Vuosi 2017 - suuret ja pienet asiat



Vuosi 2017 toi tullessaan huikeita kokemuksia, elämyksiä, isoja iloja ja myöskin niitä suruja. Opin arvostamaan niitä hetkiä yhdessä ja yksin - isoja ja pieniä. Retkeilin, urheilin, matkustin, vietin aikaa ystävien ja eläinten seurassa. Aloitin uuden harrastuksen, tartuin tilaisuuteen, haastoin itseni ja uskalsin yrittää.

Blogini kehittyi vuoden aikana taas huikean paljon, ja olen niin iloinen kaikista teistä lukijoista jotka viihdytte kirjoitusteni ja kuvieni parissa. Kiitos! Voitin blogiäänestyksessä, sain kivoja yhteistyökuvioita ja ennen kaikkea nautin kirjoittamisesta ja uusien julkaisujen rakentamisesta. Suunnitelmia on paljon, ja odotan kovasti tulevaa vuotta.

Tässä vielä muutamia poimintoja menneestä vuodesta. Toivottavasti tulevasta tulee vähintäänkin yhtä rikas! 



Kevätretkellä Fäbodassa Pietarsaaressa ystävän ja meidän "Nasun" kanssa



Polkujuoksua Öjassa 41 km (2x Öjan saaristoreitti)





Saara Aallon konsertissa Helsingissä ja kultsin kanssa Tallinnassa





Kokkola Cityrun 2017




Ensimmäinen ultramatka poluilla (55 km) NUTS Karhunkierros -tapahtumassa Rukalla





Kreetalla Tomin ja hänen veljensä perheen kanssa




100 km pyörän selässä ja vähän geokätköjä




Kesän ainoa hellepäivä Öjassa meloen ystävän kanssa 





Retkeilyä Larsmossa superilla porukalla



Ratsastusjousiammuntaleirillä Ylistarossa




Vaeltamassa Norjassa Jotunheimenin kansallispuistossa




Viiden huipun haasteen 4/5 - Norjan korkein vuori Galdhöpiggen





Saksassa ihanien työkavereiden kanssa





Halti Outdoor Weekend Vuokatissa





Uusi hieno metsätarha Hassisen huskyille




Yli-ihana Prinssi-poika vuokrahepaksi




Hollannissa Yalpin ja Lappsetin vieraana




Nordic Outdoor Blogger 2017 Award




Suomen rokkaavin kokonaisuus Badfellas kyläilemässä




Hiihtovaelluksella UKK-puistossa




Kiitos vielä kaikille lukijoille, ja palataan asiaan ensi vuonna! Tulossa ainakin pikapuolin juttua UKK-puiston hiihtovaelluksesta miehen kanssa.

Mitä on joulumieli


Halusin antaa tänä jouluna jonkin oikeasti merkityksellisen lahjan. Jotain, jota kukaan muu ei voi antaa. Kävin ennen joulua luovuttamassa verta, ja samalla keskustelin hoitajan kanssa pitkään kantasolurekisteriin liittymisestä. Hoitaja kertoi aivan käytännössä kuinka rekisteriin liitytään, ja millainen toimenpide kantasolujen luovuttaminen on. Hän rohkaisi minua lukemaan lisää, ja vietin pitkän aikaa koneen ääressä. 



Nyt olen suorittanut ensimmäisen vaiheen kantasoluluovuttajaksi ryhtymisestä. Seuraavaksi saan postissa sylkinäytesetin, joka lähetetään Amerikkaan rekisteröintiä varten. Sitten voi olla, että joku päivä minuun otetaan yhteyttä ja pyydetään tarkempiin verikokeisiin ja tutkitaan sovinko luovuttajaksi kantasoluja tarvitsevalle ihmiselle. Mikäli sovin, minulta kerätään kantasoluja ja ne siirretään apua tarvitsevalle. Ja sillä pienellä panoksella voin pelastaa jonkun hengen. Miettikää kuinka arvokasta se on?

Nyt on kaikki jouluvalmistelut tehty ja istutaan perheen kanssa sohvalle katsomaan lumiukkoa ja joulurauhan julistusta, ahmitaan liikaa konvehteja, saunotaan, syödään jouluruuasta ähkyt ainakin kaksi kertaa, availlaan lahjoja ja pelataan lautapelejä. Ja ennen kaikkea nautitaan toistemme seurasta. Sillä just tämä hetki on korvaamaton. 

