Aamun naurattaja

Bongasin tämän videon Kantapääopistossa -blogista ja minun oli pakko jakaa se teidän kanssa. Hulvatonta. :D Eilisten intervallitreenien jälkeen tämä on varsin hyvä palautus todellisuuteen. Harrastamisen ei tarvitse olla niin vakavaa!


Videon pohjalta analysoin olevani ehdottomasti tuo "satamaileri" (vaelluksillakin tärkeintä on EVÄÄT). Voiko siis olla mitään ultrajuoksua parempaa harrastusta jos saa syödä niin paljon herkkuja kun napa vetää? Kenkiä alkaa löytyä jo jonkin verran ja kaapit pursuaa erilaisia veden- ja tavarankuljetussysteemejä. Toisaalta taas kritisoin tätä  nykyajan shortsimuotia muutama postaus taaksepäin, eli jotain pitänee vielä oppia jotta voi ryhtyä ultrajuoksijaksi. 

Onneksi ne ultramatkat ovat vielä tulevaisuudessa, että ihan täydellinen ei tarvitse olla. :) 


Hauskaa keskiviikkoa ja pidetään homma kevyenä! 




Seuraa Instagramissa/Facebookissa

Soolovaellus UKK-puistossa

 


Treffailtiin vaelluskaverini Kimmon kanssa Kokkolan Abc:llä ja lähdettiin ajelemaan kohti Kiilopäätä. Noin kahdeksan tunnin ajomatka sujui supernopeasti kertoillessa vuoden aikana kertyneitä vaelluskokemuksia ja oltiin yllättäen tuntia ennen ajateltua ajankohtaa perillä kohteessa eli viiden hujakoilla. Sääennuste lupaili sadetta mutta saimme ajella aurinkoisessa säässä koko matkan. 



Lähdimme kävelemään yhtä matkaa mutta tiemme erkanivat Niilapään kämpän kohdalla josta minä jatkoin kohti Rautulampea ja Kimmo Suomun laavua. Sää oli edelleen hienon aurinkoinen ja sopivan tuulinen, joten hyttyset pysyttelivät poissa. Kävelymatka "oikoreittiä" Kuutamokurun vierestä sujui leppoisasti reiluun tuntiin. Kymmenisen kilometriä käveltyäni pystytin teltan Rautulammen pihalle sadepilvien jo hiipiessä taivaalle. Moikkasin päivätuvalla olleet tyypit ja vetäydyin telttaan mussuttamaan ajomatkalta jäänyttä pitsanpuolikasta ja reissun ensimmäistä suklaapatukkaa. Herkkujahan tänne tultiin syömään!



Heräsin jo vähän kuuden jälkeen hyvin nukutun yön piristämänä, keittelin aamupuurot ja täytin ruokatermarin kuivatulla papusopalla ja kuumalla vedellä. Ruokatermari on pieni luksusasia jonka soin itselleni tälle reissulle, niin pääsin heti lounastauolla sen oleellisimman eli ruuan kimppuun. :) Vettä sateli koko aamun vaihtelevalla voimakkuudella. Mietin hetken lähisinkö Lankojärven suuntaan vai menisinkö toista reittiä Luirolle Kotakönkään kautta. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja lompsin ensimmäiset kilometrit hyvillä mielin sateen ropistessa kuorivaatteille. 

Pian minulle selvisi että vaelluskenkäni olivat tulleet tiensä päähän ja vesi suorastaan loiskui kenkien sisällä. Tarkempi tutkiminen paljasti että nahka oli revennyt kivisuojan kohdalta molemmissa kengissä ja märkinä niitä oli turha edes yrittää korjata. Vaihdoin lounastauolla kuivat sukat jalkaani ja koitin teipata lionneita jalkojani mutta heti kävelemään lähdettyäni sukat taas kastuivat ja teipit irtosivat. No kävellään sitten rakkoisilla jaloilla.

