Paljastellaan



Koska  blogi näyttää luontevasti lipuvan vähän uuteen suuntaan niin laitetaas tähän ihan koko kansan nähtäville kohta kuluneen vuoden 2015 sporttailut. Tämä on ollut ensimmäinen vuosi sitten sydänlihastulehduksen kun olen päässyt treenaamaan ilman suurempia ongelmia. Muutamia flunssia on tietenkin sattunut kohdalle ja niistä on parannuttu ihan kunnolla ennen treenien jatkamista.

Vuoteen on mahtunut elämäni ensimmäinen pyöräilykisa (jonne tosin mentiin kisaamaan itsensä kanssa) ja aika monta juoksutapahtumaa. Ainoastaan kevään cityrun jäi flunssan takia välistä, eli sitä puolikasta lähdetään parantamaan toivon mukaan ensi keväänä. 

Treenit tallentuvat itsellä sekä polarin tietokantaan sykemittarin kylkiäisenä että heiaheiaan. Tuo heiaheia on ehkä jäänyt sellaiseksi tavaksi aikaa ennen sykekelloa, kun vielä tallensi treeninsä puhelimen sovelluksella. Se on ihan hauska perustason sivusto josta näkee yksinkertaisia juttuja ja pystyy seuraamaan kavereiden treenejä. Nyt päätin Parempia polkuja -Tiinan inspiroimana katsoa ja analysoida omaa treenivuotta ja ehkä samalla pohtia mitä siinä voisi parantaa.



Vuoden urheilut on jakautuneet melko tasaisesti kolmen kovan eli juoksun, pyöräilyn ja kuntosalin kesken. Juoksua kertyi alle 500 km eli ei mitenkään huimia lukemia. Treenit tosin käynnistyivät kunnolla vasta loppukeväästä/alkukesästä. Pyöräilykin pysyi kilometrikisasta huolimatta melko kohtuullisissa määrissä. Pyöräilyhän minulla on lähinnä työmatkaa (20 km suuntaansa) ja huvin vuoksi tulee ajeltua ehkä muutaman kerran kesässä. Salitreenit lähtivät liikkeelle vasta kesäkuusta. Laskennallisesti tämä tekee reilut 7 salikertaa kuussa, eli ei nyt ihan hurraamista. :D Nyt loka-marras-joulu -kuussa olen kyllä keskittynyt enemmän taas juoksuun, joten salikerrat ovat jääneet yhteen-kahteen viikossa.

Kahvakuulaa tuli heiluteltua ihan mukavasti. Vaelluksista vissiin kesäkuun Lemmenjoen reissu jäi merkkaamatta, mutta muuten tuo 61 tuntia kävelyä rinkan kanssa näyttää ihan hyvältä. Samaan nippuun menee hiihtovaellus 47 tuntia. Tuohon on siis merkitty vain liikkeelläoloaika.

Kaikkia venyttelykertoja ei ole tullut kyllä merkattua heiaheiaan, mutta niitä saisi varmasti olla enemmänkin. Bodybalance on tullut nyt syksyllä kuvioihin ja siihen keskityn myös keväällä. Tukee mahtavasti juoksua ja yleistä hyvinvointia. 

Vesilajit on jääneet kuluneena vuonna lähes kokonaan pois. Tämä on tehty ihan tarkoituksella, sillä jos vuoden 2015 lajikattaus näyttää aika laajalta niin olisittepa nähneet mitä kaikkea yritin vuonna 2014! Samoten olen nipistänyt mm. kiipeilystä joka on tosi mielenkiintoinen laji mutta kaikkeen ei vain repeä.


Tammi- ja helmikuussa ei tullut jostain syysät merkintöjä, mutta treenattua kyllä tuli sillä vedin melko tiukan hiihtovaelluksen maaliskuussa joten jostain syystä vain jäänyt merkkaamatta heiaheiaan. Kevään treenit koostuivat enimmäkseen ahkiovetoon orientoivista harjoitteista, kuten renkaanvedosta ja voimatreenistä meidän kotisalilla.Alkukesästä otettiin kuntosalikortit takaisin ja siitä lähti salitreeni kulkemaan. Pisimmät tolpat eli maaliskuu ja lokakuu on vaelluksia. 



