Treeniviikkoa viikon takaa

Tällainen postaus on jäänyt kummittelemaan tuonne arkistoihin ja haluan julkaista sen vaikkakin vähän jälkijunassa. Kyseessä siis viime viikkoa edeltävä viikkopostaus, johon piti liittää kuvia ennen julkaisua, mitkä sitten katosivat bittiavaruuteen. Eli tylsästi pistetään pelkkä tekstipätkä treeniviikosta.

Maanantai

Maanantaina oli miehen iltavuoropäivä ja samalla myös meidän viikon lepopäivä. Töiden jälkeen söin nopsaan valmiin iltaruuan ja pakkasin auton. Kävin ajamassa koirien kanssa 20 kilometrin lenkin josta pääosa oli umpihankea, ja kiisin seitsemäksi kaupunkiin hakemaan miestä töistä. Loppuilta menikin sitten laiskotellessa. 

Tiistai

Tiistaina mentiin heti töiden jälkeen salille ja vedettiin siellä tunnin treeni. Käyn salilla noin kaksi kertaa viikossa (maks kolme) joten yritän pitää liikkeet aika isoina. Nyt tein leuanvetoja, penkkiä, kulmasoutua, hack-kyykkyä, hauiksia ja takapotkua. Normirutiineista hieman poikkeava treenikerta, mutta välillä on hauska tehdä pikkuliikkeitäkin. Juoksuviikko alkoi ns. vauhtikestävyyslenkillä joka meidän sykkeillä ja juoksutaustalla tarkoittaa vielä aikamoista hissuttelua. :) Eli juostiin 9 km lenkki tuntiin ja saatiin pidettyä sykkeet matalana, joten victory! 

Keskiviikko

Keskiviikosta tuli melkein lepopäivä, mutta lähdinkin salille fiilistelemään sh'bamiin. Hauska ja nopeatahtinen tanssitreeni, ja sykemittarin mukaan kului melkein 600 kaloria 45 minuutissa. Että ei mitään hissuttelua. :) Minen siis ole mikään kalorinkyttääjä, mutta noista voi aina päätellä että millä teholla sitä on treenattu.

Torstai

Torstaina oli viikon hissuttelulenkkipäivä, joten juostiin 10 kilometriä aikaan 1:24. Omalle päälle nämä hiiiitaaat lenkit tuntui alkuun aivan kamalan turhauttavalta, mutta nyt kun alkaa oikeasti nähdä tuloksia sykkeissä ei enää ärsytä yhtään vaan lähtee mielellään hölköttelemään. Varsinkin kun ohjelman mukaan tehdään myös sitä nopeatahtisempaa treeniä ettei pääse aivan nukahtamaan lenkeillä. Uskon että kyllä näiden pohjien uudelleenrakentaminen kannattaa, etenkin kun toiveet olisi vähän pidemmillä matkoilla.

Perjantai

Perjantaina jouduin tekemään vaikean päätöksen. Aamulla olisi päässyt spinnaamaan kello seitsemän, mutta päivälle suunnitellut kolme muuta treeniä pakottivat jättämään väliin. Meidän työpaikan hyvinvointikamppikseen liittyen pääsin työajalla tunnin tekniikkauimakouluun, jota jatkuu koko kevään ajan melkein joka perjantai. Nyt ensimmäisellä kerralla aloitettiin vapaauinnin harjoittelu, ja täytyy sanoa että tehokas treeni oli! Vielä ei se vapari ihan auennut, mutta toivotaan että tekniikka kehittyisi. Olisi kiva jos ehtisi käydä uimassa enemmän. Töiden jälkeen mentiin taas salille jossa vedettiin 45 minuutin treeni kun enempää ei ehtinyt. Liikkeinä oli leuanvedot, pystypunnerrukset tangolla, kulmasoutu tangolla sekä pulldownit, eli aika yläkroppapainotteista treeniä. Salin jälkeen mentiin suoraan tunnin bodybalanceen jossa tehdään pientä lihaskuntotreeniä, tasapainoharjoittelua, liikkuvuutta ja kehitetään keskikroppaa. Hyvän treenipäivän jälkeen olikin ihana heittäytyä kotona sohvalle makoilemaan.

