Kohta mennään!

Kuivuri pöhisee tällä kertaa eri osoitteessa ja varusteet valmistuvat hitaasti mutta varmasti. Ollaan mm. rakennettu tällainen:




Enää osa listoista ja tarrat puuttuu. 
Osa varmaan muistaa että ajelin ennen oranssilla pakettiautolla jonne oli rakennettu koirienkuljetusboxit. Toinen auto tuntui vain meidän talouteen tarpeettomalta, joten luovuttiin siitä. Alkutalven kuskailin meidän pikkuvaljakkoa farmariautolla, mutta oli selvää että jonkinmoinen kuljetuskapasiteetin nosto täytyi tehdä. Viikko siinä meni iltatöinä tehtynä ja viikonloppu siihen päälle. Rälläköintiä, hitsausta, sahaamista, ruuvaamista, liimaamista, leikkaamista, kiinnittämistä jnejne. Hauska projekti! 

Toinen reissuun liittyvä projekti on rekipussi. Se ei ole ollut yhtä hauska vaan aiheuttanut hirveästi kiukkuisia fiiliksiä. Ja neulaostoksia, kun verho-ompeluun sopiva koneeni on tehnyt totaalisen lakon jäykkien kankaiden kanssa. Viikonloppuna onnistuin tilttaamaan myös saumurin samassa puuhassa. Onhan tässä vielä viikko...

Kääk, viikko! 




Koiralauman esittely

Mielessä on pyörinyt monta kertaa että pitäisi esitellä nuo hyperaktiiviset kuonoeläimet oikein vimpan päälle. 


Aloitetaas vanhimmasta eli Rajosta. Rajon virallinen nimi on Bedarra Francisco Scaramanga. Rajo saapui meille Ruotsista puolisoni toiveesta, kun omin meidän silloisen bordercollien agilityyn, tokoon, hakuun jne. Oltiin silloin varsin tietämättömiä koko valjakkomaailmasta. Rajo lähestyy jo kunnioitettavaa kymmenen vuoden ikää, ja vähän alkaa herrasmiehellä parta harmaantuakin. Valjakkotouhuihin lähdetään kuitenkin innolla mukaan ja Rajo onkin parhaimmillaan raskaassa mönkijätreenissä. Erityisesti ylämäissä kiittää tämän jykeväjalkaisen körmyniskan voimia. Ruumiinrakenteensa vuoksi Rajo ei ole koskaan ollut mikään sprinttikoira ja jalat loppuu kesken meidän nopeimpien koirien kanssa. Vetämisestä se on kuitenkin aina nauttinut kovasti, ja lisäksi ollaan harrastettu ja kilpaitukin tokossa.


Ikäjärjestyksessä seuraava huskymme on Enni eli Dacabe Energy, huhtikuussa 8-wee. Enni tuli meille aikuisena Kolarista. Olimme hakemassa sieltä juuri luovutusiän saavuttanutta Tsappaa ja Tomi meni ihastumaan veikeänä häkinovella keimailevaan Enskaan. Siinä taisi vitsillä tulla heitettyä että tuo Enni voisi myös muuttaa meille. Ja niinhän se tuli jokusen viikkoa myöhemmin perässä ja saatiin ensimmäinen kunnon johtajakoira valjakon keulille. Enskan aivot on veitsenterävät ja monesti huomaa tulleensa koijatuksi neidin toimesta. Valjakossa se on tinkimätön työskentelijä ja ehdottomasti kärkikoira. Pienen kokonsa vuoksi ei ehkä se tehokkain menijä, mutta antaa aina kaikkensa. Enska tykkää vähän pomottaa muita narttuja, joten se on leikattu ja asustelee urostarhaa. Ennillä on palleja enemmän kuin meidän monella uroksella yhteensä, joten varsin hyvä ratkaisu. :P Ennillä leikattiin kasvain jalasta viime kesänä ja tämä kausi on mennyt kevyemmällä ajolla.