Rekikoira Miska haluaa perheineen toivottaa kaikille tunnelmallista joulunaikaa ja lumista uutta vuotta 2018! Lämmin kiitos kaikille blogin lukijoille ja seuraajille. Minulla oli tähän loppuun vielä valittuna luontoaiheinen runo, mutta autossa jouluradiota kuunnellessa seuraavat sanoitukset kiteyttivät koko joulufiiliksen:




Mikä on joulusydän?

Mikä on joulumieli?





Se on sitä, kun ystävän kiireisen

Päästää jonossa ohitseen

Se on sitä, kun saattaa vanhuksen

Lumituiskussa ovelleen



Se on rakkaus luontoon ja ihmisiin

Se on lämpöä sanojen

Se on kohtuus pöytämme runsauteen

Se on aika kiitoksen






Kuinka varustella mies hiihtovaellukselle?



Ulkona sataa vettä ja tiet on taas yhtä luistinrataa. On mustaa, hyistä ja perin marraskuinen keli. Käytän aina ajoittain toistuvan puheenvuoroni hiihtovaellukselle lähdöstä. Eikö oliskin niin kiva kun lähdettäis yhdessä telttailemaan lappiin ja katsomaan vähän lumimaisemaa? Hiihdetäisiin ahkioiden kanssa ja majoituttaisiin teltassa.

Odotan sitä huvittunutta tuhahdusta, mutta mitä ihmettä, mieshän suostui?



Monen vuoden yrittämisen jälkeen lähden vihdoin kultsin kanssa hiihtämään lappiin. 


Asiassa on muutama mutta. Miehellä ei ole suksia. Eikä mies tykkää hiihtämisestä. Niin ja mies ei tykkää myöskään kylmästä, jota saattaa näin kaamoksen aikaan löytyä lapin tuntureilta. Onhan hän toki ollut pakkasvaelluksilla aiemmin ja ollaan käyty mm. Sarekissa lokakuisella extremevaelluksella. Mutta puhdasverinen hiihtovaellus on vielä kokematta. 


"Kiitos kulta, olet aina halunnut ostaa mulle sukset..."  





Miehellä kävi tuuri, sillä joulupukki kävi meillä etuajassa tuomassa jokaisen hiihtovaeltajan unelmapaketin: sukset (Madshus Voss MGV), monot (Madshus Vidda BC), nousukarvat (Coltex mix 38 mm) ja mononsuojat (T-tossu)! 

Uusia varusteita ehtii testailla Kokkolan nietoksilla vielä useita kertoja ennen koitosta. Ahkiot vuokrataan Kokkolan ladulta. Muita erityisvarusteita ei oikeastaan tarvitse hankkia, sillä omistamme jo valmiiksi hyvät talvimakuupussit (Cumulus Alaska 1300) ja talvitelttakin löytyy omasta takaa. 


Voitaisko alottaa jostain läheltä?


Retkikohteeksi valikoitui lumivarmuuden, tuttujen reittien ja hienojen maisemien perusteella UKK-puisto. Niin ja siellä voi nähdä kettuja! Olisi kenties ollut kivempi aloittaa jostain lähikohteesta, mutta hiihtovaellus on hiukka hankala ilman lunta. Kenties idempää olisi löytynyt joku lumivarma vaihtoehto, mutta samahan se on ajaa 400 tai 800 kilometriä kun kerran lähdetään. Ja UKK-puistossa on sitäpaitsi mahtavat maisemat. Ja niitä kettuja.




Kylmyys on miehen mielestä pahinta


En viitsi valehdella ja tyhmäähän se olisi väittää että talvella ei ole kylmä. Mutta kylmän kanssa on omat niksinsä kuinka siitä selviää. Kerrospukeutumalla voi säätää vaatetusta juuri sopivaksi jolloin välttää talviolosuhteissa vaarallisen hikoilun. Alle kerros merinovillaa, keskikerros toinen villainen mokoma tai fleeceä (tosin se ei ole kovin suositeltavaa mikromuovien vuoksi) ja päälle tuulenpitävä kerros, esim. kuorivaatteet. Tauoille kannattaa varata paksu untuvatakki ja vaikkapa untuvahame (niitä voi käyttää myös miehet). Pipo, hanskat ja sukat valitaan kelin mukaan.