Padagovan tulipaikan jälkeen meinasi vähän mieli ja askel painaa mutta pieni kaffipaussi pågeneilla ryyditettynä auttoi asiaan. Päätin suunnata Paratiisikurun sijaan suoraan Luirolle korjaamaan jalkineitani. Reitti nousi ylöspäin Vasanlyömäpäänojaa ja päätin leiriytyä kuivattelemaan jalkojani ensimmäiseen kivaan ja tuuliseen paikkaan. Hyttysiä nimittäin oli riittävästi heti kun pysähtyi. Viiden maissa tällainen paikka löytyi ja vetäydyin majoitteeseeni syömään ja herkuttelemaan. Kahdeksan tunnin työpäivä takana ja iltaohjelmana hyvää lukemista ja päiväkirjan kirjoittelua. Täällä mieli lepää.






Heräsin vasta vähän ennen kahdeksaa. Aamulla sateli vähän vettä ja pakkasin kamppeet kasaan ennätysvauhtia hyttysarmeijan kannustamana. Vedin likomärät sukat ja vettävaluvat kengät jalkaan ja tsemppasin itseni Luirojärvelle parissa tunnissa. Ylitys ennen Luiroa oli piristävä! Tuvalla tapasin muutamia ihmisiä jotka olivat tosin jo lähdössä. Lounasta keitellessä tuli lisää porukkaa, ja yllättäen tupaan tupsahti myös tämä vaelluskaverini jonka kanssa teimme omia reissujamme. Siinä sitä ihmettelimme kun molemmilla oli reittisuunnitelmat muuttuneet lennossa. Kaveri oli nähnyt sääennusteen aiemmin aamulla joten päätettiin lähteä yhdessä seuraavana päivänä Sokostille ja kiertää tunturien kupeita Pirunportin kautta Paratiisikuruun ja takaisin Luirolle. Arvelin sen olevan reilun kymmenen tunnin rupeama mutta mikäs sitä kun yöllä on valoisaa kuin noh, päivällä. :) Pian tuvalle saapui lisää ihmisiä ja ilta sujui rattoisasti jutellessa ja saunoessa&uidessa auringonpaisteessa tunturimaiseman ympäröimänä. Kyllä kelpaa viettää lomaa.





Ihan kohtuullisesti nukutun telttayön jälkeen lähdimme liikkeelle puoli yhdeksän maissa päiväreput lanteilla keikkuen kohti Sokostia. Yöllä vähän taas sateli mutta aamulla oli kirkas taivas ja tuuli mukavasti. Kengätkin oli kuivuneet Luiron hienossa kuivatushuoneessa ja illalla tekemäni liimapaikkaukset tuntuivat toimivan. Sokostille nousi parissa tunnissa leppoisaan tahtiin ja sieltä oli todella hienot maisemat joka suuntaan. Tavattiin Soneran huoltomiehiä mastolla ja kutsuttiin ne helikopterinsa kera Luirolle saunomaan. Mutta saunakaljat sälytettiin heidän vastuullensa. 



Jatkettiin tunturiharjannetta eteenpäin ja pidettiin lounastauko Lumikurun paikkeilla. Sää oli edelleen hieno ja hyttyset pysyivät pois avotunturista. Nähtiin iso porotokka ja maakotka. Kiipesimme Pirunportin päälle ja suuntasimme tunturinkuvetta Paratiisikurun yläosiin. Hienot oli maisemat! Pienen suunnistusvirheen jälkeen pääsimme takaisin alas Pälkkimäpääojan varteen ja marssimme pikatahtia jokivartta takaisin Luirolle hurjan hyttysarmeijan ajamana. Päivälle tuli pituutta noin 11 tuntia josta lounastaukoa puoliska tuntia. Muuten emme juuri malttaneet pitää taukoja. Paljon nousuja, välillä vähän haastavaa kivikkoa mutta pääosin tosi kiva reitti. Pikaisen saunan jälkeen (vitsi mitä luksusta!) konttasin telttaan ja söin uupuneena todella myöhäisen illallisen. Johan sen lounasnuudelipussin jälkeen oli nälkä tullut.