Lauantai

Aamu meni siivoillessa ja lähdettiin lenkille ennen lounasta. Juostiin alkuun 2 kilometriä hissutellen ja totesin että sykkeet vetelee aika korkealla eilisen treenimaratonin jälkeen. Ensimmäinen 500 metrin veto tuntui kamalalta, mutta seuraavat kolme vastaavaa meni jo paremmin. Kilometrin vedoissa tuntui jo hyytymistä, mutta sinnillä mentiin loppuun saakka. Eli tehtiin yhteensä 4x500 metriä ja 3x1000 metriä vedot plus hissuttelut. Aamun puuhaamisen ja lenkin jälkeen minun piti lepäillä, mutta päätettiinkin kaverin kanssa lähteä vähän retkeilemään valjakolla ja alkoi kuumeinen pakkaaminen. Ruokajutut, nukkumavermeet, koirien kamppeet jnejne. Parin tunnin uurastuksen jälkeen oltiin valmiina lähtöön ja reki näytti melko täydeltä. Urhea nelikkomme kirmasi matkaan ja seisoimme yhdessä jalaksilla. Ensimmäiset 10 kilometriä mentiin yleisellä tiellä ja jouduttiin vähän varomaan autojen varalta. Sitten kurvattiin metsäautotielle jossa oli lunta vähän enemmän kuin ajateltiin. Koirat kuitenkin pistelivät eteenpäin ja ylämäissä avustamalla päästiin hyvin toiset 10 kilometriä. Valitettavasti lumitilanne oli niin heikko että viimeinen vajaa kilometri laavulle oli aivan mahdoton, joten vedettiin eväät nassuun, juotettiin koirat ja ajettiin takaisin 10 kilometriä isomman tien varteen josta soitin miehen hakemaan retkeläiset kotiin. Neljän tunnin potkuttelutreeni, eli käy se näinkin. Tärkeintähän on syödä ne eväät ;)

Sunnuntai

Odotin sunnuntaina kipeitä jalkoja eilisen potkuttelumaratonin jälkeen mutta olo olikin yllättävän hyvä. Jatkoin siivousurakkaani vaatekaappiin ja sain melko paljon aikaiseksi aamupäivän aikana. Lenkille lähdettiin vasta lounaan jälkeen, ja juostiin treeniohjelman mukainen 15 kilometriä. Meidän "guru" antoi ohjeeksi kävellä 12 minuutin välein, sillä minulla on ollut ongelmaa sykkeiden nousun kanssa pidemmillä lenkeillä. Tuntui hassulta palata tällaiseen kävely-juoksu -sykliin, mutta kieltämättä se tehosi ja lopulta päästiin samaan kokonaisaikaan mitä viime viikolla samalla matkalla kun ei kävelty. :P Ehkäpä meistä joskus tulee oikeita juoksijoita. Vielä ei ainakaan olla saavutettu mitään maksimirasituspistettä juoksustreeneissä, eli kilometrit nousee jatkuvasti ja jalat tikuttaa sen mukaisesti. 

Yhteenveto

Juoksua tuli tälle viikolle neljä lenkkiä ja 43 kilometriä. Kuntosalia kaksi treeniä, ryhmäliikuntaa kaksi kertaa ja lisäksi uinnin tekniikkatreeni Yhteensä liikuntaa tuli reippaat 11 tuntia, johon ei ole laskettu näitä koirien treenaamisia. 

Viikko pureksittuna

Mennyt viikko oli treenien puolesta se "rennompi viikko" ja perjantaita lukuunottamatta tulikin vedettyä mukavan leppoisia treenipäiviä ja oikeasti pyhitettyä muutama päivä lepäämiselle. Perjantaina tuli vähän ylitreenaamisen makua kun menin yhdeltä työpaikan järjestämään tekniikkauimakouluun, ja siitä melkein suorilta juoksin matolla 11 km, josta palkkaria siemaillen kävelin vielä bodybalanceen. Ensimmäistä kertaa meinasi vähän reisi vapista jalkojen voimakkuuksissa. :P Varsinkin kun uimakoulussa harjoiteltiin koko tunti lähinnä vapaauinnin potkuja ja käsivetoja eristettyinä toisistaan. 