Teltassa vedetään vaatetta niskaan ja syödään lämmintä ruokaa ja juodaan paljon minttukaakaota. Me käytämme bensakäyttöistä keitintä lumensulatukseen ja ruuanlaittoon, ja samalla se lämmittää myös telttaa. Olen käynyt keittimen käytöstä useamman eri kurssin ja harjoitellut sen käyttöä todella paljon.  Keitintä käytetään vain siihen rakennetussa suljettavassa alumiinilaatikossa sammutuspeitteen ollessa jatkuvasti käsillä. En suosittele keittimen käyttöä teltassa. 





Aamuinen kuura telttakankaan sisäpuolella ja sitä seuraava kondenssiveden tippuminen katosta saattaa yllättää ensikertalaisen. Jääkylmä vesitippa niskassa herättää aamuhorroksesta. Tilanteeseen voi vaikuttaa jonkin verran kunnollisella tuuletuksella yön aikana ja telttakankaan harjaamisella. Käytän itse untuvamakuupussin päällä vielä ohutta kuitupussia suojaamaan juuri tältä ilmiöltä. 




Ahkionveto on miesten hommaa


Joku tosimies totesi jossain että ahkionveto on parasta jättää miehille ja naiset voi kuljettaa meikit ja muut tykötarpeet päivärepussa. Kun mies tekee sen työn. Eikö? Onneksi minun mieheni ei ole tätä tyyppiä. Kerroin ihan rehellisesti että ahkionveto ylämäkeen on raskasta ja välillä aika p-mäistä touhua, mutta eihän se tietenkään miestä pelottanut. Meillä tulee olemaan aivan yhtä painavat ahkiot.





Valmistautuminen on lopulta lähinnä henkistä


Olen viilannut meidän reittisuunnitelmia mahdollisimman ideaaliksi ensikertalaista ajatellen. Lähdemme matkaan Kiilopäältä, josta seurailemme Ruijanpolkua, ja käännymme siitä Kopsusjärven kautta kohti Suomunruoktua. Siitä sitten katsellaan että käydäänkö vielä Rautulammella vai suunnataanko takaisin Kiilopäälle. Hiihtopäiviä on käytännössä maksimissaan viisi joten reitin pitäisi olla tosi realistinen olosuhteisiin nähden.

Reissua odotellessa kuivataan ruokia, testataan että kaikki varusteet toimivat, opetellaan Garmin InReachin käyttöä (kiitos Sanni lainasta!!) ja katsellaan kivoja kuvia. Niin ja valmistaudutaan viettämään joulua ennen hiihtohommia. 

Vaikka talvivaeltamisessa on omat haasteensa erityisesti kaamosaikaan, niin voin luvata että palkinto on sen mukainen. Missään en ole nähnyt yhtä hienoja sävyjä luonnossa kuin meidän "sysimustassa kaamoksessa". Tässä olisi yksi aamupäivä marraskuun lopulta UKK-puistossa








Ps. muista että talvivaeltaminen on jo melko vaativa laji. Voit lukea pari vinkkiä talviyöhön ulkona täältä ja lisäksi hieman turvallisuuasioita pohdittavaksi. Seuraavassa Retki-lehdessä on myös juttua kaamosvaeltamisesta lumikengillä. 



Kuvat on otettu Ankarien avotunturien hiihtovaellukselta Kebnekaiselle 2015 ja UKK-puiston lumikenkävaellukselta vuodelta 2012. 

Polar M430 - unimittausta ja sykeseurantaa



Onnistuin kesällä hukkaamaan Polar M400 -sykemittarin sykevyön, ja juoksin alkusyksyn ilman sykeseurausta. Sen sijaan että olisin maksanut uudesta sykevyöstä päädyinkin - ehkä juoksukaverin positiivisten kommenttien pohjalta - hankkimaan uuden kellon. Nimittäin Polar M430 -rannesykemittarin

Minulla on ollut todella skeptinen suhtautuminen rannesykemittaukseen. Toisaalta inhoan sykevyön kanssa säätämistä ja kaikki puristavat jutut keskivartalossa ahdistaa, ja pelkän rannekellon kanssa pelaaminen kiehtoi. Rannesykemittaus on kuitenkin tullut hurjasti kehityksessä eteenpäin, ja testiraportteja luettuani uskalsin lähteä kokeilemaan. 

