perjantai 20. tammikuuta 2017

Mun lempparit

Lempparivaruste on just se objekti joka tuottaa iloa aina kun sitä käyttää. Se toimii käyttötarkoituksessaan moitteettomasti ja lisäksi omaa sen "jonkin jutun" joka tekee siitä spesiaalin. Lempparivaruste ei ole vain tavallinen tuote.

Takomorunnersin viikkohaasteena oli jonkin aikaa sitten suosikkivarusteet urheilussa ja siitäpä ajattelinkin kirjoittaa vähän tälleen jälkijunassa. Olen jo aiemmin tunnustautunut välineurheilijaksi ja saan kovasti nautintoa siitä että omistan laadukkaat ja tarkoitukseen sopivat varusteet lajissa kuin lajissa. Ajattelinkin kasvattaa tätä aihetta sen verran, että kerron kolme lempparivarustetta kolmessa varsin erilaisessa touhussa, eli juoksussa, rekikoiraurheilussa ja vaeltamisessa.

Aloitetaan siitä juoksusta. Juoksussa arvostaa varusteiden keveyttä ja hengittävyyttä. Varusteiden toki toivoo olevan kestäviä ettei niitä tarvitse jatkuvasti uusia, mutta on selvää että juoksukengät kestävät sen minkä kestävät ja sitten ne uusitaan. Materiaalien pitäisi kestää pesua suht korkeassa lämpötilassa.


Flipbelt on lähes aina vyöllä juostessa, mikäli juoksureppu on yliampuva valinta. Sinne sujahtaa 0,25 l pehmeä juomapullo, pari geeliä ja puhelin. Flipbelt on tuollainen vyötärömakkara joka pujotetaan päälle ylä- tai alakautta. Se ei hölsky kuten erilaiset juomavyöt tuppaavat tekemään, ja pitää talvella geelit ja juomat sulana mikäli puetaan päälyvaatteiden alle. Flipbelt on myös varsin huomaamaton salilla.


FEET-juoksukengät on päässeet nyt lenkkari nro. 1 -kategoriaan (syrjäyttivät Salomonin Speedcross Pro't). Ne on söpöt ja aina yhtä kiva vetäistä jalkaan niin maastoon kuin matolle. Lue lisää feeteistä täältä.


Salomonin juoksureppu Advanced skin 12 syö sisäänsä 2 litran juomarakon ja kaiken mitä pitkällä juoksulenkillä voi kuvitella tarvitsevansa. Olkahihnoihin saa kaksi puolen litran juomapulloa ja geelipaikkoja löytyy sivuilta. Halusin tuollaisen liviimallisen juoksurepun joka istuisi selkään hölskymättä ja Salomon täyttää toivotut kriteerit. Tilaa tuossa on vaikka pienelle päivävaellukselle mutta harvemmin tulee kovin täyteen pakattua juoksulenkeillä. 


Rekikoiraurheilussa varusteiden tulee olla ennen kaikkea kestäviä ja painolla ei ole niin väliä. Muutamaa lisäkiloa ei huomaa reen kyydissä missään, mutta ongelmissa ollaan jos ultrakevyt reki hajoaa kymmenien kilometrien päässä lähimmästä autotiestä. Kisoissa on tietenkin sitten ihan eri juttu että millaisen hornetin sitä valitsee. :P Syksyllä tuulenpitävyys ja jonkinmoinen sateen (tai mudan) hylkiminen ovat tärkeimpiä juttuja. Ja tietenkin se että vaatteita tulee pestyä noin tuhat kertaa vuodessa koska ne likaantuvat.


Arktic -tobogganreki - hienoa suomalaista käsityötä. Halusin reen joka kestää sukupolvelta toiselle ja lähinnä paranee ajan kuluessa. Tässä valinnassa ei syynätty grammoja tai muita pikkuseikkoja. Arktic -reki on yksinkertaisesti kaunis käsityönäyte ja ohjattavuudeltaan ja kuljetuskapasiteetiltaan omaa luokkaansa. Sanomattakin selvää että tällä on mukava kruisailla!