Viikkotunnit ovat pysyneet alle 10 h/vko. Vuoden 2016 tavoitteena voisikin olla nostaa tunteja yli sen kymmenen ja keskittyä vielä enemmän niihin muutamaan lajiin jotka todella kiinnostavat. Tällä hetkellä se on ehdottomasti juoksu. Harjoittelun nousujohdannaisuus on myös yksi asia johon pitää panostaa. 

Nykyinen juoksuohjelma nostaa viikkokilometrejä aina yhdellä per harjoite, joten alkuvuodesta kilometrit ovat jo 50 km/vko. Treenejä on 3-4 viikossa. Salitreenejä pitäisi mahduttaa ohjelmaan 1-2 ja kehonhuoltoa ainakin balancen plus muutaman venyttelyn verran. Salitreenin kanssa olen vähän sellaisessa pohdintavaiheessa, kun nykyisellä treeniohjelmalla sinne pitäisi ehtiä ainakin kolme kertaa viikossa. Saliohjelma pitäisikin viilata lähinnä juoksua tukevaksi harjoitteeksi.

Itselle kovin mielenkiintoinen katsaus kun on vasta kuluneena vuonna herännyt tiettyyn suunnitelmallisuuteen ja tajunnut että mikäli haluaa tuloksia joutuu vähän uhraamaan muista kivoista jutuista.On ollut mukava huomata että pienillä muutoksilla saa juoksuun ihan erilaista kehitystä.

Millaisia ajatuksia tämä herättää? Miten muilla on sujuneet vuoden 2015 treenit? Ja mitä tavoitteita on vuodelle 2016?



Seuraa Instagramissa/Facebookissa

Polkujuoksua Laajalahdessa


Lähdettiin sulattamaan joulukonvehteja Kokkolan Laajalahteen. Tuli taas todettua että kun juostaan pitkiksiä voisi koittaa toteuttaa edes jotain alkeellista reittisuunnittelua ennen poluille ryntäämistä. Ylläolevan kyltin ääressä muistettiin että niin joo, eihän Laajalahdessa ole kovinkaan pitkiä reittejä kuljettavaksi. Onneksi merkkaamattomia polkuja riittää, joten päätettiin mennä umpimähkään sinne minne nokka vie.


Märkäähän siellä oli. Tosi märkää itseasiassa. Juostiin pari kilsaa jäisiä pitkoksia todetaksemme että tie jatkuu tutussa kahlaus/uintimuodossa. Tällä kertaa oltiin vähän viisaampia ja jätettiin vesiseikkailut toiseen kertaan. Takaisin mars ja toiseen suutaan.


Ihan mukava lenkki me siellä saatiin juostua vaikka jäi vähän vajaaksi tavoitteesta. Hiekkaranta oli jäässä joten sielläkin pääsi vaivatta kirmaamaan. Ensimmäinen pilkkijäkin bongattiin ohuella rantajäällä. Ja kohtuullisesti saatiin pyörittyä itsemme sekaisin kun joutui gepsillä tarkistamaan olinpaikkaamme. ;) Aina kannattaa ottaa se ylimääräinen 100 grammaa mukaan hätävaraksi.


Lämpöiset jouluntoivotukset!

Luotto "kotimaiseen"

Nämä on niitä minun suosikkijuttujani reissusuunnitelmien lisäksi. Varustepäivitys, jee! 



Postimies toi viikolla uusimman täydennyksen teltta-arsenaaliin, eli Haltin Grönland Pro II-majoitteen. Jännityksellä ei ollut rajaa kun vihdoin pääsin avaamaan telttakääröä viikonloppuna. Tarkoituksena oli syynätä jokainen milli läpi ja ottaa kunnon valokuvat blogiin, mutta kuten arvata saattaa joulu- ja remppakiireet veivät voiton ja pääsin teltan kimppuun vasta sunnuntaina iltapäivästä. Valo ei ollut enää puolellani, mutta jonkinmoisia kuvia sain otettua. Onneksi kohta on joululoma niin pääsee oikeasti testaamaan telttaa. 

Kyseessähän on saman teltan lopputuote jota pääsimme testailemaan jo keväällä Kebnekaisen vaelluksella Vaiskan matkassa. Silloinen työversio oli valoisa vaaleankeltainen ja olinkin vähän harmissani että väri oli vaihdettu oranssiksi. Omat mielikuvani kotomaisesta merkistä olivat ja ovat edelleenkin melko varaukselliset, joten reissu tuuliseen avotunturiin oli todellinen tulikoe. Prototyyppi toimi kuin unelma ja kaikki ominaisuudet tukivat talviretkeilyä. Aloin jännityksellä odottaa valmista versiota.

