäs 500! Heh.

Öjan testilenkin perusteella kunnon pitäisi riittää maaliin raahautumiseen (check), enkä kevään jalkaongelmien jälkeen odota yhtään enempää. Tällä hetkellä ei edes jännitä, sillä kaikki kisaan liittyvät hankinnat on tehty (paitsi Tomin pilli!) joten nyt vain odotellaan viikonloppua ja hotelliaamiaisia. Niin ja syödään paljon hiilareita (check).

Eka ultramatka, huikeeta! 


JOKO JÄNNITTÄÄ?!? Kattavaa kisarapsaa odotellessa voi käydä lukemassa viime vuoden postauksen (jossa on harmillisen vähän asiaa). Nyt olisi aika antaa viisaita ohjeita ja niitä tsemppauksia! Ne nimittäin tulee tarpeeseen.



Treeniviikko 20 ja Kokkola Ultrarun



Vietetään Kokkola Cityrunin (21) ja NUTS Karhunkierroksen (53 km) ensimmäistä väliviikkoa.

Alkuviikko meni ihan levon kannalta ja arkiaskareet saivat riittää fyysisiksi suorituksiksi. Jalat tuntuivat vielä vähän väsyneiltä mutta muuten olo oli hyvä. Keskiviikkona kävin ensimmäistä kertaa juoksemassa "lounaslenkin" Patamäellä ja hapotti kivasti. Illalla tuli tehtyä myös fysioterapeutin antamat juoksua tukevat lihaskunto- ja venyttelyohjeet läpi. Jäykältä tuntuu koko kroppa ja kovasti pitäisi saada lihaksia vertymään.

Kokkolan Patamäen päältä kuvattuja maisemia.

Torstaina otin pyörän mukaan töihin ja sain kivan treeniyhdistelmän lounaslenkillä ja kotimatkapyöräilyllä. Päätin kokeilla uutta reittiä Ylisokojan kautta ja jännäksihän se meni. Kartalla reitti näytti tieltä mutta maastossa kohtasin hieman erilaisen näkemyksen. Lopulta en jaksanut enää tutkia kännykän näyttöä vaan suunnistin metsäpoluilla korvakuulolla Jyväskyläntien ääniä seuraillen. Parin mutaisen peltotiepätkän jälkeen pääsin taas takaisin asfaltille ja kotiin syömään. Hyviä nämä päähänpistot...




Perjantaina tein taas lounaslenkin mutta jalat tuntuivat niin väsyneiltä että loppuilta meni lepäillessä. Lauantaina luvattiin kivaa säätä joten päätettiin polkaista pyörillä kaupunkiin katsomaan Kokkola Ultrarunin lähtöä ja käydä hieman shoppailemassa. Halusin myös kurkata sunnuntain työpisteen KUR:lla. Sinne ne raskaan työn raatajat lähti puurtamaan lähtölaukauksen jälkeen ja hetken katseltuamme suuntasimme lounassushille ja kaupoille. Muutama uusi kesäinen vaate tarttui mukaan ja iltapuolella ajeltiin kotiin lämmittämään saunaa.





Sunnuntaina olikin melko aikainen herätys, sillä lähdin puoli viiden aikoihin kelaamaan kohti kaupunkia. Siellä ne pisimmän (24 h) ajan juoksijat vielä puursivat kun kurvasin urheilutalon pihalle ja ryhdyin huoltohommiin. Työnkuva oli varsin yksinkertainen, eli täytin huoltopisteen tarjontaa sitä mukaa kun tuotteita kulutettiin ja tarjoilin jo melko uupuneille juoksijoille puuroa ja lämmintä juotavaa. Aamun edetessä alkoi huoltopisteelle ilmestyä lisää väkeä ja ilmakin lämpeni kivasti. 

Juoksijat etenivät parhaansa mukaan ja osa vaikutti todella hyvävoimaisilta. Osalla oli ongelmia mm. jalkojen ja nesteiden imeytymisen kanssa. Mutta sisukkaasti silti painettiin eteenpäin ja puolen tunnin paikkeilla yleisö ja järjestäjät kerääntyivät radan varteen kannustamaan loppukiriin. Kahdeltatoista puhallettiin homma seis ja kävin tarjoilemassa juoksijoille virvokkeita radan varteen. Palkintopallille nousu ei näyttänyt enää niin vetreältä, mutta fiilikset oli varmasti katossa. Iso kunnioitus! 