Hornet-reki edustaa sitä toista ääripäätä verrattuna isoon kuormarekeen. Se on kevyt ja notkea ja sopii hyvin lyhyeen ja vauhdikkaaseen ajamiseen. Omalla neljän koiran valjakolla Hornet on se tavallisempi valinta, sillä se on helppo nostaa kuljetukseen auton katolle tai purkaa pienempiin osiin. Ostin sen vuosia sitten käytettynä ja olen joutunut uusimaan vain kuluvia osia eli jalaksia. Todella laadukas ja luotettava tuote; todellakin hintansa veroinen.


Rekikoiraurheiluun sopivat vaatteet ovat kestäviä ja tukevia. Kuten kaikessa pukeutumisessa suosin kerroksia, ja mietin melko kauan minkä tuulenpitävän kerroksen hankkisin valjakkohommiin. Pääsin sopivasti talvivaellusharrastuksen myötä tutustumaan suomalaisen Sastan kuorivaatteisiin, ja ihastuin heti tarkasti suunniteltuun 3poles-asuun. Se on muuten tainnut pärjätä Retki-lehden testeissäkin aika hyvin. Takissa on aivan järjettömän hyvä huppu ja riittävästi liikkumavapautta. Housut on kätevät henkselimallit kokopitkillä vetoketjuilla varustettuina.

Vaeltamisessa ideaalivaruste yhdistää juoksun ja rekikoirailun, eli varusteen pitäisi olla sekä kevyt että kestävä. Vaellusvarusteita on niin paljon ja moneen eri käyttöön että on hirveän vaikea valita lempparit! Telttoja meillä on ollut monen monituista, mutta kestosuosikiksi on jäänyt "Fjällun viewi" joka on hieman erikoiseen tyyliin toteutettu kupoli. Oma selkä taasen on niin notko että yleisesti ottaen selkää nuolevat kiipeilyrinkat (esim. Jack wolfskin) istuvat siihen parhaiten. Yllärinä myös Ospreyn rinkat tuntuvat sopivan.


Osprey Xena 85-rinkka. Koska naisetkin voi halutessaan kantaa isoja ja painavia rinkkoja. Se on iso, se on pinkki ja se istuu tällaiseen notkoselkäänkin kuin liimattu. Meillä ei ole Ospreyn kanssa vielä kovin pitkää taipaletta takana mutta ilolla nakkaan sen selkääni joka kerta.


Meillä on valehtelematta asunut vuosien varrella melko monta telttaa. Olen halunnut kokeilla erilaisia vaihtoehtoja ja yleensä hankkinut teltat käytettynä. Mielenkiintoni heräsi Fjällräven Akka View-teltan ilmestyessä markkinoille. Olimme juuri lähdössä Islantiin vaeltamaan ja tarvitsimme sinne itsestäänseisovan teltan. Ostin sen ihan uutena, ja rakkaussuhde syttyi välittömästi. Se on pitkälle ihmiselle ihanan korkea, helppo pystyttää ja tukeva. En usko että Viewi on lähdössä kovin nopeasti kiertoon.


Trangia on ehkä se perinteisin retkikeitin ikinä. Se on helppokäyttöinen, tukeva, monipuolinen (toimii vaikkapa pitsauunina) ja kestävä. Me käytetään Trangiaa kaasulla. Muutama trangian tuoma extragramma neutraloituu sen käyttömukavuudessa. Soolovaellukselle toki otan vähän pienemmän keittimen mukaan.

 

Haastan teidätkin kertomaan lempparivarusteistanne! Mitkä varusteet tuottavat teille hyvää fiilistä?


tiistai 17. tammikuuta 2017

FEET-juoksukengät kiertoon!

Nyt on kuulkaas sellainen juttu että minulta löytyisi yhdet ylimääräiset FEETin kengät koossa 41,5. Kengät on saatu kenkävalmistajan arvonnasta. Ne on käyneet yhdellä lenkillä ja todettu liian suuriksi joten en pysty niitä itse käyttämään.  Haluaisin kuitenkin että nämäkin yksilöt pääsisivät käyttöön! 

Lahjoitan siis nämä naisten supersöpöt pinkki-harmaat FEETit (ovh. 99 €) postikulujen hinnalla hyvään kotiin. Ainoa toive on että kirjoitat kengistä käyttökokemuksia joko omaan blogiisi tai minulle, ja julkaisen sitten sen blogissani. 