Telttaa markkinoidaan kolmelle hengelle mutta varsinaista talviretkeilyä ajatellen tilaa on mukavasti kahdelle. Toki siinä kolmekin majoittuu varsinkin kun eteisiä on käytettävissä kaksi. 


Siinä vaiheessa kun telttakäärö oli jo räjäytetty pihamaalle muistin että sehän piti punnita. Maa oli sen verran märkää että kosteita kankaita ei kannattanut lähteä enää kiikuttamaan puntarille joten se jäänee seuraavaan kertaan. 

Telttapussi oli perinteinen ja riittävän tilavan oloinen. Sitä tuskin tulee paljon käytettyä kun yleensä teltta kulkee joko ahkion tai reen päällä rullattuna. Kaaria teltassa on neljä ja kaiki ovat saman mittaisia ja paksuudeltaan jämäkät 10,2 mm. Maakiiloja oli hulppeat 23 kappaletta. Kiilat vaikuttivat ihan tukevilta, mutta miinusta vetonarun puuttumisesta. Jälleen kerran näitä tuskin tullaan paljon käyttämään kun talviretkeilyyn tarkoitetut kiilat löytyy omasta takaa. Korjaussetti oli liitetty kaaripussin kylkeen ja se piti sisällään kuminauhaa ja yhden kaariholkin. Selvitinkin jo että Shelbystä saa lisää holkkeja tämän paksuiseen kaareen. 


Teltassa on vakiona lumiliepeet. Muita talviretkeilyä tukevia ominaisuuksia ovat mm. paikat tuplakaarille, narulla suljettava kurkistusaukko (joka kulkee jo vähän kyseenalaisen nimen alla), kaksi eteistä sekä suorastaan hulppeat kuivatus- ja säilytystilat sisäteltassa. 

Kaikki yksityiskohdat vaikuttavat harkituilta. Teltan oviaukko vaikutti äkkiseltään jotenkin kapealta. Lieneekö sille jokin hyvä selitys? Naruille on omat pienet pussukkansa kaarissa ja tuuletusaukkojen liepeissä johon ne saa siististi piiloon mikäli ei ole käyttöä. Vetoketjut vaikuttavat muuten jämäköiltä, mutta sisällä tuuletusaukkoon liitetty vetoketju vaikuttaa jotenkin heppoisalta. Sen näkee miten kestää. 


Todella erikoinen ominaisuus on se, että sisä- ja ulkoteltta on liitetty kiinteästi yhteen. Tätä seikkaa mietin pienessä päässäni melko pitkään, ja koin että nimenomaa talviretkeilyn ollessa kyseessä ei niiden irrotukselle ole erityistä tarvetta. Ymmärrän kyllä että tällä saavutetaan sekä rakenteellista kestävyyttä että vähennetään sisäteltan ja ulkoteltan hinkaamista toisiinsa, mutta veikkaan että se rajaa osan ostajista pois. Liitos on toteutettu verkolla, mikä mahdollistaa ilmanvaihdon kerrosten välissä. En huomannut kokeilla verkon joustavuutta, joten näin jälkikäteen mietittynä oikein kun myrskytuuli heittelee telttaa saattaa liitos ratketa (vert. joustavat kuminauhat). Puhdasta spekulointia, ja tullaan varmasti testaamaan käytännössä. 

Sisäteltan kattoa kiertää kuivatusnaru ja katossa on koko pituudelta kaksi verkkotaskua. Tämän lisäksi sisäteltan kaikki vapaat sivut on varustettu verkkotaskuilla. 

Sisäteltan ja ulkoteltan verkkoliitos. Hulppeat säilytystilat.

Teltan mittominen ja punnitseminen jää odottamaan joululomaa. Nyt teltta seisoo pihalla vuorokauden jatkuneessa vesisateessa joten vedenkestokin tulee näppärästi testattua. Näin äkkiseltään  tutustuttuani olen varsin tyytyväinen ostokseeni enkä malta odottaa että päästään tositoimiin. Katsotaan miten "suomalainen" retkikuntateltta kestää.