Osallistuin Mr. Luontoloisen kanssa vielä purkuhommiin ja lähdettiin sitten juhlistamaan lastensynttäreitä. Pääsin muutes kokeilemaan siellä sähköpyörää ja vitsi oli jännittävä! 








 Treeniviikko 20


Maanantai: Lepo
Tiistai: Lepo
Keskiviikko: Juoksu + mäki 4,5 km/24 min. Venyttely+fyssarin ohjeet 1 h
Torstai: Juoksu + mäki 3,7 km/24 min. Pyöräily 22,4 km/1 h 14 min
Perjantai: Juoksu + mäki 3,7 km/26 min
Lauantai: Pyöräily 20 km/1 h. Pyöräily 20 km/1 h
Sunnuntai: Pyöräily 20 km/1 h



Lopuksi vielä KUR:lta päähän jäänyt kappale:




Treeniviikko 19

Viikot vierivät nopsaan ja kevät etenee jos ei vauhdilla niin etenee kuitenkin. Viime viikolla oli ohjelmassa aktiivista himmailua, sillä lauantaina juostiin Kokkola City Run uusitulla reitillä. Kisan suhteen ei ollut muita tavoitteita kuin juosta hyvävoimaisena maaliin, joten vauhti päätettiin fiiliksen mukaan. Kisarapsa löytyy täältä joten ei siitä sen enempää tässä postauksessa.

Edeltävänä sunnuntaina juostu Öjan maastopitkis pakotti lepäämään alkuviikon, joten  juoksua tuli tehtyä kisan lisäksi vain yhden lenkin verran Takomorunnersin yhteislenkillä. Muuten vain venyttelin ja tein kevyttä coren aktivointia ennen kisaa.



Cityrunin jälkeen jalat tuntuivat hieman tukkoisilta ja vedin koko viikonlopun niin sanotusti lonkkaa. Kävin yhden yön reissun mökillä uimassa ja saunomassa, grillailtiin äitienpäivän kunniaksi vanhempieni luona ja vierailin mummulassa. Ihan sellaista perusjuttua. Viikonlopun aikana tuli syötyä vähän normaalia enemmän kaikenlaista herkkua ja kroppa tuntui vähän kaipaavankin ylimääräisiä hiilareita. Siinä mielessä juoksu on kiva laji että ruuan kanssa ei tarvitse olla niin tarkkana. Kunhan sitä syö riittävästi.










Treeniviikko 19


Maanantai: Lepo
Tiistai: Venyttely
Keskiviikko: Juoksu 5,4 km/45 min
Torstai: Lepo
Perjantai: Kokkola Cityrun 21 km/2 h 9 min
Lauantai: Lepo
Sunnuntai: Lepo

Kisaraporttia Kokkola Cityrunilta 12.5.2017


Osallistuin Kokkola City Runille 12.5.2017 Takomorunnersin yhteistyöjuoksijana. Meitä oli yhteensä viisi juoksijaa, jotka bloggasivat ja somettivat treenin ja kisan tiimoilta. Järjestimme myös yhteislenkkejä kisareitillä.

Kevät on edennyt tänä vuonna hitaasti ja lunta ollaan saatu lisää vielä toukokuussakin. Termisen kevään saapuminen täällä Kokkolassa on vähän siinä ja siinä. Jännityksellä odotin että millaista keliä pukkaa perjantaille, sillä hyytävässä vesisateessa on kurja juosta pidempää matkaa. Onneksi sää suosi juoksijoita ja lämpötilakin oli suorastaan ideaali. Aurinko paistoi, ilma oli alle 10 astetta ja pieni tuulenvire puhalteli.



Himmailin kisaa edeltävän viikon, sillä sunnuntaina oltiin juostu erittäin raskas maastopitkis ja jalat tuntuivat melko tyhjiltä. Pidin huolta että ravinnosta sai riittävästi hiilihydraatteja ja join paljon vettä. En koe että puolikkaalle kannattaisi tankata, mutta riittävä energiansaanti ja etenkin tuo juominen on tärkeää erityisesti edellisenä päivänä.