Kenkien koko on tosiaan 41,5 ja se pitää melko hyvin paikkansa. Kengät on ennemminkin reilut kuin naftit. Tarkempia kokotietoja voi tutkia kenkävalmistajan sivuilta. Jos värillä ei niin ole väliä niin sanoisin että nämä menevät myös miehen jalkaan. 

Laita viestiä tähän alle tai "blogin takana" löytyvään sähköpostiin. Nopein ilmoittautuja saa kengät käyttöönsä. :) 

tiistai 3. tammikuuta 2017

FEET -juoksukengät



Tuossa syksymmällä minulla kävi ihan älyttömän hyvä tuuri. Vanhoista Adidaksen maantiekiitäjistä alkoi hönkä loppua, ja katselin jo epätoivoisena että mistäs löytyisi riittävän leveä juoksukenkä omaan jalkaani. Ongelmakohta on minulla varvasalue, josta löytyy peräti molemmista jaloista aikoinaan murtuneet ja virheasentoon luutuneet pikkuvarpaat. Ne on silleen mukavasti mutkalla ja kääntyvät liian kapeissa kengissä nimettömien alle aiheuttaen kipua. 


Takomorunners sai testiin uusia Feet-juoksukenkiä mutta eihän niitä kaikille halukkaille tietenkään riittänyt. Arvaattekos olinko juhlafiiliksissä kun kuulin kesken Teneriffan reissun että olin voittanut Feetin arvonnassa uudet juoksukengät? 


Minulla on kengännumero yleisesti luokkaa 40-41 ja joskus jopa 42. Vanhat Adidaksen kengät ovat miesten mallia ja kokoa 42, ja yleisestikin kaikki juoksukengät sijoittuu sinne akselille 41-42, ja riittävän leveyden takaamiseksi asioin miesten osastolla. Luotin vahvasti tähän kokemukseen ja tilasin naisten kengät koossa 41,5. Ja ne oli ihan liian suuret! Olin myös puoliksi odottanut että naisten mallissa varpaat menisivät rullalle, mutta ei puhettakaan sellaisesta. Kengät tuntuivat hyviltä mutta pituus oli väärä. 

Feetin asiakaspalvelu oli ihan omaa luokkaansa ja asiantuntevan neuvonnan ja jalan mittailun jälkeen minulle lähetettiin kengät koossa 40. Ja ne on valehtelematta parhaiten istuvat juoksukengät mitä minulla on ollut. Nyt ehkä ensimmäistä kertaa omistan kengät jotka on oikean kokoiset joka suhteessa. Varvasosastolla riittää tilaa leveyssuunnassa, mutta pituuskin on just passeli. Kantapää pysyy hyvin paikoillaan ja kengät istuvat tosi huomaamattomasti jalkaan. Kenkä on myös todella kevyt.



"Shoes don't run, feet do"


Feet-kengissähän on ajatuksena tukea jalan luonnollista liikettä ja vaimennusta, joten siitä puuttuu kaikki "keinotekoinen" tuki ja vaimennus. Kenkä on suunniteltu niin, että jalan iskuvoima maahan siirtyy eteenpäin vievään voimantuottoon. Asiasta voi katsoa havainnollistavaa dataa täältä. Kengissä on todella hyvä rullaavuus ja rakenne ohjaa jalkaa oikeanlaiseen toimintaan. Huomasin tämän konkreettisesti itse vähän vauhdikkaammilla lenkeillä, kun sain päkiäponnistuksen oikeaan paikkaan ja paljon tehokkaammaksi verrattuna (jo melko kuluneisiin) vanhoihin kenkiini. 

Kengän suunnittelijalla Teukka Niskasella on taustaa kilpaurheilussa sekä suorittavalta että valmentavalta puolelta, ja ammatiltaan hän on fysioterapeutti erikoistumisenaan alaraajaproblematiikka ja liikuntalääketiede. Sekä Teukka että kengän toinen suunnittelija Matti Salminen ovat toimineet aiemmin Karhun suunnittelijana. 




Matolla ja maantiellä


Olen nyt juossut kengillä sekä ulkona että matolla, ja kokemukset ovat positiivisia. Kenkä istuu napakasti jalkaan eikä hierrä mistään kohtaa. Olen pyrkinyt pitämään kilometrit vielä kohtuullisena ja vaihdellut eri kenkien välillä että jalka saa tottua uuteen kenkään. Minkäänlaista ongelmaa ei näytä sen suhteen olevan.