Seuraa Instagramissa/Facebookissa

Polkujuoksua ja kuviokelluntaa



Karhunkierros näköpiirissä on ollut tarpellista ylläpitää jonkinlaista treeniohjelmaa. Käytiin ensimmäisellä maastopitkiksellä (3 h) Perhonjoen retkeilyreitillä, ja tuli todettua että a. vesi on aika korkealla ja b. sisulla siitä selviää. Kilometrejä kertyi 15. Kyllä, nyt saa nauraa. :D Ajatuksissa oli vähän jotain muuta mutta noidenkin eteen sai todella taistella. Jos vaikka seuraava maastopitkis mentäisiin jossain kuivemmassa paikassa. Jossa voisi esim. juosta.

Tässä menee polku. Ja ei, tuo jää ei kanna.



Tomilla oli akvaario kengässä mutta jollain ihmeen tavalla me siitäkin reissusta selvittiin ja oli jopa hauskaa. En tiedä saako tuosta karttakäppyrästä mitään selvää, mutta melkoisia eestaasmarsseja tuolla tuli tehtyä ja suurin osa ajasta käytettiin mättäännokassa seuraavaa hyppyä empien. Vesi oli paikoin lantiosyvyistä, että sinne ei huvittanut hulahtaa pakkaskelillä. Että sellainen juoksureissu. 

Jos ei mahdollisuutta hypätä niin tee silta.

Ilta alkoi painaa jo loppumatkasta. Ihanat maisemat vaikkei lunta olekaan. 


Hei jee söpis pariskuntaselfie.

Satunnaisten maastouintireissujen lisäksi meidän treenisuunnitelmaan kuuluu kolme "tavallista" lenkkiä ja yksi pitkis viikossa. Lisäksi käydään salilla ja kehonhuollossa. Viikkokilometrit on juoksussa vasta 30 km tasolla, mutta nyt aletaan nostaa reippaasti ja pian mennään siellä 50 km/viikossa -tasolla. 

Tällä hetkellä ajatuksena olisi osallistua toukokuussa Kokkolan cityrunille puolimaratonille, joka toimisi hyvänä "lämmittelylenkkinä" Karhunkierrokselle toukokuun lopussa. Kesällä pitää käydä taas Extreme runilla, ja kyllä se ensimmäinen maratonikin houkuttelisi loppukesästä. Syksyllä taas Peuranpolulle ja Kolillekin olisi tarkoitus päästä ihan sinne "oikealle" matkalle. 

Millaisia suunnitelmia muilta löytyy? Onko muita juoksuun hurahtaneita? :)


Seuraa Instagramissa/Facebookissa

Pohjoisenkaipuuta ja suuret on ongelmat

Taas yksi lämpöaalto tulossa ja joulu lähenee uhkaavasti. Haaveet lumesta ja rekikeleistä näyttävät aika hailakoilta, mutta ei toki pidä lannistua. Olisi melkein kaksi viikkoa lomaa käytettävissä ja rajana vain maailma. Tai vedetään se linja täältä Kokkolasta pohjoiseen ettei lähde ihan käsistä nämä pohdinnat. :)

Pysyäkö pohjanmaalla toivoen että tiet ei vedä jäähän ja saa koirat treenattua mönkijällä? Voisi käydä katsastamassa Peuranpolun maisemat ja puuhailla ihan vain pienesti. Vaellusvalio Tsapan kanssa on aina mukava käydä pienellä telttareissulla ja lumetkaan haittaisi lompsimista. 

Vai suunnatako jollain vempeleellä pohjoisemmaksi? Mutta millä kokoonpanolla? Minä, koirat ja reki? Minä, koira, sukset ja ahkio? Minä, sukset ja ahkio? Koirien kanssa pitäisi keksiä joku majapaikkakin eikä ole niin sanottua että se onnistuisi näin lyhyellä varoitusajalla. Kuljetuskalustonkin kanssa on nyt vähän säätöä, että pitäisi kovasti alkaa jo järjestellä mikäli tällaiseen ryhtyisi. Tuntuu jotenkin raskaalta vaikka houkuttelisi. Ei joku pohjoisen eläjä majottaisi meitä pariksi päiväksi? ;)

Kiinnostaisi kovasti päästä myös testaamaan UKK-puiston muita osia talvella, kun tähän mennessä reissut on jääneet aika lyhyiksi keskittyen lähinnä Kiilopään ympäristöön. Mielessä siintelee kuva lumimaisemasta, autiotuvasta, saunasta ja minttukaakaosta. Tähtitaivas ja revontulet. Ei sitä muuta tarvitsisi että tuntisi itsensä rikkaaksi.