Ennin veli Eagle eli Dacabe Eagle tuli meille kolmisen vuotta sitten samasta osoitteesta. Jos Enni on energinen ja terävä, niin Eagle on energinen ja ei-niin-terävä. Voisi sanoa että "Iikki" on vähän sellainen rakastettava idiootti. :)  Kaikki meidän tutut tykkäävät tästä valkoisesta sylikoirasta ja Eagle tulee toimeen myös kaikkien koirien kanssa. Valjakossa Iikki on kova menijä ja osaa hyvin säästellä voimiaan innokkuudestaan huolimatta. Menee myös kärjessä jos ei tarvitse suorittaa kovin vaativia käännöksiä. Rinkiajossa Eagle on korvaamaton. ;)


Seuraavaksi vanhin huskymme Jack eli Extreme Action Lightningrider eli Salama-Jack saapui meille pentuna melkein naapurista vajaat seitsemän vuotta sitten. Jack on höpsö hörökorva jolta voi aina odottaa hauskoja tolvailuja. Jackista kaikista hauskinta on juosta täysiä, ja syksyn hitaat ja raskaat mönkijälenkit mudassa on sille myrkkyä. Talvella päästellään reellä kovaa ja Jack pinkoo sen minkä pitkistä koivista lähtee. Urosten kanssa Jack on aika arvaamaton, joten se asustaakin eunukkina samassa tarhassa kahden tytön kanssa.


Tsappa eli Powerun Nippa Nappa haettiin pentuna Kolarista vajaa kuusi vuotta sitten. Tsappa on mamman mussukka, kermanvärinen prinsessa ja ehdottomasti se "elämäni koira". Tsappis on ollut ihan pikkupennusta lähtien täydellinen niin käytökseltään kuin työmotivaatioltaan, ja saanut johtotehtävissä hyvää oppia puolitädiltään Enniltä. Tsappa juoksee minulla kärjessä siskonsa Nalan kanssa ja tekee  kaiken tinkimättömällä työmotivaatiolla. Tsapalla on paljon miellyttämisenhalua ja olemattoman riistaviettinsä vuoksi on myös hyvin irtipidettävä. Se on myös ansainnit retkeilyvalion tittelin meidän yhteisillä telttareissuilla. Kaikki paitsi odottaminen on helppoa! 


Nala eli Powerun Nala on Tsapan sisko joka tuli meille pari vuotta sitten aikuisena. Nala on huikean hauska tapaus ja melkoinen energiapakkaus. Tsapan kanssa ne muodostavat tiiviin yksikön joka toimii synkronoidusti ja yhteisymmärryksessä joka tilanteessa. Tai sanottaisiinko että ei ne nyt mitkään äly ja väläys ole, mutta yhdistettynä aivokapasiteetti on riittävä. :D Nala on vähän herkkä verrattuna meidän muihin koiriin mutta hiljalleen ollaan kerätty luottamusta. Nalsku tykkää rapsutuksista mutta vain tietyn aikaa, ja sitten poistutaan kiireellä ravistelemaan itseään kun "hrrrrh, ällöä!".


Nuorimmaisena omatuotantoa eli "hirvivahingon" seurauksena syntynyt Egil. Egil edustaa tiukkaa "linjajalostusta" ja tästä voikin kukin päätellä mitä tykkää. :P Mahtava menijä, oikea kullannuppu, käytökseltään holtiton, "vähän kumman näköinen". Sitä se on. Ja niin rakas. <3 Kekilius on nyt vähän reilun vuoden ikäinen, ja sillä on uskomaton työmotivaatio valjaissa. Tällä kaudella koitetaan pitää kilometrin kohtuullisina ja keskittyä siihen että homma pysyy hauskana, ja ensi kaudella näkee sitten mihin kaikkeen sen rahkeet todella venyvät. Odotan innolla. :) 


Energisoiva tyhypäivä

 Vietettiin puutarhan porukalla tyhypäivää Laajalahdessa tiistaina. Ilma oli hintsusti pakkasen tuntumassa ja aurinkokin välillä vähän näyttäytyi. Ohjelmana oli pilkkimistä, moottorikelkalla ajoa, hiihtämistä, lumikenkäilyä, koiravaljakkoajoa ja tietenkin erilaisten nuotiolla valmistettujen ruoka-annosten tuhoamista. Ruokalistalla oli mm. makkaraa, perunasalaattia, tuoretta leipää, tikkupullaa, paistettua leipäjuustoa&lakkahilloa ja nokipannukahvia. Eli sitä perinteistä ja hyväksi todettua settiä.