Kisapäivänä olin normaalisti töissä seiskasta kolmeen. Söin runsaan puuroaamiaisen ja kävin tankkaamassa sushia lounaaksi. Siitä maha tykkää! Valitettavasti myös makunystyrät ja överit ei varmasti olleet kaukana... Sippaan nopeasti mikäli energiat laskee liian alas, joten söin neljältä vielä pienen puuroannoksen jotta kuudelta starttaava suoritus sujuisi varmemmin. Aiempien kokemuksien perusteella olen todennut tuon puuron parhaaksi vatsalleni, ja maha käyttäytyikin kauniisti koko kisan ajan geelien nauttimisesta huolimatta.




Päällä oli pitkähiainen ohut Haglöfsin tekninen paita, kisapaita, Salomonin trikoot, tuubihuivi, ohuet merinohanskat, lippis ja geeli/kisanumerovyö jota testailin Karhunkierrostakin ajatellen. Kädessä pidin 2,5 dl:n lötköpulloa jossa oli ihan vain vettä. Sykettä mittasi Polarin M400. Vaatteita oli juuri sopivasti ja ainoastaan hanskoja sai jumpata tuulisimmissa kohdissa päälle ja suojaisammissa pois. Onko muita jotka hikoavat runsaasti käsistä ja juoksevat yleensä talvellakin paljain käsin/ohuilla hanskoilla?


Puolimaratonin lähtö. Kuva järjestäjän Facebook-sivuilta. 

Juoksin puolikkaan matkan mieheni kanssa, ja saavuimme tapahtumapaikalle noin puolta tuntia ennen lähtöä. Kävin maalauttamassa juhlavuoden hengen mukaiset liput poskiini ja kipaisin vielä vessaan. Sitten olikin jo aika siirtyä lähtöportille. Ennen kisaa lähinnä jännitti että onko syönyt liikaa ja ehtiikö varmasti paikalle, mutta lähdössä jännitys hävisi kokonaan ja fiilis oli sellainen mukavan seesteinen.

Lähtölaukaus pamahti ja lähdimme juoksemaan noin kutosen vauhtia ensin Torikatua ylös ja sen jälkeen Isokatua oikealle Neristaniin. Siitä reitti jatkui Hollihaan puiston reunaa sorapäällysteistä tietä aina Pohjoisväylään asti. Sen jälkeen käännyttiin vasemmalle asfalttiosuudelle ja heti oikealle Pohjoisväylän yli kohti Meripuistoa. Tämä oli uuden reitin ainoa isompi tienylitys, joka sujui erinomaisesti liikenteenvalvojan valppaan silmän alla. Vauhti pysyi hyvin kuuden paikkeilla ja juoksu tuntui mukavalta.

Asfalttipäällysteinen pyörätie jatkui Meripuistoon saakka jossa oli ensimmäinen juomapiste. Pysyin tällä kertaa kaukana järjestäjän Dexaleista. Hörpin matkalla aina välillä kädessä kulkevasta vesipullosta ja sain näin pidettyä nesteytyksen tasaisena. Meripuistossa käännyttiin takaisin kaupunkia kohti Suntin rantaa seuraillen ja Pususillan ylitettyämme käännyimme vasemmalle venevajojen väliin sorapintaiselle, puiden välissä polveilevalle puistokäytävälle jonka toisella puolella välkkyi meri. Tämä oli maisemiltaan varmasti hienoin osa reittiä. 

Sorapintainen tie vaihtui taas asfalttiin ja pienen mäen jälkeen juoksimme asuinalueen läpi Vanhalle Veistämöntielle jossa oli seuraava juomapiste. Otin ensimmäisen geelin ja juoksimme Pohjoisväylän alikulun kautta takaisin Keskuspuistoon ja Suntin rantaan. Tässä vaiheessa vasen jalkapöytäni alkoi krampata mutta jatkoin juoksua ja toivoin että se menisi ohitse. Enää oli jäljellä pitkä suora ohi Urheilutalon ja Grillipuiston ohi ja takaisin Torikadulle ja kierrokselle numero kaksi. Tässä oli reitin kolmas juomapiste, jossa otin taas geelin. 