Meidän urpo ja turbo & Nieta-koira
Viikonloppuna meidän koti muuttui Hassisen kestikievariksi, jossa vieraili ties minkälaista kulkijaa. Perjantaina meille tuli Oulusta Nieta koira emäntineen viikon visiitille. Lauantaina saapui Seinäjoelta kummipoika vanhempineen ja "täteineen", joista jälkimmäiset viihtyivät pikkutunneille saakka UMK:n finaalikatsomossa josta jatkettiin sujuvasti arvostelemaan Ruotsin Melodifestivalenin esiintyjä. 

Sunnuntaina heräiltiin vähän myöhempään kuin normaalisti ja koitettiin palautua illan meiningeistä. Nostelin reet auton katolle ja lähdettiin ajattamaan Vaasasta saapunutta pikkuveljen vaimoa ensimmäistä kertaa huskyvaljakolla. Mukaan lähti myös veljen kaksi huskyä. 

Mukavan lenkin jälkeen pidettiin herkkurääppiäiset ja toivotettiin Oulusta pyöräillyt (hullu) kaveri tervetulleeksi majataloon. Illemmasta koitettiin käydä vähän juoksemassa huonolla menestyksellä ja lopulta päädyttiin röhnöttämään sohvalle katsomaan kun Cecilie Skog kumppaneineen urheilee meidänkin puolesta. 



Ma Lepopäivä (koirien treenaus)
Ti Salitreeni 1 h
Ke Ylämäkitreeni matolla 1 h
To Lepopäivä (koirien treenaus)
Pe Vapaauinnin tekniikkatreeni 1 h, juoksulenkki matolla (11 km, 1h10min), bodybalance 1 h
La Lepopäivä
Su (aamulla koirien treenaus) Juoksulenkki 7,5 km, 56 min (paska lenkki™). Piti vetää 16 km pitkis mutta viikonlopun valvomiset ja epämääräiset ruokavaliot plus otsalamppujen ja huomioliivien unohtaminen pisti sen puoliksi. 

Tänään aamusta lähetettiin pyöräilijäkaveri matkaan kohti Vaasaa (edelleen vähän hullu) ja lähdettiin itse töihin. Pitäisi koittaa palautua villistä viikonlopusta, sillä tällä viikolla vedetään taas kovaa! 


Seuraa Instagramissa/Facebookissa

Se ihan tavallinen torstai

On hauska kurkata seuraamieni blogien pitäjien arkipäiviin, ja intouduin itsekin kirjoittamaan tällaisen "tavispäivän" tekstin. Eli ihan tuikitavallinen torstai, olkaas hyvät.

Kello herätti 6:10 vaikka taisin olla osittain hereillä jo ennen sitä. Tallustelin keittiöön ja makuuhuoneen ovella piti työntää kissa pois ovisuusta ettei päässyt häiriköimään vapaapäiväänsä viettävää ja vielä nukkuvaa miestä. Hyppäsin illalla jo valmiiksi katsottuihin vaatteisiin ja kävin pesemässä naamani ja ruokin kissat. Keittiössä lämmäytin isoja täysjyväkaurahiutaleita ja vettä mikrossa ja söin ne mehukeiton kera. Lisäksi nielaisin kaksi omegaa ja d-vitamiinin puolen litran vesilasin kera. Meidän vanhempi kissa tuli hurisemaan syliin aamupalan ajaksi.

Laitoin valmiit eväät laukkuun, pesin hampaat ja lätkäisin kosteuttavaa päivävoidetta naamaani. Pikainen sotkeutuminen ulkovaatteisiin ja pihalle. Ulkona -2 astetta pakkasta ja autoakin sai vähän rapailla. Olisi pitänyt laittaa lämmitykseen. Hurautin 20 kilometrin työmatkan johon menee hyvällä kelillä noin 20 minuuttia. Töissä 7:00 ja kahvikuppi nokan edessä tietokoneelle. 