Voisi kuvitella että kymppi tai enemmän matolla tuntuisi jo jalkapohjissa vaimentamattomilla kengillä, mutta voin kertoa että näin ei ole. Feetit sopivat todella hyvin mattojuoksuun ja olen myös välttynyt niiltä pieniltä kolotuksilta joita yleensä saan juostuani viikon kaikki lenkit sisällä. Uskon että tämä johtuu asennosta johon Feetit ohjaavat jalkaani ja sitä myöten paremmasta juoksutekniikasta. Kengät ovat myös mukavan hengittävät joten jalka ei pääse hikoamaan. 

Talvijuoksuun Feetit ovat hiukka vilpoisat kun mennään -10 pakkasasteen paremmalle puolelle, mutta siihen saakka menee vielä hyvin paksummalla sukalla. Perusongelmahan "normikengissä" on liika hengittävyys talvikeleillä ja kylmä viima pääsee jaloille. Tämä nyt ei ole mikään todellinen ongelma, sillä yleensä kirpeimmille pakkaslenkeille valikoituu toiset kengät tai ne juostaan sisätiloissa. 

Varusteurheilijana ja turhanpäiväisyyksiin keskittyvänä joudun myös toteamaan että onhan ne ulkonäöllisesti myös aika kivat. <3

Tämän uskomattoman hyvän sattumankaupan seurauksena aion myös jatkossa luottaa Feetin kenkiin. Kehitystyö näyttää olevan aktiivista joten jännä nähdä millaisia malleja sieltä tupsahtaa markkinoille.


Onko teillä kokemuksia Feetin kengistä? 

perjantai 30. joulukuuta 2016

Toiveita vuodelle 2017

En halua tehdä mitään uuden vuoden lupauksia, vaan sen sijaan esitän toiveita mitä haluaisin tulevan vuoden tuovan tullessaan.



... toivoisin terveyttä itselleni ja läheisilleni, lemmikeilleni ja kaikille muillekin tasapuolisesti. Kehon ja mielen hyvinvointia ja itsensä kuuntelemista.

... toivoisin tyytyväisyyttä ja hyväksyntää. Sitä että osaa katsoa juuri tätä hetkeä ja nauttia siitä. Arvostaa ja rakastaa sitä mitä on saanut. 

... toivoisin myös että saisin tulevana vuonna yhtä ihania luontokokemuksia mitä aiemmat vuodet ovat tuoneet tullessaan. Toivoisin että ihmiset osaisivat arvostaa ja rakastaa luontoamme enemmän ja näkisivät sen vaikutuksen hyvinvointiin.

... toivon paljon ihania hetkiä rakkaiden ihmisten ja eläinten kanssa.

... toivoisin kaikille liikunnan riemua ja onnistumisen tunteita. Toivon että kaikki asettavat itsellensä sellaisia tavotteita jotka ovat juuri itselle sopivia ja onnistuvat niissä.

... toivon että muistaisin onnitella itseäni ja muita hyvistä suorituksista osaisin keskittyä niihin positiivisiin asioihin.

... toivoisin että tulevana vuonna oppisin taas uutta ja jaksaisin kehittää itseäni.

... toivon että osaan kulkea sitä omaa polkuani ja ymmärrän mikä minulle on parasta.



Mitä sinä toivot vuodelta 2017? 

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Tupaetiketti ja kuinka siitä selvitään


Pitkä päivä takana ja vihdoin se autiotupa siintää silmien edessä! Ihana tummunut hirsirakennus joka lupaa suojaa kylmältä tunturituudelta ja vesisateelta mikä on kastellut kaikki vaatteet märiksi. Ovi näyttää olevan säpissä, joten tuvalla ei liene ketään. Kopistelen kengät puhtaiksi ja astun sisälle. Tuvassa on vähän hämärää ja todella siistiä. Kaunis pieni halkopino odottaa kiehisineen minua kaminan vieressä. Pöytä on pyyhitty puhtaaksi, astiat tiskattu ja nätisti kumollaan keittiötasolla. Lattia on selvästi laastu ja missään ei näy roskan roskaa. 