Valitettavasti jäimme juuri parin tuhannen lyhyemmän matkan kävelijän/juoksijan taakse ja alkoi hillitön ohittelu Neristanin kapeilla kaduilla... Aikaahan siinä kului ja keskivauhti tippui 6:30 tienoille ja hitaammaksikin. 

Ai näistä ohitse..?  Kuva järjestäjän Facebook-sivuilta.

Kierros numero kaksi meni pitkälti ohitellessa kävelijöitä ja loppumatkasta alkoi näkyä myös juoksijoiden selkiä. Nappailin vielä pari geeliä ja energiataso pysyi koko matkan tosi hyvänä. Etenimme tasaisen tappavaan tahtiin suhteellisen rennolla juoksulla ja yritimme pitää vauhdin kutosen alapuolella heti kun pahimmat ruuhkat olivat ohitse. Missään vaiheessa en hengästynyt erityisemmin ja lopussa oli varaa vähän kiristää vauhtia. Vauhtitreeni kun on jäänyt tällaisilla polkuetanoilla vähän vähille tälle keväälle ei edes odotettu mitään huippuaikoja. Tärkeintä oli saada ehjä ja kivuton suoritus jonka aikana ehtisi vähän nautiskellakin.

Maalissa oli mainio fiilis ja erinomaisen hyvä olotila. Hieno suoritus! Puolimaratonin juoksijoita oli yhteensä yli 200. Palkintojenjako alkoi jo kahdeksalta, joten emme aivan ehtineet nähdä sitä. Tori oli edelleen täynnä porukkaa ja saimme lahjuskassit käsiimme. Mitaleja ei ilmeisesti jaettu tänä vuonna? Ainakaan emme sellaisia saaneet. 



Loppuaika: 2:09:05. Sijoitus naisissa 42/69. Keskisyke 172, max 203. Keskivauhti 6:04, max 5:28. 

Ajatuksia tapahtumasta:


  • Tapahtuman ilmoittautuminen, tiedottaminen ja etukäteisinfo erinomaista
  • Aktiivinen Facebook. Instagram seuraavalle vuodelle? 
  • Tyylikkäät paidat ja materiaali hyvä. S-koko oli hieman reilu. 
  • Järjestelyt tapahtumapaikalla hyvät ja selkeät. Vessoja oli melko vähän mutta niissä ei ollut paljoa ruuhkaa ainakaan ennen puolimaratonia. Myös kaupungintalon vessoja pystyi käyttää (moniko sen tajusi?)
  • Reittiuudistus äärimmäisen mielenkiintoinen. Olisiko Suomen merellisin juoksutapahtuma? Soratiepätkät hellivät jalkoja.
  • Aiempiin vuosiin verrattuna katsojia ja kannustajia matkan varrella vähemmän
  • Puolimaratonilla oli kiva kiertää uudistettu reitti 2 x 10+ km kuin vanha 3 x 7+ km:n reitti
  • Kympin ja kutosen juoksijat sekä kävelijät lähtivät tuntia puolimaran jälkeen. Eli olimme juuri sopivasti ruuhkan perällä kun lähdimme toiselle kierrokselle. Ruuhka alkoi hellittää vasta Meripuistossa, eli tässä olisi parannettavaa! Ehdottaisin että puolikkaan lähtöä aikaistettaisiin puolella tunnilla
  • Lahjuskassit edelleen aika mitäänsanomattomat. Pieni annoskahvi, proteiinipatukka, myslipatukka ja vettä sekä 1 kpl kosteuspyyhkeitä. 
  • Järjestäjätaho innostunutta ja aktiivista. Kaikilla hymy naamalla ja tsemppihenki päällä 

Alkuverryttelyä.  Kuva järjestäjän Facebook-sivuilta. 

Treeniviikko 18


Starttasin treeniviikon 18 taas kevyesti johtuen edeltävän sunnuntain rankasta polkupitkiksestä. Maanantai oli vapusta johtuen vapaapäivä ja oli ihana käydä jo aamulla koirien kanssa pitkä kävelylenkki metsässä ja lähteä siitä katsomaan vanhoja autoja ja anoppilaan kyläilemään. Yleensä vappuiluun on kuulunut myös vappupiknik, mutta tänä vuonna jätettiin se suosiolla välistä kylmän sään vuoksi.