Olen nyt käyttänyt kyseistä kelloa kuukauden verran ja olen laitteeseen äärimmäisen tyytyväinen. M430 on minulla ranteessa käytännössä koko ajan. Käytän sitä jatkuvalla sykeseurannalla, joten näen päivän sykekäyrän ja pystyn seuraamaan rasitustasoani sen perusteella. M430 sisältää myös uniseurannan, josta on tullut minulle tosi tärkeä ominaisuus.


Näppään aamulla aina ensimmäiseksi näkyviin yön uniselosteen. "Tarpeeksi unta - heikko laatu".

Näen montako tuntia olen yössä nukkunut ja mikä on ollut yleisesti unen laatu. Tämä on auttanut ymmärtämään miksi aamulla joskus väsyttää vaikka olen mielestäni nukkunut ihan hyvin ja riittävästi. Seuraavaksi aion hankkia itselleni Firstbeat -mittauksen, jotta voin todentaa kellon kertomia asioita. Kannattaa muuten käydä lukaisemassa Susannan kirjoitus tästä aiheesta! 

Kello myös huomauttaa M400- mittarin tapaan passiivisuudesta. Töissä nousen ylös ja teen vaikka nopean keppijumpan tai vähintäänkin käyn hakemassa vettä jotta tulee liikuttua. Päivän aktiivisuuden näkee jatkuvasti kellotaulusta. 

Juoksutreenissä M430 palvelee minua todella hyvin. Oikeastaan siinä ei ole juuri eroja M400-mittarin kanssa, sillä samat toiminnot löytyvät samoista paikoista. Tykkään Polarin logiikasta ja helppokäyttöisyydestä. Siihen ei minun ajatusmallillani ole muut testaamani mittarit päässeet. Toki tämä on niin henkilökohtainen juttu.  Lenkille lähtö on vain helpottunut, sillä en tarvitse käytännössä muuta kuin kellon ja lenkkarit. Töissä lounaslenkeillä en ole jaksanut käyttää sykevyötä, ja nyt sille ei ole edes tarvetta.

Polar synkkaa nopsaan myös puhelimen kanssa kunhan laittaa hetkeksi bluetoothin ja sijaintitiedot päälle. Puhelimella pääsee jo kivasti tarkastelemaan sykekäyriä ja lenkin tarkempia tietoja ilman että kelloa tarvitsee kytkeä kiinni tietokoneeseen.

Lataan kellon noin kolmen päivän välein ja tarkistan samalla onko siihen tullut päivityksiä. Jatkuva sykeseuranta ja pitkät lenkit syövät akkua, mutta ilman näitä akku riittäisi varmasti paljon pidempään. Olettaisin että akkukesto on samaa luokkaa mitä M400-mittarissa, eli useampia viikkoja normaalikäytöllä. M400 -mittari on riittänyt hyvin ainakin 10 tunnin juoksukisasuoritukseen Karhunkierroksella.

Ennen kyseisen kellon hankintaa on tiedostettava muutama juttu. Rannesykemittaus ei ole yhtä eksaktin tarkka ja tilanteessa mukana oleva mitä erillinen sykevyö on. Rannesykemittari on kiristettävä riittävän tiukalle jotta suorituksesta saadaan mahdollisimman paikkaansapitävä data irti. 

Jos sinulle riittää "yleistieto" sykkeesi tasosta tämä on oikea laite sinulle. Jos taas haluat seurata pykälätarkasti sykkeitäsi kannattaa hankkia joku muu mittari. Miehelläni on Polar V800, ja vitsi sekin on hyvä!


Plussat: 

+ uniseuranta
+ helppous
+ ei puristavaa sykevyötä
+ jatkuva sykeseuranta
+ mukava kädessä, sopivan kokoinen
+ aktiivisuusmittari

Miinukset:

- ei yhtä tarkka kuin sykevyö
- lataus noin 3 päivän välein jatkuvalla sykeseurannalla
- ranne paljaana myös pakkasella jos haluaa nähdä kellotaulun



Lopuksi vielä puhdas tuotesuositus High5 -protskupatukasta. Sisältö sekä ainesosien että maun puolesta ihan täys kymppi ja Wigglestä kun tilasin laatikon tuli patukalle hintaa noin euro. Eikä ole mitään pieniä nökkösiä. ;) Näitä aion vetää töissä välipalana. lenkillä ja ehdottomasti lähtevät mukaan myös vaelluksille. Jes!