Mutta lähtisikö sitä yksin vain koiran kanssa? Tuntuu jotenkin tylsältä ajatus yksin hiihtelystä, ja en ole aiemmin tehnyt tupavaelluksia koiran kanssa koska siinä on omat ongelmansa. Kyllähän me se telttakin mukaan otettaisiin, mutta kokoonpano alkaa paisua sen verran suureksi että matka pitäisi taittaa autolla. Yksin. Höh. Kimppakyytisivustot onkin tiukassa seurannassa. :)

Organisoiva mieleni alkaa kehitellä tästä kaaviota tai kenties taulukkoa. Plussat ja miinukset kehiin niin loppuisi tämä mieletön jahkailu. Oikeastaan vähän jännittää että miten tämä palapeli ratkeaa.


Sellaista tällä kertaa. Muistakaa olla kiltisti!



Seuraa Instagramissa/Facebookissa

Valoa kaamokseen

Kaiken pimeän keskellä voi sentään fiilistellä tulevaa joulua! Kuka muu tunnustautuu jouluihmiseksi? Minusta uusi vuosi on aika turha juhla, samoten nämä muut kevään kinkerit. Juhannuskin on jotenkin menettänyt merkitystään vuosien kuluessa. Puhumattakaan täällä Kokkolassa niin isosti juhlittavasta venetsialaisesta, jonka tarkoituksena on ilmeisesti peittää maa pommiroskaan? Oho, nyt olin ehkä vähän grinch. :)



Mutta joulu! Töissä katsotaan joka aamu joulukalenteria. Katsokaa tekin, siellä näkee lunta ja lappia.


Joulukalenteriin


Seuraa Instagramissa/Facebookissa

Tarkoitus kaikelle


Tänä syksynä koirien treenaus on maistunut puulta. 

Olen miettinyt mistä asia johtuu, ja päätynyt siihen lopputulokseen että ensimmäinen ja painavin syy on varmasti ankea sää. Kiva töiden jälkeen lähteä ajamaan koiria synkkään & märkään maastoon aina sitä samaa reittiä jossa mönkijää saa välillä työntää tosissaan irti mutalammikoista. Saahan siinä treeniä juu ja välillä naurattaa kun on niin rankkaa, mutta kuinka moni tekee tuollaista mielellään työpäivän ja liikuntaharrastusten jälkeen? 

Välillä sitä kaipaa ihan "tavallisia" remmissä lenkitettäviä koiria. :D 

Viikonloput tuntuu luksukselta kun saa ihan päivänvalolla seikkailla koirien kanssa ja uskaltaa ajaa yleisillä teilläkin pelkäämättä että koirat jää auton alle.

Toinen syy liittynee tavoitteisiin. Aikaisempina vuosina olen ainakin mielessäni tähdännyt johonkin kisaan ja sillä saanut treenin luistamaan. Nyt kun ei ole kisakärpäsen puremaa kankussa on hankala löytää mielekkyyttä treeniin. Tietenkin meidän sessujen kanssa puuhaaminen on kivaa ja saan kiksejä siitä kun toiset nauttii niin hirveästi vetämisestä. Vuoden ikäinen Egil-kakarakin (kuvassa takana vasemmalla) on osoittautunut hurjaksi menijäksi. Mutta joskus tuntuu siltä että kun ei ole tavoitteita, niin voisiko vain juoksuttaa koissut aidatulla pihamaalla ja painua jengin kanssa sisälle sohvalle? 

Kuskinpaikalla ystäväni Maria jonka kanssa yritämmä Haltille.
Paitsi että tilanne muuttui sillä sekunnilla kun tajusin että hei, me ollaan tosissaan varattu keväälle lomaa ja ollaan lähdössä valjakolla käsivarteen! Huikeeta, jännää, siistiä! Meidän muppet olisi oikeasti nyt siinä tilanteessa että saisin sen vitosen kasattua ja voisimme testata yhdistelmää valjakko + suksinainen. Kamojen mahtumisen kanssa varmasti saadaan vääntää, mutta teoriatasolla ollaan jo vähintäänkin Meekolla. <3

Tämä on siisteintä ikinä!