Tiistai oli ihan täysi lepopäivä, mutta keskiviikkona kävin uuden työkaverini kanssa lounaalla vajaan vitosen juoksulenkillä (vitsi miten siistiä) ja tein illalla pitkän venyttely- ja coresarjan. Torstaina pyöräilin aamulla töihin ja sama lounasjuoksujen sarja jatkui aina perjantaille saakka. En kyllä keksi mitään yhtä piristävää ja fiilistä nostattavaa kuin liikunta kesken toimistopäivän. Oletteko testanneet?




Lauantaina oli treenien suhteen lepoa, mutta sunnuntaina se sitten oli edessä. Nimittäin pisin matka jonka olen koskaan juossut ja vielä Öjan teknisesti haastavilla poluilla. Aamupuurot ja mukillinen kahvia nassuun ja kymmenen jälkeen starttipaikoille. Ilma oli melko viileä ja tuulinen mutta onneksi aurinko paistoi. Polulla tuntui jopa vähän liian lämpimältä.



Lenkki startattiin noin puoli yksitoista aurinkoisessa säässä. Jätimme auton reitin varrelle metsästysmajan pihalle sillä emme halunneet kulkea turhaan asfalttitietä eestaas koulun lähettyvillä sijaitsevalle parkkipaikalle. Ensimmäinen kierros kuljettiin vastapäivään, joten pienen tiepätkän jälkeen sukellettiin vasemmalle metsään. Alkupätkästä oli vähän märkää ja luntakin löytyi. Pian reitti nousi ylemmäs ja päästiin juoksemaan pitkät pätkät suhteellisen hyvää polkua. Edellisviikkoon verrattuna meno oli huomattavasti ripeämpää, sillä lähes kaikki lumet olivat sulaneet perjantain ”helteessä”.

Reitin varrelta löytyy kivikkoista ja juurakkoista polkua, pehmeää neulasmattobaanaa, suota pitkoksilla ja ilman, kalliota, hakkuuaukioita ja tiepätkiä. Korkeusvaihteluakin tulee ihan kivasti. Jalkojen kastumiseen kannattaa varautua. Sopivin välimatkoin löytyy taukopaikkoja joissa suurimmassa osassa on myös vessat.

Ensimmäinen kierros meni suhteellisen reipasta tahtia ja lyhyillä tauoilla aikaan 3 h 30 minuuttia. Autolla tankattiin leipää ja mustikkakeittoa, ja täytettiin vesipussit. Aikaa huoltoon meni noin 25 minuuttia.


Siitä sitten reippaasti takaisin polulle ja kiertämään reittiä tällä kertaa myötäpäivään. Askel tuntui 21 km:n jälkeen vielä kevyeltä ja alkumatka edettiin melko reippaasti. Jossain 30 km:n jälkeen polku muuttui tekniseksi ja jalka ei enää noussut yhtä lennokkaasti joten otettiin kävelypätkiä pahimpien kivikkojen läpi. Juoksuaskel löytyi kuitenkin ihan loppuun saakka ja autolle päästiin hyvissä voimissa aikaan 8 h 12 minuuttia ja kilometrejä kertyi vähän kellosta riippuen 41 kilometriä. Tähän aikaan sisältyy kaikki meidän tauot, eli tuo 25 minuutin puolivälitauko plus muut reitin varrella pidetyt vessa- ja evästystauot. Eli kokonaisajasta vähentynee suunnilleen tunti. 



Päällä oli pitkähiainen tekninen paita ja ohut juoksutakki, Salomonin uudet juoksutrikoot, Icebugin gaiterssit ja Salomonin Speedcross Pro't. Päässä lippis, kaulassa putkihuivi ja käsissä ohuet merinohanskat. Vyötäröllä keikkui vielä kisanumeroa varten hankittu kuminauhavyö johon sai pudotettua pari geeliä helposti käytettävään muotoon.

