Vuosi 2014

Uudenvuodenlupauksia en sentään mennyt tekemään, mutta erinäisiä suunnitelmia on toki tullut tehtyä retkeilyvuodelle 2014. Vuosi otettiin vastaan Hammastunturin erämaassa telttaillen ja hiihdellen. Lunta oli melko vähän, mutta riitti hyvin hiihtelyyn kun vähän katsoi missä liikkui. Lämpötilat pyörivät nollan ja -10 pakkasasteen välillä. 

Seuraavaksi hiihdellään maaliskuussa Sarekissa, kun latu-ura johtaa Korpijaakon talvivaelluskurssin toiselle osiolle. Kävin ensimmäisen kurssin Jaanan ja Erkin opastuksella viime keväänä, joten pääsin hyppäämään suoraan Jaakon vetämään kakkososioon. Odotan kurssia suurella jännityksellä sekä maisemien että informaation puolesta. Syksyn 2013 vaellusreissu Sarekiin jätti lähtemättömän vaikutuksen. Sarekin jälkeen se jännä vasta alkaakin, kun "koulutusputki" on saatu päätökseen ja suunnitelmat Niistä Isoista Seikkailuista alkavat. Pysykää kuulolla! :) 

Kesälomasta viikko käytetään Ruotsin tuntureilla Vuoristo- ja jäätikkökurssin merkeissä. Viiden päivän kurssi Kebnekaisella antaa lisäoppia vuoristoalueilla liikkumiseen, ja johdattaa meidät itäistä reittiä Kebnen huipulle. Kurssin vetää UIAGM-koulutettu vuoristo-opas. Samalla reissulla ajattelimme poiketa Haltilla. Innostuimme Islannin korkeimmalla huipulla Hvannadalshnukurilla vuorikiipeilystä, ja otimme tavoitteeksemme huiputtaa kaikki Pohjoismaiden korkeimmat mäet lähivuosien aikana. Tästä reitti voisi kulkea kohti Alppeja, kenties Blancille. Myös Kilimanjaro on vieraillut keskusteluissamme.

Olemme perinteisesti tehneet viikon mittaisen syysreissun kaveriporukalla. Vielä ei olla päätetty syksyn 2014 kohdetta, mutta toiveita on esitetty ainakin Sarekin suuntaan. Retkiporukkamme on ollut yleensä neljästä viiteen henkilöä, mutta saa nähdä millaiseksi porukka paisuu tällä kertaa. :) 

Lomapäiviä jää vielä pari viikkoa, joista yhden ajattelin viettää parhaassa mahdollisessa seurassa, eli retkikaverini Tsapan kanssa. Me ei olla vielä päätetty mihin me halutaan lähteä, mutta ajattelin ehdottaa Muotkatunturia. Saa nähdä mitä neiti meinaa! Omalla autolla ajamisen sijaan harkitsen joko julkisia vaihtoehtoja, tai kimppakyytiä kuten Hetta-Pallaksella. 

Vuosi 2014 on hyvä saatella loppuun talvivaeltamisen merkeissä. Talvireissukaverin kanssa oli jo puhetta, että ensi vuonna voitaisiin mennä Inarinjärvelle mikäli jäätilanne sen sallii. Toivon mukaan retkeilyvuosi 2015 toivotetaan tervetulleeksi hyisessä teltassa kuksasta skumppaa nauttien. :)


Seuraa Instagramissa/Facebookissa

Kun säläpussi lunasti paikkansa ahkiossa

Kaveripiirissä minut tunnetaan tyyppinä, jolta löytyy vaikka ja mitä rinkasta. Ea-pakkaus on asia erikseen, mutta varsinainen tavarataivas on alati kasvava "säläpussi". Säläpussi tarkoittaa niitä tavaroita, joita ei voi luokitella kategoriaan "majoitus", "ruoka", "vaatteet" tai juurikin nämä ensiaputarvikkeet.

Säläpussista löytyy tietysti navigointivälineet eli kartta ja kompassi (no oikeastaan ne roikkuvat kaulassa, mutta teknisesti luetaan tähän kategoriaan), paikkausvärkit, valaisimet, kamera, paristot, puhelimet, linkkuveitsi, puukko jnejne. Ja tietysti ne korjaustarvikkeet. Olen kulkenut monta reissua joilla nippusiteille, jesseteipille, paikkausvärkeille, laskuvarjonarulle, rautalangalle, lukoille ja remmeille ei ole ollut kerrassaan mitään käyttöä. Ihan turhaa painoa siis, Mutta toisin oli meidän Hammastunturin reissulla, voi kyllä! Silloin olin onnellinen kuljettamistani lisägrammoista. Kaikki tuli tarpeeseen, ihan kaikki. 

Ensimmäiseksi hajosi omatekoisen ahkioni kiinnityssysteemi vetovyöhön. Joku näppärä (minä) oli porannut alumiiniputkeen reiät kiinnitysnarulle, jolla taasen sidottiin lukko kiinni asiaan. En kuitenkaan huomioinut sitä, että porausreikä saattaisi olla reunoiltaan melko terävä. Niinhän siinä sitten kävi, että kiinnitysnaru napsahti poikki heti toisena päivänä, ja alkoi säläpussin kaivelu. Kestäisikö rautalanka? Ei, ei kestänyt. Nippusiteet? Ei myöskään ne. Remmit? Ei. Onneksi nippuside napsahti poikki vasta illalla, joten päätimme pystyttää leirin ja tutkia asiaa tarkemmin. Loppupeleissä päädyimme viilaamaan reunat sekä sisä- että ulkopuolelta leathermanissa olevalla viilalla (onneksi oli mukana!) ja pehmustimme reunat vielä jesseteipillä. Laskuvarjonarua kehiin ja patentti kesti koko loppureissun!

Seuraavaksi hajosi vuokraeräsuksen side. Hetken asiaa tutkittuamme totesimme tilanteen olevan melkein sama kuin ahkion kanssa. Eli terävät reunat. Tässä tapauksessa päädyimme ratkaisemaan tilanteen nippusiteillä, sillä päivä oli vasta puolessa. Nippusiteet kestivät kuitenkin niin hyvin, että pehmustimme patentin leirissä vielä sideharsolla ja jesseteipillä, jotta vaelluskenkien nahka ei hiertyisi pilalle. Tämäkin patentti auttoi meitä suorittamaan reissun kunnialla loppuun. Olisi meillä ollut vielä varalla lumikengät, mutta onneksi niihin ei tarvinut turvautua.



Seuraa Instagramissa/Facebookissa