Sytytän kaminan ja asettelen märät varusteeni kuivaamaan narulle. Jätän kuitenkin tilaa muillekin sillä eihän sitä koskaan tiedä että millainen porukka tupsahtaa autiotuvalle illan hämärässä. Haen ämpärillisen vettä vesipaikalta niin riittää muillekin tarvitsijoille. Syön illallista kynttilänvalossa ja kuulen töminää ja puhetta pihamaalta. Taitaa tuvalle tulla muitakin.

Siivoan jälkeni, levitän nukkumatarpeeni laverille ja käyn vielä heittämässä rinkan ulos naulaan niin mahdutaan mukavammin. Vaatteetkin näyttävät kuivuneen joten kerään ne pois narulta jotta tulijat saisivat varmasti märät kamppeensa kuivumaan yöksi. 


Yö meni mukavasti vaikka ilta vähän venähti höpötellessä. Oltaisiin oltu hiljempaa mikäli tuvassa olisi ollut muita nukkujia. Aamulla kannan uudet puut sisälle, vuolen kiehiset, pesen käyttämäni kipot ja käännän ne nurin, tyhjennän vesiämpärin ja käännän senkin väärinpäin, laasen lattiat, pyyhin pöydät, kerään roskani ja jätän tuvan samaan tiptop-kuntoon kuin mitä se olikin sinne tullessani. 


Näinhän se pitäisi mennä. Käydään vierailemassa kaikille avoimissa autiotuvissa jossa kellään ei ole etuoikeuksia ja kaikki elävät samojen sääntöjen mukaisesti. Autiotuvat ovat ilmaiseksi kaikkien retkeilijöiden käytettävissä ja ne on tarkoitettu lyhytaikaiseen majoittumiseen. Eli käytännössä yhden - maksimissaan kahden yön oleskeluun. 

Autiotuvat eivät ole kenenkään retkeilijän omaisuutta eikä niissä tule elää kuin kotonaan. Niitä ei ole tarkoitettu ryyppyporukan kokoontumispaikaksi, viikon  mittaiseen maksuttomaan erämaamökkeilyyn, henkilökohtaiseksi tilaksi johon saa levittäytyä miten mielii tai maksullisen vaellusporukan majoituspaikaksi. Myös kaikki rippikouluryhmät ja partioporukat ja eräopaskouluttautuvat kuuluvat tähän samaan kastiin. Isompien ryhmien tulisi varautua omalla majoitteella ja maksimissaan huoltaa itsensä tupien sisällä. Autiotuvat on tarkoitettu mahdollistamaan ja turvaamaan retkeilyä ja vaeltamista Suomessa. 


Tee tilaa ja huomioi muut


Luontoon.fi kirjoittaa sivuillaan: "Autiotupien käytön kirjoittamaton sääntö on, että aikaisemmin tullut tekee aina tilaa myöhemmin tulevalle, jotta tämä pääsee kuivattelemaan varusteitaan ja lepäämään tuvan suojissa. Siksi varsinkaan vilkkaimpina retkeilyaikoina ei kannata laskea yöpymisiään pelkästään autiotupien varaan." 

Minun näkemykseni tästä säännöstä on se, että tuvasta on löydyttävä aina sen verran tilaa että kaikki kulkijat pääsevät vähintäänkin lämmittelemään ja tarvittaessa valmistamaan ruokaa. Kaikkia tavaroita ei tarvitse säilyttää sisällä, vaan ne voi viedä ulos roikkumaan rinkoille tarkoitettuihin nauloihin. Siellä ne ovat myös paremmin pois hiirten ulottuvilta. Jos ja kun tupaan tulee uusia retkeilijöitä heille tehdään tilaa siirtämällä omia tavaroita. 

Se että ajaako tulijat muita asukkaita yönselkään on toinen juttu. Sekin on ihan ok, että ensimmäisenä tullut väistää ja jopa varautuu tähän pystyttämällä majoitteen valmiiksi, mutta on myös sekin mahdollisuus että tuoreimmat tulijat siirtyvät ulos teltanpystytykseen jahka ovat syöneet ja vähän lämmitelleet. Kaikki tilanteet hoituvat puhumalla eikä meillä ole ikinä ollut ongelmia tämän asian suhteen. 