Salomonin (hirveän painava!) juoksureppu oli syönyt juomarakon (n. litra nestettä, täytettiin puolivälissä autolla), ohuen taukotakin, kymmenen geeliä, neljä suklaapatukkaa, taateleita, suolatabletteja, mustikkakeiton ja eväsleivän sekä pari 0,5 litran lötköpulloa urheilujuomaa. Repussa oli myös ea-tarpeiksi pakattu itseliimautuva joustoside, laastareita, kyytabletteja ja buranaa sekä avaruuspeite.

Tarkoitus oli testata varusteet kisatilannetta ajatellen ja kantaa kaikki tarpeellinen mukana. Vettä toki saa tankattua matkan varrella mutta eväät ja muut pitää roudata itse. Viime Öjan lenkin jälkeen tuntui siltä että olisi kiva syödä jotain vähän konkreettisempaa evästä välillä, joten tein mukaan pari kauraleipää lenkin puolivälissä nautittavaksi. Geelejä sain syötyä yhden puolessa tunnissa aina kuuteen tuntiin saakka, jonka jälkeen siirryin täysin muihin eväisiin.

Lenkin parhaita eväitä olivat ehdottomasti puolimatkassa nautittu 2 dl mustikkakeitto ja kauraleipä, sekä taatelit ja hetken mielijohteessa reppuun puolivälin jälkeen nakattu ruissipsipussi. Taatelit ja ruissipsit maistuivat vaikka muu alkoi ällöttää, ja sain niistä hyvin energiaa jatkaa matkaa. Suolatabletteja otin kummankin lenkin puolivälissä yhden, eli yhteensä kaksi kappaletta. Määrä tuntui sopivalta ja kramppien kanssa ei ollut ongelmaa. Suola auttoi myös toisen kierroksen hieman etovaan olotilaan.



En olisi kyllä vuosi sitten uskonut että meidän yksi rankimmista lenkkipoluista voisi joku päivä mennä kahteen kertaan ja vielä suhteellisen hyvissä voimissa. Lenkin jälkeen oli ihan euforinen fiilis ja todellakin tunsi ylittäneensä itsensä. Kello oli seiskan pintaan ja oli kiire päästä kotiin suihkuun ja SYÖMÄÄN. 

Ihan huippuviikko. Seuraavana sitten Kokkola cityrunin puolikas tulevana perjantaina.

Maanantai: Kävely 1,5 h.
Tiistai: Lepo
Keskiviikko: Juoksu 4 km/25 min. Venyttelyt ja coretreeni 55 min.
Torstai: Maantiepyöräily 20 km/50 min. Juoksu 4,4 km/23 min.
Perjantai: Juoksu 4,65 km/25 min
Lauantai: Lepo
Sunnuntai: Polkujuoksu 41 km/8 h 12 min.


Kuinka teidän treenit sujuu? 












Kauneudenhoitohaaste


Bongasin blogimaailmasta tällaisen haasteen, ja koska olen aikonut muutenkin kirjoittaa näistä kauneusasioista niin päätin vastata siihen. Nyt varmasti moni miettii että o'ou, mitä ihmettä. Kauneusvinkkejä liikuntablogissa? Tai toisaalta: Mitä toi nyt tietää kauneudenhoidosta? Mutta odottakaas hetki niin perustelen!

Kun päivään kuuluu tunti työmatkoja, 8,5 tuntia töitä, 2 tuntia liikuntaa, koirien lenkitystä ja hoitoa, kokkaamista, siivoamista jne. niin jokainen voi laskea että montakos minuuttia tuosta jää itsensä huoltamiselle ja laittautumiselle. Alan olla nopeuslaittautumisen ja pikkujutuissa oikaisun ammattilainen. Jos jossain pystyy tekemään helpommin ja säästämään aikaa niin kokeilen sitä ennakkoluulotta.



En halua olla laittautuneen näköinen mutta siistin asiallinen kyllä.  Ulkonäöllä ei ole suurta roolia arjessa, mutta pieni fiksaus on joskus tarpeen. Salille on ihan turha lähteä pakkelit naamassa.


