Päättämisen sietämätön vaikeus

Kotona flunssassa on hyvä syventyä näiden retkiasioiden äärelle. Syksy on ollut todella kiireinen, ja monenlaista projektia on vielä edessä. Olisi esimerkiksi yksi Sarekin reissu tekemättä, ja reittisuunnitelmien kanssa pää lyö tyhjää. Onhan tässä aikaa vielä neljä päivää ennen lähtöä! :)

Viime vuonna kierrettiin tällainen rinkula:


Akan huiputus ei valitettavasti onnistunut säästä johtuen, mutta muuten reissu oli upea ja tuntuu että ollaan nähty kaikki ne paikat joista ihmiset puhuu. Vai ollaanko? Täysiä vaelluspäiviä olisi käytettävissä seitsemän, plus lauantain iltapuoli ja sunnuntaiaamu.

Lempparihomma eli ruokien valmistus on kyllä jo aloitettu.


Reissuja -osiota on taas päivitetty. Käykääpäs kurkkaamassa.



Seuraa Instagramissa/Facebookissa

Islanti 18.7-1.8.2014



Rakkaus Islantiin syntyi viime kesänä, ja sitä sidettä lähdettiin lujittamaan myös tänä vuonna. Viime vuonna tutustuimme eteläiseen Islantiin aina Jökulsárlónille saakka, kävimme Islannin korkeimmalla huipulla ja kiersimme tietysti suurimmat turistinähtävyydet, eli Golden circlen ja Blue lagoonin. Tämän vuoden reissu suuntautui länteen ja pohjoiseen, sillä päätavoittena oli päästä Hornstrandirin niemennokkaan aivan Westfjordien pohjoisosassa.

Reissun suunnittelu alkoi hyvissä ajoin vuodenvaihteessa, kun päätimme varata lennot Islantiin. Hornstrandirille pääseminen ei ole aivan yksinkertaista, sillä ensin on matkustettava joko maitse tai ilmateitse Isafjörduriin, josta on veneyhteys Hornstrandirin lukuisiin pikkuvuonoihin. Tilasin Hornstrandirin kartan Islannista, joka helpotti suunnittelua huomattavasti. Tilauspaikka oli tämä, ja toimitus oli nopeaa (n. viikko). Valitsin kulkureitiksi ehkä eniten käytetyn Adalvik - Veydileysufjördur, joka kulki Hesteyrin ja Höfnin kautta. Yhden päivän varasin Hornvikin valloitukseen. Oli vaikea arvioida täältä käsin reitin haastavuutta, mutta lukuisista varoituksista viisastuneena otin vielä yhden extrapäivän mukaan aikataulutukseen, eli vaelluspäiviä tuli yhteensä 6.

Sitten tarvitsi enää löytää sopivat venekyydit ja varata ne ennakkoon kuukausia ennen reissua, sillä samaan satamaan ei seilata välttämättä montaa kertaa viikossa, ja kyydit loppuvat pian kesken pienissä paateissa (veneen koosta riippuen joku kymmenisen henkeä per kuljetus). Käytimme West toursin palveluita. Venekyyti ei myöskään ole mitään halpaa lystiä, vaan niihin upposi noin 150 euroa per nenä vaikka matka itsessään kesti vain tunnin. Venekuljetuksemme lähti Isafjördurista, mutta paluukyyti rantautui Bolungarvikiin. Sieltä piti vielä suoriutua joko bussilla tai liftaamalla Isafjörduriin (valitsimme bussin, 1000 ISK). Päätimme vuokrata auton Reykjavikista, sillä halusimme käydä samalla reissulla Snaefelssnessissä, ja tutustua muutenkin Westfjordeihin. Paluumatkalle varasimme lennon välille Isafjördur-Reykjavik.

Vaelluspaikkana Hornstrandir on karu, korkeusvaihtelut ovat rankkoja ja reitti välillä ilmava ja haastava, säätilat vaihtuvat nopeasti ja tuulet ovat todella kovia. Tänä vuonna lisämausteena oli vielä runsasluminen kesä, jolloin monet nousuista ja laskuista olivat suorastaan vaarallisia. Reitillä olikin sattunut paljon loukkaantumisia, ja olimme erityisen huolellisia sopivaa reittiä etsiessämme. Erityisesti Hornstrandirin "keskivuoristo" oli lumen vuoksi hankalakulkuinen. Reittejä on merkitty vain osittain kivikasoilla, joten suunnistustaito pitää olla kunnossa. Vuorilla on myös usein sumua, ja meidänkin reissuaikanamme sieltä pelastettiin kuuden hengen retkiseurue eksymisen vuoksi. Meidän valitsemamme reitti oli aika helppo seurattava, mutta siinäkin olisi voinut mennä muutamassa paikassa vikaan.