Seuraa Instagramissa/Facebookissa

Juoksureppujumitus

Varusteurheilija täältä kirjoittelee hei. 

Nyt on sellainen ongelma että olen mennyt ilmoittautumaan Karhunkierroksen polkujuoksutapahtumaan ensi kevääksi. Ongelmapuoli on se, että minun pitäisi hankkia juoksureppu tapahtumaa varten. Peuranpolulla ja Kolilla selvisin vielä superkätevällä fitbeltillä, mutta nyt tiedän tarvitsevani vähän enemmän evästä yli 30 km matkalle, ja vaatettakin on syytä varata vähän ylimääräistä. Tilatoiveena olisi se 10+ litraa. Salomonin liivirepuissa tykkäsin niistä elastisista soljista. 

Samainen kapistus palvelisi sitten myös Kolilla mikäli onnetar suosii ja pääsisin sinne kokopitkälle matkalle...

Olen tutkinut jo Kokkolan ainoan urheiluliikkeen valikoiman, ja todennut siellä tarjotun Salomonin liivimallisen repun mitoituksiltaan liian suureksi itselleni. Salomonilla on joissakin malleissa koot XS:stä XL:n riippuen juoksijan koosta, mutta tässä kyseisessä mallissa ei ollut kokomerkintää. Nettikaupat myyvät pienemmille repuille ei-oota. 


Olen nyt epätoivoissani tilannut muutamasta paikasta reppuja sovitteille, ja yritän löytää sen täydellisen yksilön ajoissa että päästäisiin harjoittelemaan yhdessä. 

Olisiko vinkkejä repun valintaan? Istuvuus on tärkeää enkä halua että reppu/liivi hölskyy puolityhjänäkään. Mies osti Haglöfsin Gram-sarjan repun muistaakseni 8 litraisena ja sekin tuntuu ihan mukavalta selässä. Taasen saman sarjan 12 litran reppu hölskyi ikävästi. 


Terveisin polkujuoksuun hurahtanut.


Nautiskellen


Viime reissulta mieleeni jäi pyörimään ajatuksia erilaisista retkeilyyn liittyvistä mukavuustekijöistä joista ajattelinkin nyt kirjoitella. 

Paljonko varusteita on tarpeeksi, ja mikä on liikaa? Nykyinen grammarikulttuuri houkuttelee vähentämään painoa mukavuuden kustannuksella, mikä on joissakin tapauksissa aivan hyväksyttävää. Jos kävelee tuvasta tupaan niin tarvitseeko sitä enempää kuin ohuen makuupussin ja vähän vaihtovaatetta? Kesäkelillä tarpoessa ei tarvitse niin hirveästi huomioida pakkaseen liittyviä riskitekijöitä (tosin lapissa voi kelit olla kylmät kesälläkin). Turvallisuustekijät tulee tietenkin aina huomioida, mutta tietyn pisteen jälkeen se on paljolti itsestä kiinni että mihin saakka niitä venyttää. Meillä on esimerkiksi aina hätälähetin (spot) matkassa jos matkapuhelinverkkoa ei ole saatavilla. 

Ja mitä sinne vaellukselle lähdetään tekemään? Suorittamaan, nautiskelemaan, kokemaan, näkemään, olemaan, haistelemaan? Tai syömään, mikä on meidän tapauksessa yksi niistä tärkeimmistä. ;) Kaikki vaihtoehdot ovat hyviä, ja varusteet säätyvät paljolti näiden tavotteiden mukaisiksi. Kiireellä kulkiessa on hyvä että kuorma on kevyt, kun taas nautiskelija pakkaa sen puolen litran viinipullon ja samanmoisen köntin parmesaania jotta sienirisotto saisi juuri oikeanlaiset makuvivahteet (me lukeudutaan yleensä tähän kategoriaan). 



Ei voi siis ajatella että joku vaeltaa paremmin tai oikeammin kuin toinen. Sitä vain tavoitellaan vähän erilaisia asioita ja toisilla kroppa ei kestä kovin isoja kantamuksia. 