Työpäivään kuului tyhy-ryhmän palaveri ja ison lähiliikunta-alueen suunnittelua. Yhdeksän kahvipaussilla söin raejuustoa ja mehukeittoa ja join lisää kahvia (mustana). Lounaana oli loput porkkanalinssikookos sosekeitosta ja pari lusikallista raejuustoa. Työskentelin samalla kun lapoin ruokaa ja lähdin vielä käymään rautakaupassa suihkuseinäostoksilla ja kyselemässä peräkärryjen hintoja. Iltapäivästä kävin hakemassa itselleni nostopöydän lainaan kesään saakka. Ihan huippua!  

Pöydän ruuvailuun kului oma aikansa. Kahden iltapäiväkahvilla söin vielä rahkan ja banaania. 


Lähdin töistä kello 15:40 ja käväisin toisessa työkalufirmassa peräkärryasioissa. Hankala päättää millaisen kärryn sitä laittaisi koirankuljetusboxeja ja satunnaista mönkijänroudausta varten. Telikärry vai tavallinen? Kipillä vai ei? Huomasin että diisseli oli halpaa joten käväisin vielä tankilla ennen kotiutumista. Kotona olin noin 16:20. 

Kotona odotti valmis ruoka (sydän) eli täysjyvätortilloja kasviksilla ja savulohella. Söin nopsaan, join kahvit ja lueskelin samalla uutta Retki-lehteä. Noin 17:00 vaihdoin työvaatteet pariin kerrastoon ja rönttökuoripukuun, ja otsalamppu päässä keikkuen läksin pihalle työntämään mönkijää ja valjaita tarhoille. Koirat intoutuivat huutelemaan vaikka mies oli ne juoksuttanut muutama tunti sitten samalla kun siivosi tarhoja. Otin neljä "juoksijaani" mönkijän eteen, ja reippaan vartin päästä kurvattiin pihalta tielle. Olin valinnut ilmeisen tyhmän ajopaikan ja -ajan, sillä tie oli melko liukas ja jostain syystä liikennettä oli enemmän kuin normaalisti. Lenkki menikin vähän autojen varomiseksi ja käännyin aiemmin kotiin mitä olin alunperin ajatellut. 


Kotipihassa riisuin koirat valjaista ja annoin niiden juosta aidatulla pihalla. Mittasin samalla meidän nuorimmaisen koiran kaulanympäryksen ja selänpituuden sillä uusien valjaiden tilaaminen näytti tarpeelliselta. Juotin koko sakin nappulavedellä ja menin sisälle. Kuorin ulkovaatteet pois päältä ja menin vesilasin kanssa koneelle tilaamaan valjaita ja takkeja koirille. Vähän seitsemän jälkeen totesimme että pitäisi lähteä lenkille, joten taas vaatteiden vekslaus. Oli niin lämmin että laitoin vain vähän paksummat trikoot ja ohuen pitkän paidan sekä juoksutakin. Takkikin olisi pitänyt vaihtaa ohuimpaan mahdolliseen mutten arvannut että tulisi niin lämmin. Sykemittarit päälle, otsalamput päähän ja huomioliivit ojennukseen ja menoksi! 


Juostiin mukava pk-kymppi (oli taas vaikeuksia juosta riittävän hitaasti että sykkeet pysyy alhaalla). Kotona viskasin koko vaatekerran pyykkikoneeseen ja ryhdyin kylpytakki päällä iltapalakokkailuihin. Banaani-maapähkinä-herajauhesmoothe katosi äkkiä kurkkuun, ja nopean suihkun jälkeen menin puoli kymmenen maissa sänkyyn lueskelemaan. Nukahdin tuttuun tapaan varmaan vähän kymmenen jälkeen. Nukahtaminen on ollut minulle aina helppoa, ja tykkään mennä ajoissa nukkumaan ja herään viikonloppuisinkin aikaisin.

Haastan teidätkin kirjoittamaan arkipäivästänne blogiinne ja linkatkaa minulle samalla lisää luettavaa! :)


Seuraa Instagramissa/Facebookissa

Viikonloppukuulumisia

Näemmä nämä kirjoitelmat painottuvat lähinnä viikonlopuille kun ehtii valoisaan aikaan kuvailemaan ja muutenkin on aktiivisempaa touhuamista. 