En ole koskaan ollut reissussa pelkästään autiotupien varassa. Oikeastaan kaikki vaellukset on suunniteltu siten että yövymme teltassa, ja tupayöt on tulleet sitten spontaanina ekstrana. En myöskään kannata "hätämajoitteita" teltan tai vastaavan sijaan, vaan otan aina ihan oikean yöpymispaikan mukaani. 

Kolmen tytön ryhmä oli ilmeisesti edellis- tai toissapäivänä sattunut olemaan korkealla tunturissa, kun ukkosmyrsky oli yllättänyt heidät. Se oli ollut niin lähellä, että tytöt olivat heittäneet rinkat maahan ja vetäneet sadevaatteet päälle, ja maanneet rinteessä, edeten hyvin hitaasti silloin kuin pystyivät. Tuvalle oli ehditty vasta 2 aamulla, ja tuvan ovi laitettu säppiin! Nuoret naiset olivat hakanneet ovea ja huutaneet päästämään sisälle, ja kuulleet että sisällä jutellaan, mutta kukaan ei ollut tullut avaamaan. Onneksi heillä oli teltta matkassa, että pääsi sentään sateensuojaan, ja rinkat oli viety vessaan kuivumaan. Aamulla tytöt olivat kuulleet lapsiperheen lähteneen tuvalta, mutta eivät olleet jaksaneet nousta sanomaan mitään. 
- poiminta Marian blogista

Tulin läpimärkänä klo 19 hujakoilla. Ihmettelin kun kämpän ovi ei auennut, ja eihän se aukea, koska oli sisäpuolelta säpissä! Sisällä istuskeli 2 herrasmiestä (nuorehkoa) ja koira. Koputtelin ikkunaan ja pyysin ystävällisesti avaaman oven. Eivät avanneet, vaan lukivat minulle tuvan ovessa olevaa ohjetta: "Älä häiritse muita tuvan käyttäjiä". En siis päässyt sisään! ... Nimensä unohtivat laittaa kirjaan. "Mene pois, olimme täällä ensin!"
- Sannin blogista

Varmaan sanomattakin selvää että tällainen käytös ei ole sallittua. On ihan ok laittaa tuvan ovi säppiin mikäli myrskytuuli muuten pääsisi riepottelemaan sitä tai ovi ei muuten vain pysy itsessään kiinni. Hakanen tietenkin avataan heti kun kuullaan että tuvalle on muita tulijoita (koputteluun kyllä herää). Mutta nämä kaksi tapausta osoittavat todella törkeää ja ajattelematonta käytöstä, jossa yleisesti käytössä oleva autiotupa on omittu omaan käyttöön ja estetty muiden retkeilijöiden pääsy tuvalle. Voi olla että omassa tapauksessa olisin vienyt asiaa eteenpäin vähintäänkin kyseisen retkeilyalueen hallinnoijalle ja pyrkinyt selvittämään että ketä nämä retkeilypalveluiden väärinkäyttäjät oikein olivat jotta pääsisin vähän ohjeistamaan. Tunturiolosuhteet voivat joskus käydä sen verran kuumottaviksi että tuvalle on pakko päästä omasta majoitteesta huolimatta tai henki on vaarassa. Mitä jos tässä tapauksessa olisi tuvan edestä löytynyt hypotermiaan kuollut vaeltaja? 

Autiotuvalla ei tarvitse olla sosiaalinen. Kohteliasta on tervehtiä uudet tulijat, mutta kaikkien pitäisi ymmärtää että retkellä ollaan omien ehtojen mukaan joihin voi kuulua muusta maailmasta eristäytyminen. Monesti tällaisessa tapauksessa viisaampaa on liikkua oman majoitteen varassa, mutta joskus esimerkiksi säätila kannustaa siirtymään lähimään tupaan. On tunnelmallista asustaa pienessä tuvassa ihan ventovieraiden ihmisten kanssa ja olla vain hiljaa. Siellä vallitsee ihan toisenlainen "sosiaalinen etiketti" mitä muualla, eikä tunne välttämättä edes tarvetta keksiä jutunjuurta. 