1. Varhaisin meikkimuistosi?

Olen saanut pienestä saakka eräältä sukulaiseltani valtavat vuoret huulipunia, luomivärejä ja muita turhamaisen tytöntyllerön unelmatuotteita. Niitä sitten piti töhriä naamaan ja näyttää tosi tyylikkäältä. Ne olivat kyllä melkoinen aarreaitta sen ikäiselle. 


2. Mitä meikkejä käsilaukustasi löytyy?

BareMineralsin Bareskin mineraalimeikkivoide ja sivellin, Bareskin puuteri, ikivanha Lumenen kulmakynä, Dermosilin ruskea rajauskynä, Cienin vedenkestävä mascara, Lumenen peitevoide ja Lumenen huulipuna. Päivittäin käytän näistä meikkivoidetta, peitevoidetta silmänalusille ja pikkunäppyihin, kulmakynää sekä huulipunaa. Ripsarit ja rajauskynät ovat harvemmassa käytössä.




3. Lempituoksusi?

Sateinen metsä. :) Ihan rehellisesti kun sanotaan niin en pidä yhtään hajuvesistä ja keinotekoisista hajusteista. Ostan mahdollisimman hajutonta kosmetiikkaa ja sama linja jatkuu pyykinpesuaineissa ja muualla arjessa. 


4. Henkilökohtainen kauneusvinkkisi?


 Kauneudenhoitotuotteissakaan ei tarvitse välttämättä panostaa niihin kalleimpiin merkkeihin (eikös se Lidlin naamarasva voittanut testitkin). Minun luottotrio olkaas hyvät:




Kolmen kova kopla: kookosöljy, kahvi ja oliiviöljy. Kookosöljy sopii laitettavaksi päälaelta tukkaan ja oliiviöljystä saa lämpimän veden kanssa ihanan jalkakylvyn (tai käsikylvyn jos oikein hienostelee).

Juoksijan on melkein pakko huomioida myös jalkapohjien huolto. Body shopin hamppuvoide on muuten ihan ykkönen jalkapohjien kosteuttaja.

Kookosöljyä ja käytettyjä (huom. ei siis ei suoraan pussista) kahvinporoja voi sekoittaa ihanaksi vartalonkuorintatahnaksi. Sen jälkeen ei tarvitse edes rasvata ja tuoksuu taivaalliselta! 


5. Uusin kosmetiikkalöytösi?

Madaran ihonhoitotuotteet joita alkaa olla jo ihan hyvä arsenaali. Aloitin Karkkipäivän Sannin suosituksesta Madaran Detox -mutanaamiolla ja laajensin siitä SOS -syväkosteuttavaan naamioon, AHA-happokuorintaan, kosteusvoiteeseen, tehoseerumiin ja silmänympärysvoiteeseen.





6. Ikimuistoisin virheostoksesi?

Nyt ei kyllä tule mieleen mitään muita kuin loppuvuodesta ostamani YSL:n huulipuna (ovh. jotain 40 €) joka oli väriltään erittäin tumma luumu. Myyjä puhui minut ostamaan kyseisen huulipunan ja kotiin päästyäni päätin palauttaa sen koska en ikinä tulisi käyttämään sitä. 


7. Meikkivoiteella vai ilman?

Kyllä sanoisin että meikkivoiteella. Olen käyttänyt pitkään Cliniquen BB- ja CC-voiteita, mutta nyt käytössä on BareMineralsin mineraalimeikkivoide. Se on ohut ja vetinen eikä liian luonnottoman näköinen. Lisäbonuksena se on tosi nopeasti ja siististi levitettävissä isolla siveltimellä.


 8. Eyeliner vai kynä?

Nykyisin käytän mieluummin kynää kuin eyelineria. Miellän sen kuuluvaksi liikaa villeihin teiniaikoihini. 


9. Tuote, jota ilman et tulisi toimeen?


Misellivesi. Vettä vaan vanulappuun ja naama on puhdistetty sekunneissa, ja ihoa ei kiristä samalla lailla kuin vedellä huuhdellessa. Misellivedellä kasteltuja vanulappuja on helppo myös kuljettaa mukana minigrip-pussissa. Nyt käytössä on Lumenen Lähde. 