Viime yö tuli nukuttua vähän huonosti kuumuuden takia. Heräsin vasta kahdeksalta ja huikkasin vaelluskaverille heipat. Pääsin liikkeelle yhdeksän maissa hiukka nuutuneena, mutta aamun jokikahlaus, auringonpaiste, ihana ylämäki ja mukava tuuli piristivät. Maasto oli suhteellisen helppoa ja mukavaa Tuiskukurulle. Tuiskulla vähän siivoilin kämppää ja juttelin huoltomiesten kanssa. Kuulemma hyttysiä oli normaalia enemmän. Olin ajatellut yöpyväni jossain matkalla Aitaojalle, mutta vesipaikan puute muutti suunnitelmia. Telttapaikkoja olisi ollut kyllä vaikka millä mitalla mutta vettä olisi joutunut raahaamaan kaukaa. Päädyin lopulta Aitaojalle yöksi omalle biitsilleni kun ajattelin Suomunruoktun olevan suhteellisen kansoitettu näin lähellä juhannusta.



Heräilin yöllä moneen otteeseen outoihin uniin. Nousin lopulta vähän ennen seitsemää ja kahdeksalta varistelin jo hiekanmurut teltastani ja kävelin Suomunruoktulle katsomaan josko löytäisin vaelluskaverini sieltä. Istuskelin tuvan seinustalla kirjoittamassa retkipäiväkirjaa ja odottelin hänen heräämistään. Päätimme syödä lounasta ennen Niilopäätä ja lähteä sitten ajelemaan (Saariselän Partioaitan kautta!) kohti kotia. Reissulla oli hieman varusteongelmia mutta pääosin kaikki sujui hienosti ja maisemat sykähdyttivät kauneudellaan. Onneksi pääsee taas pian takaisin lappiin!


Peuranpolku - mun lemppari!

Missään muussa kansallispuistossa ei ole tullut seikkailtua yhtä paljon kuin Salamajärvellä. Yhtenä syynä tähän on varmasti sopiva matka Kokkolasta (n. 100 km) mutta tärkein peruste on aivan huikean hienot maastot jotka mahdollistavat monen pituiset vaellukset päiväreissuista usean yön patikointiin. Tähän mennessä olen liikkunut alueella juosten ja kävellen sekä yksin koiran kanssa että isommalla porukalla, mutta alueella on mahdollista myös meloa ja talvisaikaan hiihtää ja lumikenkäillä. 



Lempipaikkoja on monia, mutta Peuranpolulla pitää päästä käymään vähintäänkin kerran kesässä. Jotenkin noihin maisemiin ei vain kyllästy ja sama reitti esiintyy aina jotenkin erilaisena ja kiehtovana. 


Suosikkireittini Hirvaan kierros (58 km) kiertää osittain Peuranpolun runkoreittiä ja koukkaa sitten rengasreittinä takaisin lähtöpisteeseensä. Matkalta löytyy suomaisemia, järviä, metsiä, rakkaa ja todella rikas eläimistö peuroista suurpetoihin. Maasto on pääosin melko helppoa, mutta runsaat pitkokset voivat olla märkänä liukkaita ja osittain hieman kunnostustarpeessa. Tuvat on huollettu ja hyvässä kunnossa, ja reitiltä löytyy muutamia kaivoja jotka ovat tosin olleet välillä pois käytöstä. Kannattaa tarkistaa asia luontoon.fi -nettisivuilta ennen lähtöä ettei tule ikäviä yllätyksiä. 


Valvatin autiotupa.

Ahvenlammen laavu.

Sysilammella telttailemassa.


Ja arvatkaas mitä? Nyt siellä järjestetään 24.9.2016 toista kertaa polkujuoksutapahtuma Salamajärvi Trailrun josta olen ihan fiiliksissä! Salamajärvi Trailrunilla on kolme matkaa: 8 km, 18 km ja 58 km joista kaikki esittelevät alueen hienoimpia maisemia ja mielenkiintoisimpia polkuja. On pitkosta, pehmeää neulasmattoa, juurakkoa, kivikkoa ja vaikka mitä hauskaa.