Luontoon.fi kirjaa myös ohjeet autiotupien käyttäjille:

1. Autiotupa on tarkoitettu jalkaisin, hiihtäen tai muulla tavoin omin voimin liikkuvien yksityishenkilöiden tilapäiseen levähtämis- ja yöpymiskäyttöön (1 - 2 vrk). Muulla tavoin liikkuvat voivat käyttää tupaa vain päiväkäytössä. Suurten ryhmien toivotaan käyttävän yöpymiseen omia telttoja tai varaustupia.
2. Autiotupien käyttö yöpymiseen ei ole matkailun liiketoiminnassa sallittua, mutta tupaa voidaan käyttää taukopaikkana Metsähallituksen luvalla. Liiketoiminnassa asiakkaiden yöpymiseen tulee käyttää varaus- ja vuokratupia tai yksityisiä majoituspalveluja.
3. Osalla tuvista on paikanpäällä tupakohtainen kansio. Tutustu kansion sisältöön. Se opastaa tuvan ja sen laitteiden käytössä. Kansiossa on myös hyödyllistä retkeilytietoa.
4. Tarkista tulisijan kunto, ennen kuin sytytät tulen. Käytä polttopuuta säästäen. Jos tuvalla on kaasukeitin, tutustu sen ohjeeseen ennen keittimen käyttöä.
5. Jos tuvan vedenottopisteen veden laatua tarkkaillaan säännöllisesti, siitä ilmoitetaan tupakansiossa ja kohteella terveysviranomaisen lausunnolla. Muu käyttövesi ja luonnonvedet suositellaan keitettäväksi ennen käyttöä juomavedeksi.
6. Anna tilaa uusille tulijoille, viimeiseksi tulleilla on etusija yöpyä. Älä häiritse muita tuvan käyttäjiä. Tupakointi sisätiloissa on kielletty! Tarkista etukäteen, saako tupaan tuoda lemmikkieläimiä.
7. Noudata tuvan jäte- ja kierrätysohjeita. Polta vain puhdas paperi. Maatuvat jätteet voit laittaa kompostiin tai kompostikäymälään. Vie muut mahdolliset jätteet lähimpään ekopisteeseen.
8. Kirjoita vieraskirjaan nimesi, havaintosi ja seuraava retkikohteesi.
9. Pilko polttopuut valmiiksi seuraavalle käyttäjälle ja tuo ne tupaan niille varattuun paikkaan. Siivoa lähtiessäsi tupa ja sen ympäristö. Tyhjennä vesiastia sekä tuhkat uunista niille osoitettuihin paikkoihin ja huolehdi jätteistä ohjeen mukaan. Sulje ovet ja ikkunat huolellisesti!
Mielestäni on ihan soveliasta opastaa jos muut tuvankäyttäjät eivät hallitse käytöstapoja ja siitä ei pitäisi loukkaantua. Tuore retkeilijäsukupolvi ei välttämättä tiedä kaikkia sääntöjä, ja niihin voi kehottaa tutustumaan vaikkapa tupakansiosta. 

Muistan kun aloittelevana retkeilijänä jännitin osaanko käyttäytyä oikein tuvilla. Onhan se aika hassua miettiä tällaisia asioita ja ihan turhaan sitä tuli stressattua. Tuvilla ei olla muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tavattu kuin täydellisen mukavia ja rentoja tyyppejä. Tärkein tupasääntö on se että huomioi myös muut retkeilijät ja toimii sen mukaisesti, ja kysyy jos ei jotain ymmärrä. 

Autiotupakulttuuri on meillä Suomessa hienolla tolalla, ja toivoisin että se pysyisi vastaavana myös tuleville sukupolville. Avoimet tuvat eivät katso tulotasoa tai yhteiskunnallista asemaa, vaan toivottavat kaikki tervetulleiksi. Vaaditaan vain hieman käytöstapoja, muiden huomiointia ja omien jälkien siivoamista. 

Vietän täällä monta viikkoa vuodesta vain kierrellen läpi tupia ja siivoillen. Nyt pesen ikkunoita ja kaminanluukkuja. Saarijärven tuvalla tuli pestyä lattiat. Mikäpä tässä kun on aikaa käytettävänä. 
- kulkija Kuonjarjoen tuvalla


Millaisia kokemuksia teillä on autiotuvista?