Kannattaa myös huomioida, että monet Hornstrandirin karttaan merkityt reitit eivät ole tosiasiassa olemassa, eivätkä ole edes kuljettavissa tavallisilla välineillä tai ylipäänsä perustrekkaajan taidoilla. Paikallisilta "rangereilta" saa aina tuoreimman tiedon reittien kunnosta. Kesäaikaan Höfnissä on pysyvä rangerin asuinpaikka, josta käsin hän pitää kirjaa kaikista alueella liikkuvista. Me satuimme kohtaamaan Hesteyrissä puolalaisia tutkijoita jotka olivat kiertäneet aikalailla kaikki niemen reitit läpi tänä kesänä. Esimerkiksi pohjoisosassa oli paljon reittejä, joita ei päässyt ilman lumirautoja ja hakkuja kulkemaan.

Telttailimme merkityillä telttapaikoilla, sillä ne sopivat hyvin rentoon kulkuvauhtiin. Paikoilla oli aina kuivakäymälä, ja joissakin paikoissa "tiskiallas" juoksevalla vedellä. Höfnissä, joka on alueen pääpaikka oli jopa vesivessa rangerin tuvan yhteydessä! Telttailu on sallittua kaikkialla kunhan kunnioittaa kesämökkien omistajien reviiriä. Merkittyjä telttapaikkoja on kuitenkin runsaasti eikä ainakaan heinäkuun lopulla ollut mitään ruuhkaa, joten melko rauhassa sai telttaansa asua.

Puhdasta juomavettä oli tarjolla joka paikassa runsain mitoin. Meillä oli 0,5 litran juomapullot, jotka riittivät kirkasvetisten uomien välillä mainiosti.

Varusteista sen verran, että vaatekerran on syytä olla laadukas, ja kesälläkin on aika vilpoista ja sadetta tulee melkolailla joka päivä jossain välissä. Kunnolliset kuorivaatteet on välttämättömyys tuolla, ja ne suojaavat myös tuulelta. Meillä sattui todella lämpimät kelit, ja vettä ei tullut kuin yhtenä iltana. Harvinaislaatuinen tilanne Islannissa. :) Kengät kannattaa valita tukevammasta päästä, jotta nilkka saadaan suojattua. Kävelysauvat on _pakolliset_, ainakin jos lumiolosuhteet ovat samaa luokkaa. Osa virroista on syviä ja pehmeäpohjaisia ja osa taas kivisiä ja liukkaita, joten sauvoista saa hyvin tukea. Teltan tulee olla tuulenkestävä, mutta itsestäänseisovuus ei ole Hornstrandirissa niin pakollista. Siellä on paljon kivoja nurmikenttiä jossa telttailla, vaikka varmasti löytyy toisenlaistakin telttapaikka. Meidän puhelimet ei löytäneet koko reissun aikana verkkoa, joten tähän kannattaa varautua. Omistamme spotin, jolla lähetimme kotirintamalle "ok-viestejä" matkan varrelta. Tarvittaessa samalla vempaimella olisi saanut hälytettyä apua.

Luonto on aivan upeaa ja säilynyt melko koskemattomana muutamaa kesäasuntoa lukuunottamatta. Paikalliset pitävät Hornstrandiria todella vaativana kohteena, ainakin jos islantilaisia tuttaviamme on uskominen. Näimme Hornstrandirissa lähinnä ulkomaalaisia kulkijoita, joista kaikki olivat hyvin varustautuneita. Kettuihin törmäsimme useampana eri päivänä, ja niissä riitti ihmettelemistä. Rohkein kipaisi aivan kengänkärkiä hipoen ohitse. Näimme myös hylkeitä ja runsaasti erilaista linnustoa, mm. lunneja.

Reissuja -osion puolelta löytyy kohtapuolin myös päiväkohtainen reissukertomus. Kyselkää ihmeessä tarkennuksia, ja koitan vastailla parhaani mukaan. Laitetaan nyt tähän vielä, että kaikista varoituksista huolimatta Hornstrandir on aivan kuljettavissa eikä todellakaan kannata säikähtää tätä kirjoitusta. Haluan vain korostaa, että sinne ei kannata lähteä harjoittelemaan tai varustautua "vähän sinnepäin". :)


Seuraa Instagramissa/Facebookissa

Vaellusporukan yhteinen teltta

Brittikuriirit toivat vaellusporukan yhteishankintana suoritetun Wild Country Terra Nova Hoolie 4 -nimihirviöteltan perjantaina kotiin. Koepystytys suoritettiin lauantaina, ja teltalle tehtiin empiirisiä tutkimuksia mm. vesiletkun kanssa. Tarkoituksena olisi ottaa Hoolie mukaan viikon neljän hengen Sarekin reissulle 27.9 alkaen. Odotettavissa on kovia tuulia ja kylmiä kelejä, joten toivon mukaan budjettiostos kestää nämä kaikki. Teltalle tullaan sitä ennen tekemään pieniä korjauksia, josta myöhemmin lisää.

Tässä vielä lisätietoa teltasta.


Seuraa Instagramissa/Facebookissa