Tästä ei toki tarvitse mennä mutta kattokaa kuin komiaa!

Salamajärvi Trailrunin aikaan ollaan niin lähellä Vaarojen maratonia että valitsen itse "keskipitkän" eli 18 km lenkin joka seurailee Vaatimen kierrosta. Juoksin saman reitin viime vuonna ja tykkäilin kovasti. Kisajärjestelyt olivat erinomaiset ja juoksun päätteeksi pääsee saunaan ja uimaan. Ehkä ensi vuonna osallistun lempparireitillä juostavalle matkalle eli 58 km:n kisaan. 

Vinkkinä osallistuville kerron että juoksin itse reitin nastalenkkareilla ja aion tehdä saman homman tänä vuonna. Syynä tähän on liukkaat pitkokset joita tuolla suunnalla riittää vaikka millä mitalla. Ilmankin toki pärjää mutta juoksu sujuu rennommin kun ei tarvitse jännittää pyllähtämistä. :) 




Kaikki tässä esiintyvät kuvat ovat niin rakkaita että oikein sydämestä kouraisee kun katselen niitä. Toivottavasti Salamajärven kansallispuiston taika välittyy myös sinne lukijoille ja toivottavasti törmätään Salamajärvi Trailrunilla. :) 




Mitä meneillään

Kesä on ollut todella vilkas ja täynnä kivoja yllätyksiä ja ohjelmaa. Viimeisin kuvio liittyy yhteistyöhön aivan ehdottomasti kovimman retkeilytarvikefirman Varuste.net :n kanssa. Olin ihan fiiliksissä mahdollisuudesta lähteä yhteistyöbloggaajaksi heidän kanssaan ja tulette varmasti kuulemaan tästä asiasta lisää myöhemmin. Tulemme mm. tarjoamaan lukijoille mahdollisuuden ostaa alennettuun hintaan suosikkivarusteitani eri harrastuksiini liittyen. Miltäs kuulostaa?


Suunto Ambit3-sporttikello testissä.
Olen myös testaillut Suunnon Ambit3 -sporttikelloa yhteistyössä Takomorunnersin kanssa. Kello on todella tyylikäs ja tarkka, ja olen tykästynyt siihen kovasti. Julkaisen kellosta tarkemman testiraportin parin viikon päästä.



Järjestin ensimmäisen Takomon yhteislenkin Kokkolassa 3.7, ja vaikka osallistujamäärä rajoittui viiteen reissu oli oikein onnistunut. Teemana oli polkujuoksu ja kävimme kiertämässä Öja marketilta lähtevän Knivsundin ulkoilureitin (10 km) rennolla tahdilla. Polku oli kivan monipuolinen ja ilma oli viileä ja ihanan happirikas. Seuraava lenkki (12 km) on sovittuna reilun viikon päähän ja kiertää myöskin Öjan hienoissa maisemissa. Tuu mukaan! 

Takomorunners yhteislenkki Kokkolassa 17.7 kello 10:00.
Tarkemmat tiedot kuvaa klikkaamalla



Ollaan treenattu noin kerran viikossa yhdessä Arctic Challenge -parini Marian kanssa ja vähänkö meillä on ollut hauskaa (ja kamalaa). Treenit on olleet monipuolisia ja hulluja yhdistelmiä mäkivedoista renkaanpyöritykseen ja viime viikon teemana oli vesileikit vaatteet päällä pöllin kera. Välissä tehtiin tietenkin kyykkyjä, maveja, juoksupyrähdyksiä, leukoja ja dippejä. Eiköhän sitä kohta ala olla lähes kaikki eteen tulevat esteet testattuina ja päästään tositoimiin Leville. 