Mitäs mittaria sinä käytät lenkeillä?

Joululahjaostoksilla Intersport Kokkolassa

*Toteutettu yhteistyössä Intersport Kokkolan kanssa



Rakas joulupukki, tänä vuonna toivon, että saisimme Kokkolaan taas urheiluvälineitä myyvän liikkeen... 



Kokkolan urheiluvaatteiden ja –välineiden tyhjiö on vihdoin täytetty


Kokkolan uusi Intersport on asettunut Chydenian kauppakeskukseen paraatipaikalle Clas Ohlssonin vanhoihin tiloihin. Intersportista löytyy hyvä valikoiman tuotteita monenlaiseen lajiin, kuten juoksuun, hiihtoon, sisäliikuntaan ja pallopeleihin.





Kokkolan Intersportin vetäjinä toimivat kestävyysurheilutaustaiset Terhi ja Tommi Martikainen, jotka hyppäsivät puikkoihin Tampereen Koskikeskuksen Intersportista. 

Joulushoppailijan on helppo löytää uuteen liikkeeseen, sillä se sijaitsee keskeisellä paikalla kauppakeskuksen ”pääaulan” yläpuolella.

Rullaportaat johdattelevat ylös osastoittain järjestettyihin tiloihin. Hyllyt ja rekit ovat melko matalia, jolloin tila tuntuu avaralta, eikä mihinkään muodostu ahtaita käytäviä. Tuotteita näyttäisi olevan tilaan nähden juuri sopivasti.





















Juoksuvarusteet hyvin edustettuina



Minulle oli  uusi juttu, että aikuisten juoksukenkiin tarjotaan 30 päivän tyytyväisyystakuu! Takuu myönnetään kun kengät on ostettu myyjän avustuksella käyttäen ilmaista FootBalance -jalka-analyysiä. Olikin positiivinen yllätys, että liikkeestä löytyy FootBalance -analyysi. Näyttäisi että tyytyväisyystakuu on jonkinlainen kamppanja, mutta toivottavasti pysyy pidempäänkin tarjolla. Erinomaista palvelua.

Muutenkin juoksupuoli oli ilahduttavan hyvin edustettuna. Löytyi erilaisia juoksukenkiä maantieimureista polkujuoksukenkiin. Oli sukkaa, säärystintä, juoksureppua ja vaatteita. Nastakengistä oli tarjolla Icebugia, Salomonia ja Sarvaa.

Sarvan kengät tuntui jalassa tosi kivalta, eli voi olla että pitää lähteä kenkäkaupoille.  Tällä kertaa mukaan tarttui juoksuun tarkoitetut villapohjasukat 9,90 € juuri sopivan pitkällä varrella. Näitä haetaan lisää mikäli testilenkki osoittautuu positiiviseksi. 

Suomen lähes jokaiseen vuodenaikaan sopivia nastakenkiä oli myös runsaasti esillä. Tämän talven uutuutena tulleita kitkakenkiä oli myös useampaa sorttia, joten kannattaa käydä tutustumassa niihin. 

Keräilin omien shoppailujen lomassa muutamia lahjavinkkejä pieneen ja isompaankin hankintatarpeeseen. Pehmeät paketit on ainakin itselle tosi mieluisia, ja erityisen kivaa on kun niistä paljastuu jotain villaista talven kylmää vastaan. 


Viikonloppuna joulukaupoille suuntaavan kannattaa tutustua näihin lahjaideoihin:



Devold -merinovillasekoitesukat 3 paria/19,90 €
Mc Kinley villasekoitesukat (meidän vaellusvalinta!) 12,90 €/pari
Merinovillabuffi 27,90 €/kpl
Villasekoitejuoksusukat 9,90 €/pari






Niin ja rakas joulupukki, jos vielä saisin toivoa niin... 



HigRoller -putkirulla 99,90 €
Icebug -säärystimet 34,90 € - luottovaruste! 
Juoksuvyö led-valolla 24,90 €
ProTouch Chill -lämpöliivi talvilajeihin 39,90 €





*** Inspiraatiopulassa voi hankkia sen joulun toivotuimman ohuen paketin, eli lahjakortin! ***






Intersport Kokkola 





Instagram

Luontoloinen. Theme by BD.