10. Tuote, jota haluaisit kokeilla?


Lumenella on tullut uusi Misellivesisarja ja haluaisin päästä testaamaan niitä. Muiden kokemukset on ainakin olleet lupaavia. Pitäisi vain ensin saada tuo edellinen kasvovesi käytettyä. 





Kaikesta huolimatta tässä on ehdottomasti suosikkiluukkini!

Löytyykö muita käteviä kauneusvinkkejä joilla nopeuttaa arkea, säästää tai hemmotella itseänsä? Haastan sinut myös vastaamaan tähän haasteeseen! 


Treeniviikko 17

Hupsista, päivät vain lentävät ja viime viikon treenikuulumiset jäi julkaisematta. Mutta korjataas asia pikaiseen! Viime viikolla ilmassa oli pientä flunssan poikasta ja otin treeneissä rauhallisesti. Mr. Luontoloinen saikin lenssun vähän tukevammin vaivoikseen joten treenailin pääasiassa itsekseni.

 Alkuperäinen ajatus oli tehdä meidän "Hullunlenkki" Öjassa jo viime sunnuntaina ja hiimailin siitä syystä viikon juoksutreenien suhteen. Lopulta päätettiin siirtää lenkkiä viikolla (jaiks, eli tälle sunnuntaille!) ja juostiin vain yksi kierros Öjan aina yhtä viihdyttävillä poluilla.

Alkuviikosta otin lunkisti ja annoin kropan levätä edellisestä treeniviikosta. Maanantaina ja keskiviikkona venyttelin ja tein pientä coretreeniä, ja vasta torstaina kävin juoksemassa kympin lenkin. Juoksu tuntui hyvältä mutta korkeiden sykkeiden vuoksi kävelin kaikki ylämäet. Vissiin vähän flunssapöpö vaivasi. Perjantai ja lauantai menikin ihan arkiaktiivisuuden piikkiin ja olin töissä Kokkolan Erä- ja puutarhamessuilla.

Kokkolan osastolla retkeilyreittien ja haitallisten vieraskasvilajien messuemäntänä

Sunnuntain lenkki Öjassa olikin ihan oma tarinansa, sillä sekä ilma että keli eivät oikein suosineet juoksijoita. Polut olivat ihan järkyttävän märät ja osittain lunta oli melkein polveen saakka ja vettä vähintäänkin nilkan yli. Tuuli oli navakka ja sade vaihteli rännän ja veden välillä. Kahlasimme, lätsyttelimme pompimme ja väistelimme 22,2 kilometrin verran ja taukoineen aikaa kului 4,5 tuntia. Huhhuh.. Ja ei niitä taukojakaan hirveästi tullut pidettyä - siitä piti huolen navakka tuuli ja räntäsade. Mutta ollaan me sissejä!

Eväänä oli High5 Isogeelejä joita napsin 1/puoli tuntia sekä pari suklaapatukkaa. Vähän jotain tukevampaa olisin ehkä kaivannut, sillä aamupalasta oli jo useampi tunti ja takaisin oltiin vasta lähempänä iltaruokaa. Energiatasot pysyivät kuitenkin ihan hyvänä. Juomapuoli hoitui Salomonin juomarakon sekä parin testiksi otetun juomapullon avulla (joissa oli laimeaa urkkaa).

HiHin vajaa (heh) edustus paikalla. Tällä jengillä ei meno hyytynyt kelistä huolimatta! 

Ei ihan munahanki näillä paikkeilla mutta alla oleva rakkakivikko vähän hidasti menoa. Tarkkana sai olla koko lenkin.

Niin nättiä! 

Jotta todellisuus ei unohtuisi. 

Salomonin Intensity -trikoot toimi tosi hyvin. Taidan lähteä näillä KK:lle. Kenkuloina luottopari Salomonin Pro-mallia ja Icebugin säärystimet. 


Treeniviikko 17:

Maanantai: Venyttely ja core 30 min
Tiistai: Lepo
Keskiviikko: Venyttely ja core 45 min
Torstai: Juoksu 10 km, 1 h 14 min. Keskisyke 149, maks 165
Perjantai: Lepo
Lauantai: Lepo
Sunnuntai: Juoksu 22,2 km, 4 h 30 min.



Kuis teidän treenit sujuu? Alkaako olla kisoja lähiviikkoina?