Heinäkuussa on siis edessä Arctic Challenge -esteratakisa Levillä ja heti viikko sen perään Tampere Countyside Maraton. Elokuussa on tarkoituksella vähän väljempää sillä ollaan miehen kanssa aikataulutettu meidän ensimmäinen täyspitkä maraton elokuun loppuun Kokkolan venetsialaismaratonille. Syyskuussa onkin sitten taas ohjelmaa kun osallistutaan Salamajärvi Trailrunille minun suosikkimaastoissani Salamajärven kansallispuistossa ja vedän samoissa maastoissa Lakeuden rekikoiraharrastajien retkeilykurssin viikkoa ennen sitä. Lokakuun alussa on syksyn pääkoitos eli Vaarojen maratonin 43 kilometrin matka. Se kuulkaas hirvittää ihan tosissaan! 




Matkaasi tälle päivälle


Tätä metsää rakastan: 
naavapartakuusia 
suopursusoita 
kivikkorinteitä 
neulaspolkuja 
Rakastan iltaan hiljenneenä 
kevään lauluja helisevänä 
myrskyssä kohisevana. 
Tätä karua 
hoitamatonta. 
Keloineen pahkoineen 
lahorastaineen. 
Tätä metsää rakastan. 
Tätä maata. 


- Maaria Leinonen



Tämän maiseman syliin synnyin 
metsän kämmenelle 
Opin hengittämään sen tahtiin 
Syvään. Kiireettä. 
Opin sen askeleet. Laulut. 
Sen osaksi juurruin. 
Opin näkemään metsän puilta, 
puut metsältä. 
Kuulemaan perhosen lennon, 
näkemään tuulen liitelyn 
niityn yllä. 
Nyt 
missä tahansa 
mutta kotona tässä maisemassa. 


- Maaria Leinonen



On asioita,
jotka tietää vain ystävistä ymmärtävin.
Vetäytymättä se kuuntelee
ja lohduttaa loputtomasti.
Se riemastuu, kun tapaamme,
kaipaa minua,
vaikka olisin poissa vain hetken.
Se tietää olevansa minun
ja että minä olen sen
varmasti, täydesti, aina.


-Pia Perkiö-



Sinä olet metsä minun poluilleni,
meri minun laivoilleni,
taivas tähdilleni,
sammumaton nuotio hankieni keskellä,
hiljaisten iltojeni toteutunut haave,
niin tosi.


- Pia Perkiö-



Nukkumaan käydessä ajattelen: 
Huomenna minä lämmitän saunan, 
pidän itseäni hyvänä, 
kävelytän, uitan, pesen, 
kutsun itseni iltateelle, 
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, 
kehun: Sinä pieni urhea nainen, 
minä luotan sinuun. 


- Eeva Kilpi, Laulu rakkaudesta ja muita runoja, WSOY 1972



Ihanaa runon ja suven päivää! 


Löytyisikö lisää runoja jaettavaksi? Mikä on lempirunosi? 


Seuraa Instagramissa/Facebookissa

Maantieltä metsään

Takomorunnersin Niklas laati hienon kirjoituksen triathloneista, ja minulta pyydettiin esittelyä polkujuoksusta. Polkujuoksu on käsitteenä melko laaja ja sisältää kaiken vapaa-ajan lönköttelystä lähimetsässä kovan luokan ultrakisoihin maastossa. Helsingin puistometsissä juokseva on aivan yhtä polkujuoksija kuin Kolin vaaramaisemissa könyävä, eli käsite on laaja ja harrastajakenttä kirjava. Tämä tekeekin lajista niin suositun ja monimuotoisen mitä se on nykypäivänä. Polkujuoksua voi harrastaa kaikkina vuodenaikoina ja sen parissa pääsee todella kokemaan luonnon ja sen tarjoamat elämykset ja haasteet.



Miksi poluille?