Lauantaina lähdettiin taas Kalajoen Pleunan maastoon retkeilemään. Teemana oli aikaistettu ystävänpäivälounas maastossa ja lisäksi reippailtiin 10 kilometrin lenkki umpihangessa. Kaveriksi lähti kaksijalkaisten lisäksi Emmin ja Timon nuori Nieta-koira ja meiltä retkelyvalio Tsappa (Powerun Nippa Nappa). 

Ilma oli häkellyttävän ihana ja tarvottiin nälkäisinä pikamarssia kodalle. Siellä grillailtiin ja keitettiin nokipannukahvit. Kasvissyöjänä fiilistelin uusia "vihiksiä" eli vegellekin sopivia "lihapiirakoita". Tosi terveellistä mutta hei, kerrankos sitä. :) Viisitoista vuotta sitten viimeksi vetänyt lihapiirakoita joten makuelämys oli aika huikea. Jopa lihaa syövän miehenikin mielestä vihikset maistuivat hyvälle. 

Grillattua koiraa, anyone? 
Tsapan retkeilyasenne: Täysiä kunnes levätään. 












Ilta alkoi jo hiipiä päälle kun tarvottiin takaisin autoille. Noin 60 kilometriä juosseet (tai ainakin siltä niiden kiertely ja kaartelu näytti) koirat oli väsytetty onnistuneesti ja suunnattiin äiskän ruokapadan ääreen suorittamaan lisätankkausta reippailupäivän jälkeen. 

Sunnuntai alkoi mukavasti miehen kanssa pitkällä juoksulenkillä. Sää oli melko pilvinen mutta aurinko kurkki välillä pilvien lomasta ja ilma oli hituksen plussan puolella. Reilun parin tunnin lenkin jälkeen kävin vain nopeasti heittämässä makaroonilootat naamariin ja jatkoin koirien kanssa mönkkärilenkille. 

Mukava juosta lumella. 
 Talven toipilaslomalla ollut Enni pääsi myös vähän fiilistelemään vetohommia. Huomaa että rouva ei ole ihan vielä oma itsensä lavassa sijainneen kasvaimen poiston jälkeen mutta vetämishalu on kova ja näki kuinka toinen nautti kympin kierroksesta. Paikalliset metsästysmiehet kutsuivat notskille paistamaan makkaraa matkan varrella mutta koirilla oli valitettavasti liian kovat menohalut päällä parin viikon pakkolevon jälkeen. Pysyisivät nyt nuo jäätikkökelit pois. 




Hupihommien jälkeen odottivat velvollisuudet, eli loppupäivä kuluikin sitten remppasotkuja siivotessa. Lattiat moppasin kahteen kertaan ja vieläkin tuli ihan harmaata vettä... Ehkäpä meillä on joskus taas siistiä. :)

Mites muiden viikonloppu sujui? Tuliko urheiltua ja nautiskeltua hyvistä keleistä? 

Kelipohdintaa

Katson ikkunasta ulos kaksijakoisin mielin. Liukkaus ei haittaa juoksuharrastusta kun lyö nastakengät jalkaan, mutta valjakolla tuonne ei ole asiaa. Tässä alkaa olla reilu kuukausi reissuun, ja koirat seisoo toista viikkoa tarhoissa. Tällä viikolla ei ole oikein uskaltanut päästää pihallekaan juoksemaan kun on niin liukasta eikä noilla reikäpäillä ole mitään itsesuojeluvaistoa. Ei kiva, ei. Olisikin se mökki pohjoisessa jonne paeta näitä kurjia ilmoja.

Ei nyt suoranaisesti masenna vielä mutta ei nauratakaan. Näillä asteilla ei ole helppoa olla valjakkoharrastaja. Pitää toivoa että muutaman todella huonon talven jälkeen olisi tulossa jotain parempaa.