Meidän koissujen mielestä oli tosi kiva päästä retkeilemään, mutta rajansa on ketjussakin seisoskelulla. Joko mennään!? 




Rinkiä vedettiin monen kilometrin edestä ja kaikki halukkaat pääsivät reen kyytiin. Yksi uskalias halusi jopa ajaa itse ja pääsin minäkin ottamaan kyytiä. Rekiajeluiden välissä käytiin ajelemassa kelkoilla ja pilkkimässä, ja osa testaili lumikenkiä ja kävi hiihtämässkin. 





Kaiken kaikkiaan aivan mahtava päivä, mahtava seura ja just sopivasti ulkoilmaan liittyvää ohjelmaa. Tällaisia lisää!


Seuraa Instagramissa/Facebookissa

Pistin postia alueeni kansanedustajille

"Hei!

Haluan osoittaa huoleni metsähallituslain uudistuksesta ja Suomen luonnon yhtiöittämisestä. On väärin asettaa retkeilymaastomme ja ainutlaatuinen luontomme tuottovaatimusten alaiseksi, ja pahimmassa tapauksessa ne on tätä myötä mahdollista myydä ulkopuolisille osapuolille. Suomen suurin valttikortti on sen luonto, ja sitä on syytä varjella ja puolustaa kaikin tavoin. Erityishuolta aiheuttaa muutettu lause "Luonnonsuojelualueilla ei ole _lähtökohtaisesti_ tuottovaatimuksia". Suomen luonto on meidän kansallisomaisuuttamme. Se palvelee meitä kaikkia tasa-arvoisesti ja on ominaisuuksiltaan ainutlaatuinen. 

Osallistun harvoin poliittisiin kannanottoihin, mutta koen tämän asian niin tärkeäksi itselleni ja kaikille suomalaisille että pyydän teitä tuomaan näitä tärkeitä asioita esille. Ei tehdä hätiköityjä virheitä joita joudumme tulevaisuudessa katumaan. Lakiesitys on syystä palauttaa käsiteltäväksi perustuslakivaliokuntaan. 



Ystävällisin terveisin
Sini-Marja Sangi, Kokkola" 



Pistäkääpä tekin ja allekirjoittakaa adressi














Challenge me!

"Hei Maria, lähettäiskö..?"
"Joo!!! Ilmo vaan menemään!!!"

...mihin me ollaan taas lähdetty mukaan? 

Kaikki lähti tuttavan facebookissa jakamasta videosta. Siinä ihmiset juoksee tuskissaan Levin rinteitä ylös, kahlaa mudassa, kantaa isoja tukkeja hyppien samalla mättäältä toiselle, ui iso tukki kainalossa, kantaa kiviä mudassa. You name it! Se hetki kun näin ne traktorinrenkaat oli viimeinen niitti päätökselle. Tuonne on pakko päästä mukaan! Onneksi minulla on se luottokaveri joka lähtee mukaan kaikkiin aivoituksiin mitkä liittyvät kehon tai mielen rääkkäämiseen. Eli treenintäyteinen kesä(kin) tulossa jos tuosta meinataan selvitä. 

Eli hyvät naiset ja herrat. Meidät voi bongata Arctic Challenge 2016 -tapahtumasta Levillä 23.7 joukkuenimellä "Challenge me!". 

Kisaan pääsee vielä muuten ilmoittautumaan. Lähettäiskö...? ;)