  1. Matkan ja ajankulun unohtaa kun taiteilee juurakoissa tai kiipeilee kallioilla

  2. Pääsee lähellä luontoa

  3. Keskittyessä unohtaa arkiasiat

  4. Kehittää koordinaatiota, ketteryyttä, tasapainoa ja lihaksistoa

  5. Tulee automaattisesti juostua vaihtelevalla temmolla

  6. Armollisempaa jaloille 

  7. Kimppalenkeillä tutustuu ihmisiin

  8. Se on hauskaa! 




Miten päästä alkuun
Aloita tutusta maastosta jossa ei ole eksymisvaaraa ja lähde laajentamaan juoksureviiriäsi vähitellen uusille urille. Uusia polkujuoksupaikkoja voi bongata esimerkiksi oman kunnan tai kaupungin liikuntapuolen sivuilta tai esimerkiksi osoitteista retkikartta.fi, luontoon.fi tai Salomonin ja Intersportin yhteistoimena tuottamasta hienosta karttapaketista.


Tutki löytyykö paikkakunnaltasi juoksuseuraa joka järjestää yhteislenkkejä poluilla. Porukan mukana liikkuminen on hauskaa ja turvallista, ja samalla tutustut alueen reittitarjontaan ja voit käydä juoksemassa niitä myös itseksesi. Polkujuoksutapahtumia järjestetään tänä kesänä esimerkiksi Takomorunnersin, Suomen ladun, ja monen muun järjestäjän toimesta. Porukalla voi sopia myös mahdollisia kisamatkoja ja jakaa kustannuksia kyytien ja majoituksen suhteen. Ja mikä estää sinua perustamasta tällaista ryhmää itse! 

Aloita rauhallisesti ja kerää kokemusta helpommilta reiteiltä ja siirry sitten teknisempiin maastoihin. Juokse juuri niin hitaasti tai nopeasti kuin haluat ja kuntotasosi sallii, mutta tarkkaile maastoa jotta välttäisit kompastumiset. Ei kannata tuijottaa suoraan jalkoihin vaan antaa katseen kulkea jossain muutaman metrin päässä jaloista jolloin saat reagoimisaikaa maastoon. Tästä syystä kannattaa myös pitää parin metrin väli edellä juoksevaan kaveriin. Runsaasti korkeusvaihteluita käsittävässä maastossa kannattaa suosiolla kävellä pidemmät ylämäet ainakin jos tehdään pidempää lenkkiä. Vain todella kovakuntoiset juoksijat pystyvät juoksemaan mäet ylös ilman ylenmääräistä hapotusta, joten ylämäkitreeni kannattaa suunnitella ihan omaksi jutukseen. 

Pian huomaat sairastavasi ns. polkukuumetta, jossa jokainen autonikkunasta ohivilahtava polunpätkä painetaan mieleen ja käydään tutkimassa ajan kanssa josko löytyisi uusia seikkailuja koettavaksi.


Millaisia varusteita tarvitaan
Polkujuoksussa tärkein varuste ovat kunnolliset kengät jotka sopivat juostavaan maastoon. Jotkut suosivat maastolenkkareita ja toiset suunnistuskenkiä, ja kummassakin kategoriassa löytyy monenlaista eri vaihtoehtoa. Polkujuoksussa maasto voi vaihdella pehmeistä neulaspoluista koviin metsäkoneuriin ja liukkaisiin kallioihin sekä pitkoksiin. Esimerkiksi viime vuonna Salamajärvi Trailrun -tapahtumassa syyskuussa juoksin nastalenkkareilla ihan siitä syystä että tiesin reitillä olevan paljon pitkoksia. Kolilla Vaarojen maratonilla valitsin hyvin kalliolla pitävät maastolenkkarit.


Poluilla kastelee melko varmasti kenkiä monessakin paikassa, joten kannattaa ostaa helposti vettä poistavat kengät ennemmin kuin kuumat ja hiostavat goretexit. Yleensä suunnistuskengät on suunniteltu nimenomaa pumppaamaan vedet pois nopeasti. Tämä on tietenkin makuasia ja kokeilemalla selviää millaiset kengät sopii omaan juoksuun. Talvella olen kokenut goretexin miellyttäväksi sillä se blokkaa hieman tuulta ja pitää näin varpaat lämpimänä. Erilaiset gaitersit on suunniteltu pitämään roskat ja lumi pois kengistä ja niitä kannattaa kyllä käyttää ainakin hankalammassa maastossa juostessa.