Tai palkkaisiko joku maisemasuunnittelijan vaikkapa Kilpisjärvelle? Tosin ne maisemat eivät enää paljoa suunnittelua kaipaa. :)


Menneenä viikonloppuna kävin pikareissun Helsingissä kannustamassa Saara Aaltoa UMK:n finaaliin, josta valitaan Suomen seuraava euroviisuedustaja. Oli hirmu hauska kokemus osallistua liveohjelman tekoon ja vaikka euroviisut ei oikeasti edusta meikän musiikkimakua niin on niitä tullut useasti seurattua kaveriporukalla. On saatettu joskus pelata eurovision -juomapeliäkin mutta nyt ollaan tietenkin niin aikuisia että siihen ei lähdettäisi. ;)


Blogiin ei ole tullut mitään innostavaa kerrottavaa kun päivät käy töissä ja iltaisin otsalampun valossa rapistelee jäisiä teitä nastat jalassa. Muutaman kerran on tullut käytyä salilla nyt flunssasta tervehtymisen jälkeen ja juoksu tuntuu tosi kivalta kun on pari viikkoa kärsivällisesti hoivannut tuulennokkaa. Urheilujen suhteen onkin kaikin puolin tosi energinen ja motivoitunut olo. 

Ehkä nyt pitääkin keskittyä vain hyvän fiiliksen hakemiseen liikunnoista ja toivoa että kelit paranee koiria ajatellen. Mites muut kokee tällaisen talven? Onko kiva kun kevät tuntuu tulevan aina vain aiemmin, vai pitäisikö meillä olla kunnolliset neljä vuodenaikaa? 

Valjakolla vaellukselle


Välillä tuntuu siltä että nyt on haukattu liian suuri palanen, ja välillä innostus läikkyy sisällä ja suunnitelmat lentävät päässä. Kuinkahan meidän käy; päästäänkö reissuun ja sujuuko kulku? Seuraa varuste- ja valmistautumispohdintaa koiravaljakolla vaeltamisesta. 

Varustelistauksessa on huomioitava sekä ajajan että koirien varusteet. Mukaan otetaan perussetti talvivaellustarvikkeita (katso yläpalkin varusteet) ja niiden lisäksi kasa erikoisvarusteita joista lista alempana. Meillä on suunnitelmissa kulkea kokoonpanolla koiravaljakko+ajaja+hiihtäjä, eli hiihtäjä ottaa vetoa valjakolta (ja avaa latua tarvittaessa) ja rekeen sijoitetaan kahden ihmisen ja koirien varusteet. Omista koirista mukaan lähtee hyvä nelikko, mutta ajatuksena olisi löytää jostain muutama lainakoira vahvistukseksi. Suunatana on siis Käsivarren erämaa-alue ja kulkupolitiikkana perusleiriin pääseminen jonnekin Meekon seutuville, ja siitä kevennetyillä varusteilla päiväretkiä. 

Riskinarviointia tehdessä on varauduttava ainakin seuraaviin tilanteisiin: 

  • Valjakon karkaaminen
  • Koirien tai ihmisten loukkaantuminen
  • Kunnon riittämättömyys
  • Huono keli
  • Eksyminen

Valjakon karkaaminen on iso riski johon on melko vaikea varautua. Kotioloissa käytän aina kahta ankkuria ja noudatan suurta huolellisuutta toimissani, mutta silti karkaaminen voi tapahtua esimerkiksi kaatumisen myötä. Hyvällä tuurilla raskas reki hidastaa kumollaan vauhtia sen verran että valjakon saa pysähtymään. Myös perässä roikkuva sieppausköysi voi auttaa kiinnisaamisessa. 

Mutta reki voi myös pysyä pystyssä ja liukkaalla kelillä koirat vilahtavat pitkälle mikäli eivät kuuntele käskyjä. Varsinkin alkumatkasta kun virtaa on paljon joutuu varautumaan myös siihen että koirien korvat eivät ole ihan terävimmillään. Pahimmillaan alamäessä reki voi jyrätä koiria alleen ja aiheuttaa loukkaantumisia. Jalkapatikassa tunturissa ilman varusteita voi myös olla aika huono asia. Tämän takia tiettyjen varusteiden pakkaaminen omaan selkään ja taskuihiin on ehdottoman tärkeää. Valjakon karkaamiseen varaudutaan harjoittelulla ja huolellisuudessa, sekä ehjillä ja laadukkailla varusteilla.

Kärkikaksikko eli johtonartut. Äly ja väläys...