Viime Haltin reissulla meidän rinkat painoivat yli 20 kg. Varmasti lähemmäs 25 kiloa, mikä on jo aika huikean painava ainakin siihen nähden että päivämatkat pysyivät siinä parinkympin paremmalla puolella liukkaassa ja lumisessa maastossa. Miksi tähän ryhdyttiin ja miten se onnistui? 

Lokakuussa kelit voivat olla käsivarressa mitä tahansa räntäsateesta puolen metrin lumikinoksiin. Oletuksena oli, että kylmää tulee olemaan ja siihen me varauduttiin ottamalla kunnolliset makuupussit ja eristetyt ilmamakuualustat. Vaatetta varattiin sen verran että pärjää pakkasessa, eli kahdet kerrastot, kulkukamppeet, fleeceä ja untsikkakin. Suunnitelmissa oli telttamajoitus ja talviretkistä innostuneena suunnittelin meille myös lämmittimen eli MSR XGK -keittimen kinkunpaistoalustalla ja sammutuspeitteellä varustettuna. Rospuuttokelin retkillä kaasun kanssa äheltäneenä olimme kaikki valmiita pieneen painonlisäykseen jotta saisimme hurjasti lisää mukavuutta. 

Ja kyllä meillä olikin mukavaa keittimen pöhöttäessä ja itsekuivattuja ruokia nautiskellessa. Lihakset palautuivat hyvin lämpimässä teltassa ja painavan rinkan kanssa suoritettu pitkä päivätaival unohtui nopeasti herkkujen ja mukavuuksien äärellä. En vaihtaisi. 



Meidän retkiseurueessa on ollut aina tietty oletus että vaelluksella pitää olla ainakin kohtuullisessa kunnossa. Jokaisella on omat tavaransa, ja yhteiset kannettavat jaetaan tasapuolisesti. Päivämatkat on yleensä aika pitkät tietenkin riippuen maastosta ja kulkutahti on sellaista kohtuullisen reipasta. Tämä yhdistettynä usein aika painavaan rinkkaan vaatii jo hieman kuntoa. Ainakin jos haluaa nauttia siellä tunturissa. :) 


Tärkeintä onkin muistaa nauttia vaelluksesta. Oli sitten tekemässä uutta aikaennätystä Kebnekaisen ympärimarssissa tai haahuilemassa ilman suunnitelmia luonnosta fiilistellen. 

Retki Suomen huipulle


Lähdimme leikkimielisesti suorittamaan viiden huipun haastetta, eli pohjoismaiden korkeimpien paikkojen valloitusta. Puhun paikoista, sillä Tanskan korkein kohta ei ole varsinaisesti mikään huippu


Pohjalla on jo valmiiksi Islannin korkein huippu Hvannadahlshnukur parin vuoden takaa, ja päätimme että järjestys tulisi olemaan Halti, Kebnekaise, Galdhopiggen ja viimeisenä Tanskan Mollehoj. Lisähapella tai ilman. ;)


Lokakuun puolessa välissä lähdimme marssimaan kohti Haltia. Kalottireittiä olin kokeillut kerran muutama vuosi sitten joulukuussa ja kaamoksen aiheuttamasta hitaasta etenemisestä huolimatta alkutalven retkeilystä jäi mukava maku. Pohjoisen valtaväylän ihmismassat eivät houkutelleet lähtemään yritykseen sesonkiaikaan, joten siirsimme lomamme lokakuulle ja toivoimme lumen suhteen parasta. Vähän sai olla kunhan ei haitannut etenemistä.

Kelit olivat täydelliset heti ensimmäisestä päivästä lähtien, ja saatiin ihastella auringossa kiilteleviä lumikenttiä, järviä peittäviä ohuita jääkuoria, auringonlaskuja ja -nousuja, revontulia, tähtitaivaita ja tietenkin myös mahtavana pauhaavia tunturituulia. Parasta! Tavoite myös saavutettiin, eli Halti huiputettu. Kaksi takana ja kolme edessä.

En aio kirjoittaa mitään yksityiskohtaista reissukertomusta blogiin vaikka perinteisesti sellainen löytyy paperimuodossa. Haltin reitti on monelle tuttu, mutta jos tulee jotain kysyttävää niin vastaan mieluusti! Sen sijaan laitan tähän muutaman fiilistelykuvan niin pääsette tekin pienelle matkalle lokakuiseen avotunturiin! 
















Instagram

Luontoloinen. Theme by BD.