Muussa vaatetuksessa pukeutuminen valitaan sään mukaan. Juoksussakin kannattaa suosia kerrospukeutumista jolloin vaatetusta pystyy säätämään myös lenkin aikana. Ohut ja pieneen pakkautuva juoksutakki on hyvä hankinta samoin laadukkaat ja sopivat trikoot. Talvella esimerkiksi ohut merinovillakerrasto näiden alla riittää hyvin pikkupakkasilla, ja tuulenpitävä kuorikerros vedettynä koko setin päälle lisää taas lämpöarvoa. Kesällä ohuempi on parempi mutta joskus risut ja ötökät pakottavat valitsemaan pitkähihaista päälle.

Hyvä nyrkkisääntö juotavan suhteen lämpimänä vuodenaikana on ottaa sitä mukaan aina kun lenkki kestää yli tunnin. Juomavöitä on monenlaisia ja sopiva löytyy kokeilemalla. Itse tykkään käyttää Fitbelttiä  johon saa hyvin tungettua puhelimen ja avaimet minigrip-pussissa, pari geeliä ja pehmeän juomapullon (2,5 dl). Pidemmillä lenkeillä käytän juoksureppua ja juomapussia jolloin tavaroiden kuljetuskapasiteetti nousee huikeasti. Pitää kuitenkin muistaa että se kaikki tavara kulkee selässä koko lenkin. :) Talvella reppuun on hyvä heittää myös extravaatetta hätätilanteiden varalle, esimerkiksi pieneen pussiin pakkautuva kevytuntuvatakki.


Pidemmillä polkulenkeillä pieni ensiapupakkaus on lähes pakollinen varuste. Todennäköisimpiä vammoja ovat erilaiset venähdykset ja revähdykset, ruhjeet ja haavat, silmävammat, elukoiden pistot ja puremat (vaarallisia lähinnä käärmeet ja punkit ja mahdollisesti ampiaiset) sekä sairaskohtaukset. Ideaaliside tai rulla itseliimautuvaa sidettä, laastareita ja pari haavapyyhettä, kyypakkaus ja mahdollisesti punkkipihdit ovat perusasioita jotka pitäisi löytyä kaikilta tai ainakin yhdeltä mikäli juostaan ryhmässä. Laukaistava kylmäpakkaus on myös hyvä ensiapu mutta vie jo jonkin verran tilaa ja tuo lisäpainoa. Avaruuspeite on pidemmillä matkoilla kisoissa pakollinen varuste ja voi pelastaa hypotermialta apua odotellessa.

Kaikki elektroniikka on syytä pakata vedenpitävästi esim. minigrip-pussiin sillä polkujuoksussa tulee helposti rymyttyä ja toisaalta Suomen sääolosuhteet ovat aina hieman yllättävät.


Pari sanaa turvallisuudesta
Erityisesti talviaikaan juostaessa kannattaa tuhlata muutama minuutti ja miettiä hieman turvallisuustekijöitä. Yksin talvisessa metsässä juostessa on aika heikoilla mikäli jotain sattuu. Hyvä turvallisuustoimenpide on ilmoittaa jollekin läheiselle mikäli olet lähdössä hiemankaan haastavammalle uralle juoksemaan. Täyteen ladattu puhelin tulee säilyttää pakkasella lähellä kehoa lämpimässä, ja nyt kannattaa viimeistään imaista ilmainen 112-sovellus puhelimeen. Mikäli juostaan pimeässä kannattaa ottaa otsalamppuun varaparistot tai -akku mukaan. Tiedä missä liikut ja ota tarvittaessa kartta ja kompassi mukaan. 


Muista olla aikuinen
... ja kerätä roskasi pois poluilta (ja muualtakin). Superjärkevät ihmiset keräävät myös muiden roskat mikäli niille vain on tilaa repussa!





Satunnaisia poimintoja tapahtumista ja toimijoista ympäri maan

Instagram

Luontoloinen. Theme by BD.