Loukkaantumisiin varaudutaan ensiaputarvikkeilla. Pienellä valjakolla liikkuessa koirien loukkaantuminen tai hyytyminen on ongelma, sillä raskas reki tarvitsee koiria liikkuakseen ja rekipussiin laitetut toipilaat tuovat vielä lisäkuormaa. Siksi neljällä koiralla lähteminen on melkoinen riski vaikka koirien voimat nippanappa riittäisivätkin. Toivottavasti löydetään jostain vähän vahvistusta porukkaan. Koiria ollaan ajettu sen minkä kelit on sallineet. Eli syksyllä paljon vähemmän kuin normaalisti mutta onneksi nyt vuodenvaihteen jälkeen on riittänyt lunta. Ollaan tehty paljon raskaita mönkijätreenejä ja pitkiä hidasvauhtisia rekiajeluita. Vauhtia ei nyt haeta vaan kestävyyttä ja voimaa. Lähempänä reissua treenataan ajatuksella 4 päivää ajelua ja pari päivää lepoa, niin tottuvat matkantekoon.

Huono keli voi tarkoittaa tuolla myrskyä, murkukeliä, todella kovaa pakkasta, pehmeää ja upottavaa lunta jne. Meillä on mukana oma majoite jossa nukutaan kaikki yöt. Eli tupiin ei ole tarkoitus turvautua. Koiria varten otetaan lapio ja saha joilla voidaan tarvittaessa tehdä suojavallia tuulta vastaan ja koirat saavat lämpimät manttelit päälleen leirissä. Varataan myös riittävästi muonaa mukaan sekä ihmisille että koirille jotta matkan hidastuminen tai keskeytyminen ei ole ongelma.


Eksymiseen ollaan varauduttu tietenkin suunnistustaidoilla, ja otetaan mukaan ainakin yksi GPS-laite johon syötetään varmuuden vuoksi tupien koordinaatit. Turvana on myös Spot-hätälähetin jolla voidaan kutsua apua ja informoida kotijoukkoja matkan etenemisestä. 


Valjakon varustelista

Tobogan-rretkireki + rekipussi
Jalaksen korjausvälineet (pari rimaa, ruuveja)
Ohutta narua sidoksiin

Termospullo x 2
Kuivamuonaa (energiapitoista)
Kuivattu jauheliha
Koiranmakkara välipaloiksi
Ruokakupit (metalliset)
Ämpäri

Tossuja
Manttelit
Valjaat + 2 varavaljaat
Liinat + 2 seisinkiä
Varaliinat
2 alppilukkoa
Reissuketjut
2 lumiankkuria
Sieppausköysi
Pikalukkoköysi

Ideaaliside
Itseliimautuva side
Rimadyl-kipulääke
Desifiointiaine
Steriilit taitokset
Nutrisal-nesteytyslääke
Tehobakt-maitohappovalmiste
Attapect-ripulilääke

Vetovaljaat hiihtäjälle (veto sieppausköydestä)
Ohjauskaarirukkaset

Koirien juomapolitiikka hoidetaan bensakeittimellä lunta sulattamalla mikäli ei satu sellainen tuuri että löydetään virtaavaa vettä. Juostessaan koirat haukkovat lunta ja nesteyttävät itseään osittain siten. Vielä on testaamatta paljonko otetaan ylimääräistä bensaa mukaan tähän touhuun. Meillä ihmisillä sitä kuluu litran verran vuorokaudessa, ja epäilen että saadaan varata melkein toinen mokoma koiria varten. Bensakeittimiä meillä on kaksi + varapumput ja pullot. Koirille varataan omat termarit vettä varten. 


Tästä kuvasta reissulle on osallistumassa kaikki muut paitsi iso ruskea koira keskellä joka jää pitämään taloa pystyssä. Vasemmassa reunassa poseeraava Egil on myös lähdössä. <3 

Kuivamuonaksi otetaan samaa sorttia mitä syötetään kotosalla, joka on talviaikaan jo valmiiksi energiapitoista. Siihen lisätään kuivattua jauhelihaa sekä vettä. Tauoilla snäksään koirat koiranmakkaralla jonka tiedän maistuvan hyvin. 

Valjakkoajo eroaa esimerkiksi hiihtämisestä siinä että suurin osa ajasta seistään paikallaan jalaksilla ja koitetaan pysyä lämpimänä. Varusteiden suhteen tämä asettaa haasteita, sillä usein pikkupakkaisillakin tuppaa tulemaan vilu kun seisoo paikoillaan. Ylämäissä joutuu usein auttamaan ja silloin tuhti vaatekerros pistää hikoilemaan. Ääreiset eli jalat, kädet ja pää on suojattava hyvin.


Tarkoitus olisi suorittaa lähiaikoina testivaellus jonne otetaan koko varustearsenaali mukaan testattavaksi. Silloin viimeistään näkee että onko tässä mitään järkeä. :) 





Ajatuksia? Vinkkejä? Ohjeita? Mitä unohdettiin? Nyt sopii neuvoa oikein urakalla sillä kokemusta vastaavista reissuista ei ole. Vähän jo jännittää! 




Seuraa Instagramissa/Facebookissa

Kiitos.


Olen niin kiitollinen. 

Kiitollinen siitä että saan elää tätä elämää juuri näin. Olen kiitollinen että meillä on täällä Suomessa upea luonto, joka on monella mittapuulla koskematon ja puhdas. Olen myös kiitollinen perheestä, kodista, ystävistä, noista elukoista. Jopa siitä mustasta lihavasta kissasta. Harrastuksista, työstä ja terveydestä. Ne kaikki on mittaamattoman arvokkaita juttuja. 

Aina välillä sen unohtaa että kuinka onnellinen sitä onkaan. Takertuu niihin arjen pikkuongelmiin ja hoivaa niitä suuremmiksi vaikka ympärillä on valtameren verran kaikkia ihania ja positiivisia asioita. Kuulostaako tutulta? 

Olen potenut viikon verran flunssaa joka alkaa onneksi vähän helpottaa. Yleensä olen sairaana kiukkuinen kuin ampiainen, sillä ei pääse treenaamaan ja koirat seisoo tarhoissa. Nyt on ollut joku outo seesteisyyden aalto päällä.

Kyllä tämä tästä kun vain malttaa. 

On ollut aikaa lueskella ne rästissä olevat kirjat loppuun ja *kamala tunnustus tällaiselta ulkoilmaihmiseltä* pelata suosikkipeliäni Long darkia. Selviytymispeli luonnon keskellä talvimaisemissa. Hmm.. Varmasti todella yllättävä valinta.

Eilen lähdin puolilta päivin töistä - kiitos ihanan esimiehen - ja lähdin valjakkoajelulle metsäautoteille. Oli ihana tunne päästä vähän ulkoilemaan sisällä istuskelun ja makoilun sijaan ja nautiskella täydellisestä pikkupakkasesta ja auringonpaisteesta. Ajella metsäautoteitä täydellisellä nelikolla jotka tottelevat pientä käskyä ja kulkevat sinne minne haluan  aina samanlaisella innolla ja tuike silmissä. Kyllä nämä pikkuvaljakot on selvästi minun juttuni.

Muistelin kun muutama vuosi sitten jouduin aina kääntymään takaisin tietyssä paikassa kun koirilla loppui vetohalut kesken. Mukavaa se oli silloinkin, mutta ei se voita sitä fiilistä kun tietää että nuo menee niin pitkälle kuin jalat riittää. Ajeltiin mukava vajaa 25 kilometrin lenkki ja kotona oikaistiin sohvalle lukemaan kirjaa. Vielä ei ihan ole juoksukunnossa mutta pian!

Viikonloppuna onkin tiedossa extrajännää, sillä olen lähdössä Uuden musiikin kilpailun semifinaaliin kannustamaan Saara Aaltoa! Voitin liput Saaran järjestämässä Instagram-kilpailussa. Saara on aivan ihana persoona ja superlahjakas, ja vaikka en tunnustaudu poppimusiikin fanittajaksi lähden mieluusti kuuntelemaan sitä hänen esittämänään.


Muistakaahan tekin äänestää ihana Saara finaaliin.



Instagram

Luontoloinen. Theme by BD.